Hirveää olla tyttö - HS-kirjoitus endometrioosista

Onpa hyvä, että kirjoitetaan tästäkin, itselleni aihe ei ollut tuttu.



Tässä koko juttu:



"O­lin kiuk­kui­nen kuin am­piai­nen. Kaik­ki ai­kui­set oli­vat mi­nus­ta idioot­te­ja, ja suu­tus­päis­sä­ni lo­pe­tin lääk­keet. En men­nyt enää lää­kä­riin­kään."



Ku­lui puo­li vuot­ta il­man lääk­kei­tä. Sit­ten ki­vut pa­la­si­vat en­tis­tä kau­heam­pi­na. Edes­sä oli uu­si leik­kaus ja jäl­leen uu­si e-pil­le­ri­kuu­ri. Niis­tä ei ol­lut apua sär­kyyn. Tä­hän saak­ka vain kuu­kau­tis­ten ai­ka­na vai­van­nut ki­pu muut­tui jo­ka­päi­väi­sek­si, jäy­tä­väk­si tus­kak­si.



"Kun ki­pu jat­kuu tar­peek­si kauan, se ru­peaa me­ne­mään kor­vien vä­liin. Si­tä al­kaa epäil­lä, on­ko mi­tään ki­pua ole­mas­sa­kaan, vai on­ko it­se vain heik­ko­her­moi­nen", Ve­han­ti sa­noo.



Jat­ku­va tus­ka vei kes­kit­ty­mis­ky­vyn ja vai­kut­ti mie­lia­laan. Am­mat­ti­kou­lu jäi kes­ken, ja tei­ni-ikäi­nen Miia Ve­han­ti sai ma­sen­nus­lää­ki­tyk­sen. Elä­mä näyt­ti syn­käl­tä.



Kun­nes sit­ten: 19-vuo­tiaa­na Ve­han­ti huo­ma­si ole­van­sa ras­kaa­na. Se oli val­tai­sa yl­lä­tys, kos­ka lää­kä­rit oli­vat jo vuo­sia sit­ten ker­to­neet, et­tei Ve­han­ti voi en­do­met­rioo­sin­sa vuok­si saa­da lain­kaan lap­sia. Li­säk­si hän söi edel­leen eh­käi­sy­pil­le­rei­tä pi­tääk­seen kuu­kau­ti­set pois­sa.



"E-pil­le­rit eh­kä me­net­ti­vät te­hon­sa, kun ki­pu­jen ai­ka­na ri­pu­loin ja ok­sen­sin niin pal­jon", Ve­han­ti ar­ve­lee.

Mo­nel­le muul­le en­do­met­rioo­si­po­ti­laal­le ras­kaak­si tu­le­mi­nen on vai­keaa. Toi­sil­le lap­set­to­muus on en­do­met­rioo­sin ai­noa oi­re.



Lap­set­to­muus­hoi­toi­hin ha­keu­tu­vis­ta nai­sis­ta noin jo­ka kol­man­nel­la to­de­taan ole­van jon­kin­as­tei­nen en­do­met­rioo­si.



Vehan­nin ras­kaus su­jui hie­nos­ti. Las­ta odot­taes­sa ke­hon hor­mo­ni­toi­min­ta hii­puu, ku­ten e-pil­le­rei­tä syö­des­sä. Ki­vut py­syi­vät pois­sa, ja Ve­han­ti voi pa­rem­min kuin kos­kaan.



"Mi­nul­la oli hy­vä ja pir­teä ol­la."



20-vuo­tis­lah­jak­si hän sai ter­veen po­jan.



Kun poi­ka oli kol­me­kui­nen, äi­ti ru­pe­si taas ok­sen­te­le­maan. Kos­ka ok­sen­ta­mi­nen oli en­do­met­rioo­si­ki­pu­jen ajal­ta niin tut­tua, Ve­han­ti ei kiin­nit­tä­nyt sii­hen eri­tyis­tä huo­mio­ta. Ei­kä eten­kään aja­tel­lut, et­tä oli­si jo uu­des­taan ras­kaa­na. Neu­vo­lan tes­ti var­mis­ti asian, ja ty­tär syn­tyi vuo­si iso­vel­jen­sä jäl­keen.



"O­ma äi­ti­ni­kin ih­met­te­li, et­tä ei­hän si­nun pi­tä­nyt saa­da lap­sia ol­len­kaan", Ve­han­ti muis­te­lee.



