Harmittaako ketään hyvin säilynyttä, jos läheinen ihminen..?

Olen viisi vuotta vanhempi, mutta näytän viittä vuotta häntä nuoremmalta. Omalta kannaltanihan on ihan onnellista olla ikäistään nuorekkaampi, mutta olisin toivonut, että läheiseksi kokemani ihminenkin olisi elänyt terveellisemmin ja onnellisemmin. Aina ei elämä kohtele silkkihansikkain ja sen voi toisinaan nähdä, kun ihminen vanhenee "yön yli".

Koette siis olevanne jotenkin parempia, kun naamanne on siloisempi? Säälitte ryttyistä kaveria?



Entä jos koittaisitte vaan keskittyä siihen ihmiseen, eikä ryppyjen määrän vertailemiseen.

mutta surettaa siskoni, jonka ulkomuodosta nyt alkaa näkyä huonot elämäntavat ja varsinkin runsas tupakointi.

mutta ei ollutkaan tarpeeksi vahva. Hän uskoutui minulle, kertoen aikomuksistaan, jotka eivät koskaan toteutuneetkaan.



Minä taas nautin elämästäni. Syön hyvin, mutta tervellisesti. Säästän etukäteen eli ei rahahuolia. En käytä alkoholia. Kuntoliikuntaan minulla on tullut intohimo, joten sekään ei ole enää ns pakkopullaa. Ihmissuhteet ovat kehittyneet suotuisasti. Aikaa on jäänyt myös itsetutkiskelulle. Hän teki toisinpäin mm hylkäämällä lupaavan suhteen ja keskittyi omaan napaansa ja sen parantamiseen minäminä asenteella.



Väitän, että olen päätynyt hyvään kierteseen, kun taas hän on juuttunut negatiiviseen ja itse itseään ruokkivaan oravanpyörään.