Lue keskustelun säännöt.
Lasteninhoajia jotka tykkää kuitenkin omista lapsistaan?
18.06.2012 |
En pidä lapsista, siis varsinkaan alle kouluikäisistä. En oo koskaan pitänyt enkä osaa olla niiden kanssa. Välttelen niiden seuraa. Niiden kanssa ei voi jutella järjellisiä ja ne sotkee ja haisee. Mutta mietin että jos itselle tulisi lapsi, kai se olisi kuitenkin erityinen itselle, ei kai kukaan voi vihata lastaan?
Ja kyllä ehkä asenteeni johtuu jostain lapsuuden jutuista, en tiedä..En vain viihdy lasten kanssa, eläimet on taas mulle se juttu. Läinnä vaan mietiskelen tällaista koska jos tulisin raskaaksi, en voisi aborttia tehdä ja lapsi olisi pakko pitää.
Ja palstalla olen siksi että täällä keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, ja pääsee kurkistamaan lapsiperheen arkeen, ja yhä enemmän se tuntuu ei-minun-jutulta.
Kommentit (7)
itselläni heitä on kaksi, tyttö ja poika. Ja pidän kyllä omista lapsistani.
Mutta erityisemmin en pisä lastenkutsujen järjestämisestä tai muista kekkereistä, joihin lapsia pitäisi pyytää monta. Käyn myös päivittäin syömässä lounastunnilla pääsääntöisesti ravintolassa ja etenkin näin kesäaikana ravintolassa on huutavia + riehuvia lapsia ja se on ärsyttävää...
Mutta ihan ok tulen omieni lasten kanssa juttuun ja vaikka äitiys aina kovin kaukaiselta hommalta tuntuikin, on siihen ajan myötä tottunut...
Kaikki ei ole perusmammoja ja sillä hyvä, meitä tarvitaan muunkinlaisia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti, jonka lasten kaverit pääsee teille kylään kerran vuodessa ja lapsi parat on yksinäisiä, kun teille ei saa tulla, kun äidin pitää levätä?
Kiitokset asiallisista vastauksista.
Joo eipä tälle ominaisuudelleen mitään voi, mutta eihän kaikkien tarvi pitää lapsista ja siitä arjesta. Juuri tuokin että kun en siedä niiden aiheuttamaa meteliä niin en voisi kuvitella järjestäväni suuria lastenkutsuja tms jos mulla olisi lapsi :D
Jännää kun vaikk kaupassa mummot lepertelee vieraille lapsille että voi kun ihana, ööööööö mä en tajua :)
äiti, jonka lasten kaverit pääsee teille kylään kerran vuodessa ja lapsi parat on yksinäisiä, kun teille ei saa tulla, kun äidin pitää levätä?
ei välttämättä. Meilläkin on aika meno. Tietty myös rähisen helposti jos ei totella, mutta ovet on auki jollei mitään sanktioita ole jaettu.
Sitä just pelkäänkin että kasvattasin vinoon tms :D Siksi parempi etten hanki lapsia:)No kai ihminen voi muuttuakin tarpeen tullen, ainakin yrittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni heitä on kaksi, tyttö ja poika. Ja pidän kyllä omista lapsistani. Mutta erityisemmin en pisä lastenkutsujen järjestämisestä tai muista kekkereistä, joihin lapsia pitäisi pyytää monta. Käyn myös päivittäin syömässä lounastunnilla pääsääntöisesti ravintolassa ja etenkin näin kesäaikana ravintolassa on huutavia + riehuvia lapsia ja se on ärsyttävää... Mutta ihan ok tulen omieni lasten kanssa juttuun ja vaikka äitiys aina kovin kaukaiselta hommalta tuntuikin, on siihen ajan myötä tottunut... Kaikki ei ole perusmammoja ja sillä hyvä, meitä tarvitaan muunkinlaisia ;)
Noi lastenkutsut onkin jokavuotinen painajainen, en todellakaan osaa vihhdyttää(ei kiinnosta) tai edes hallinnoida niitä riehuvia otuksia...tällä viikolla olisi kuopuksen synttärit ja olen jo ihan romuna...
Oma vauva oli ensimmäinen , jota sylissä pidin, ikää oli tuolloin jo 29v.
Nyt 10 vuotta myöhemmin pidän jo useimmista muidenkin lapsista, mutta ei minulla ole mitään halua puuhastella toisten lasten kanssa. Kummipojallekin kykenen just moi sanomaan. Onneksi vain yksi on erehtynyt kummiksi pyytämään.