Hor­mo­ni­toi­min­ta py­syi myös ime­tys­ajan hil­jai­se­na, ja Miia Ve­han­ti sai tyt­tä­ren­sä syn­ty­män jäl­keen elää vie­lä kak­si ki­vu­ton­ta vuot­ta. Sii­tä läh­tien en­do­met­rioo­si on jäl­leen hal­lin­nut ko­ko elä­mää.



n tus­ka vie yöu­net, päi­vät ku­lu­vat kuin su­mus­sa. Yh­dyn­tä­ki­vut vai­kut­ta­vat pa­ri­suh­tee­seen. Virt­saa­mis- ja ulos­ta­mis­ki­pu saa pel­kää­mään wc-käyn­te­jä.



Pit­kään Ve­han­ti sel­vi­si työs­tään kau­pas­sa suh­teel­li­sen vä­häi­sin pois­sao­loin, mut­ta sit­ten sai­raus­lo­mia­kin al­koi tul­la. Vuon­na 2010 en­do­met­rioo­si lei­kat­tiin jäl­leen.



"Kah­des­ta vii­kos­ta en­nen leik­kaus­ta en muis­ta ki­pu­lääk­kei­den ta­kia mi­tään."



Miia Ve­han­ti ja hä­nen mie­hen­sä toi­voi­vat kol­mat­ta las­ta, mut­ta ki­pu te­ki toi­veen to­teut­ta­mi­ses­ta pai­na­jais­ta. Vuo­si sit­ten pa­ris­kun­ta päät­ti lo­pet­taa yrit­tä­mi­sen, et­tei­vät van­hem­mat lap­set jou­tui­si ras­kaus­toi­veen ta­kia enää enem­pää kär­si­mään äi­din ki­vuis­ta. Ve­han­ti jat­koi e-pil­le­rei­den syö­mis­tä sai­rau­ten­sa hoi­ta­mi­sek­si, ja se oli per­heel­le hel­po­tus.



"Tyt­tö­nä ole­mi­nen on hir­veää", Pai­mios­sa asu­va Miia Ve­han­ti ajat­te­li 12-vuo­tiaa­na, kun ki­vu­liaat ja run­saat kuu­kau­ti­set oli­vat al­ka­neet.



Ve­han­ti ok­sen­si tus­kas­ta, ma­ka­si ko­to­na sän­gys­sään, ei­kä kyen­nyt kuu­kau­tis­ten ai­ka­na päi­vä­kau­siin kou­luun. Iso­äi­ti yrit­ti hel­pot­taa ki­pu­ja läm­pi­mil­lä kää­reil­lä.



Ka­ve­reil­la ei vie­lä tuo­hon ai­kaan ol­lut kuu­kau­ti­sia, jo­ten ku­kaan ei osan­nut ker­toa Ve­han­nil­le, et­tei hä­nen kär­si­män­sä ki­pu ol­lut nor­maa­lia. Sit­ten äi­ti vei tyt­tä­ren­sä gy­ne­ko­lo­gil­le, jo­ka en­sim­mäi­sel­lä käyn­nil­lä mää­rä­si sär­ky­lääk­kei­tä. Myö­hem­min mo­nien käyn­tien jäl­keen gy­ne­ko­lo­gi to­te­si, et­tä ky­se tai­taa­kin ol­la en­do­met­rioo­sis­ta.



Endo­met­rioo­si on sai­raus, jos­sa nai­sen vat­sa­on­te­loon syn­tyy kas­vain­mai­sia pe­säk­kei­tä. Pe­säk­keet muis­tut­ta­vat koh­dun li­ma­kal­voa, ikään kuin koh­dun­pa­la­sia oli­si le­vin­nyt vää­riin paik­koi­hin. En­do­met­rioo­sia sai­ras­taa nai­sis­ta noin jo­ka kym­me­nes. Yleen­sä tau­ti to­de­taan nuo­ril­la ai­kui­sil­la.



13-vuo­tias Miia Ve­han­ti ei ol­lut kos­kaan kuul­lut­kaan sel­lai­ses­ta.



Lää­kä­ri al­koi hoi­taa sai­raut­ta pis­tä­mäl­lä ty­tön pa­ka­raan kol­men kuu­kau­den vä­lein hor­mo­nia. Hoi­don tar­koi­tuk­se­na oli saa­da ke­hon oma hor­mo­ni­toi­min­ta hii­pu­maan, sil­lä en­do­met­rioo­si­pe­säk­keet tar­vit­se­vat elääk­seen mu­na­sar­jois­ta erit­ty­vää est­ro­gee­ni­hor­mo­nia.



Pis­tok­set sai­vat Ve­han­nin kuu­kau­ti­set ja ki­vut ka­toa­maan. Kun pii­kit­tä­mi­nen pi­ti pa­rin vuo­den jäl­keen lo­pet­taa, tus­kat pa­la­si­vat taas.



Turun yli­opis­to­sai­raa­las­sa Miia Ve­han­nin mu­na­sar­jas­ta löy­tyi en­do­met­rioo­ma, suu­ri nes­te­rak­ku­la eli kys­ta, jo­ka täy­tyi lei­ka­ta he­ti. Tä­hys­tys­leik­kauk­ses­sa en­do­met­rioo­sia löy­tyi pal­jon ja mo­nes­ta pai­kas­ta, ei­kä kaik­kea voi­tu leik­kauk­ses­sa edes pois­taa.



Leik­kauk­sen jäl­keen en­do­met­rioo­sin hoi­to­kei­no­na oli­vat eh­käi­sy­pil­le­rit, joi­ta Ve­han­nin pi­ti syö­dä il­man tau­ko­ja, jot­ta kuu­kau­ti­set py­syi­si­vät pois­sa. Mut­ta kun Ve­han­ti oli käyt­tä­nyt e-pil­le­rei­tä vuo­den il­man tau­koa, kuu­kau­tis­vuo­to­ja ja ki­pu­ja al­koi­kin ol­la jat­ku­vas­ti. Tei­ni-ikäis­tä tä­mä tur­haut­ti ja suu­tut­ti.



"O­lin kiuk­kui­nen kuin am­piai­nen. Kaik­ki ai­kui­set oli­vat mi­nus­ta idioot­te­ja, ja suu­tus­päis­sä­ni lo­pe­tin lääk­keet. En men­nyt enää lää­kä­riin­kään."



Ku­lui puo­li vuot­ta il­man lääk­kei­tä. Sit­ten ki­vut pa­la­si­vat en­tis­tä kau­heam­pi­na. Edes­sä oli uu­si leik­kaus ja jäl­leen uu­si e-pil­le­ri­kuu­ri. Niis­tä ei ol­lut apua sär­kyyn. Tä­hän saak­ka vain kuu­kau­tis­ten ai­ka­na vai­van­nut ki­pu muut­tui jo­ka­päi­väi­sek­si, jäy­tä­väk­si tus­kak­si.



"Kun ki­pu jat­kuu tar­peek­si kauan, se ru­peaa me­ne­mään kor­vien vä­liin. Si­tä al­kaa epäil­lä, on­ko mi­tään ki­pua ole­mas­sa­kaan, vai on­ko it­se vain heik­ko­her­moi­nen", Ve­han­ti sa­noo.



Jat­ku­va tus­ka vei kes­kit­ty­mis­ky­vyn ja vai­kut­ti mie­lia­laan. Am­mat­ti­kou­lu jäi kes­ken, ja tei­ni-ikäi­nen Miia Ve­han­ti sai ma­sen­nus­lää­ki­tyk­sen. Elä­mä näyt­ti syn­käl­tä.



Kun­nes sit­ten: 19-vuo­tiaa­na Ve­han­ti huo­ma­si ole­van­sa ras­kaa­na. Se oli val­tai­sa yl­lä­tys, kos­ka lää­kä­rit oli­vat jo vuo­sia sit­ten ker­to­neet, et­tei Ve­han­ti voi en­do­met­rioo­sin­sa vuok­si saa­da lain­kaan lap­sia. Li­säk­si hän söi edel­leen eh­käi­sy­pil­le­rei­tä pi­tääk­seen kuu­kau­ti­set pois­sa.



"E-pil­le­rit eh­kä me­net­ti­vät te­hon­sa, kun ki­pu­jen ai­ka­na ri­pu­loin ja ok­sen­sin niin pal­jon", Ve­han­ti ar­ve­lee.



Mo­nel­le muul­le en­do­met­rioo­si­po­ti­laal­le ras­kaak­si tu­le­mi­nen on vai­keaa. Toi­sil­le lap­set­to­muus on en­do­met­rioo­sin ai­noa oi­re.



Lap­set­to­muus­hoi­toi­hin ha­keu­tu­vis­ta nai­sis­ta noin jo­ka kol­man­nel­la to­de­taan ole­van jon­kin­as­tei­nen en­do­met­rioo­si.



Vehan­nin ras­kaus su­jui hie­nos­ti. Las­ta odot­taes­sa ke­hon hor­mo­ni­toi­min­ta hii­puu, ku­ten e-pil­le­rei­tä syö­des­sä. Ki­vut py­syi­vät pois­sa, ja Ve­han­ti voi pa­rem­min kuin kos­kaan.



"Mi­nul­la oli hy­vä ja pir­teä ol­la."



20-vuo­tis­lah­jak­si hän sai ter­veen po­jan.



Kun poi­ka oli kol­me­kui­nen, äi­ti ru­pe­si taas ok­sen­te­le­maan. Kos­ka ok­sen­ta­mi­nen oli en­do­met­rioo­si­ki­pu­jen ajal­ta niin tut­tua, Ve­han­ti ei kiin­nit­tä­nyt sii­hen eri­tyis­tä huo­mio­ta. Ei­kä eten­kään aja­tel­lut, et­tä oli­si jo uu­des­taan ras­kaa­na. Neu­vo­lan tes­ti var­mis­ti asian, ja ty­tär syn­tyi vuo­si iso­vel­jen­sä jäl­keen.



"O­ma äi­ti­ni­kin ih­met­te­li, et­tä ei­hän si­nun pi­tä­nyt saa­da lap­sia ol­len­kaan", Ve­han­ti muis­te­lee.



Hor­mo­ni­toi­min­ta py­syi myös ime­tys­ajan hil­jai­se­na, ja Miia Ve­han­ti sai tyt­tä­ren­sä syn­ty­män jäl­keen elää vie­lä kak­si ki­vu­ton­ta vuot­ta. Sii­tä läh­tien en­do­met­rioo­si on jäl­leen hal­lin­nut ko­ko elä­mää.



Kun tus­ka vie yöu­net, päi­vät ku­lu­vat kuin su­mus­sa. Yh­dyn­tä­ki­vut vai­kut­ta­vat pa­ri­suh­tee­seen. Virt­saa­mis- ja ulos­ta­mis­ki­pu saa pel­kää­mään wc-käyn­te­jä.



Pit­kään Ve­han­ti sel­vi­si työs­tään kau­pas­sa suh­teel­li­sen vä­häi­sin pois­sao­loin, mut­ta sit­ten sai­raus­lo­mia­kin al­koi tul­la. Vuon­na 2010 en­do­met­rioo­si lei­kat­tiin jäl­leen.



"Kah­des­ta vii­kos­ta en­nen leik­kaus­ta en muis­ta ki­pu­lääk­kei­den ta­kia mi­tään."



Miia Ve­han­ti ja hä­nen mie­hen­sä toi­voi­vat kol­mat­ta las­ta, mut­ta ki­pu te­ki toi­veen to­teut­ta­mi­ses­ta pai­na­jais­ta. Vuo­si sit­ten pa­ris­kun­ta päät­ti lo­pet­taa yrit­tä­mi­sen, et­tei­vät van­hem­mat lap­set jou­tui­si ras­kaus­toi­veen ta­kia enää enem­pää kär­si­mään äi­din ki­vuis­ta. Ve­han­ti jat­koi e-pil­le­rei­den syö­mis­tä sai­rau­ten­sa hoi­ta­mi­sek­si, ja se oli per­heel­le hel­po­tus.



"O­len ta­jun­nut, et­ten ki­pu­jen ja vä­sy­myk­sen vuok­si edes jak­sai­si enää hoi­taa vau­vaa", 30-vuo­tias Ve­han­ti sa­noo.



Vii­mei­sim­mäs­sä leik­kauk­ses­sa Miia Ve­han­ti sai her­mo­vau­rion, jon­ka vuok­si hän ei enää tun­ne pis­sa­hä­tää.



Kos­ka pis­saa­mi­nen sat­tuu to­del­la pal­jon, Ve­han­ti ei vält­tä­mät­tä käy työ­päi­vän ai­ka­na lain­kaan ves­sas­sa. Ko­to­na tun­tien pis­saa­mat­to­muus kos­tau­tuu, ja ki­pu on kau­hea. Sii­hen hän syö Pa­na­co­dia.



Kun Miia Ve­han­ti tar­vit­see sai­raus­lo­maa, hän käy Pai­mion ter­veys­kes­kuk­ses­sa. Siel­lä lää­kä­rit ovat usein tar­jon­neet myös ma­sen­nus­lääk­kei­tä, ja Ve­han­ti on ryh­ty­nyt syö­mään nii­tä uu­del­leen.



Mar­ras­kuus­sa hän ta­paa taas eri­kois­lää­kä­rin Tu­rus­sa. Ve­han­ti on pyy­tä­nyt koh­dun­pois­toa, mut­ta il­mei­ses­ti se­kään ei te­ki­si elä­mäs­tä ki­vu­ton­ta.



"En­nen ajat­te­lin, et­tä pois­te­taan vain eli­miä si­tä mu­kaa, kun tar­ve vaa­tii. Nyt mi­nul­le on val­jen­nut, et­tä tä­mä tau­ti ei me­ne ohi."



(Annakaisa Mänttäri HS)