Koulu on ekaluokkalaisesta tylsää! Mitä tehdä?

-kolmannelta luokalta se sitten muuttuu

-valitettavasti sitä kestää seurusteluikään asti

-pojat on nyt aina poikia

-kyllä tulee olemaan ikävää 12 seuraavaa vuotta

-koita vaan kestää, kyllä se ohi menee joskus 10 vuoden päästä



Haloo, kyse on huomisesta kouluun menosta! Miten saada lapsi menemään sinne ilman, että pitää väkisin selästä työntää?



Ihme tyyli, pitääkö lapsen tosiaan " kestää ja kärsiä" , minusta siitä ei seuraa kuin hyvin katkeroitunut ihminen, joka alkaa vaan vihata ympäristöään. Siitä on seurauksena vain kaksi vaihtoehtoa: lyö elämänsä täysin läskiksi tai alkaa tehdä jotain todella pahaa. Haluan ainakin omassa lapsessani kanavoida vähän fiksummin tuon innostuksen ja energian joka lapsessa on.



Heitän pallon opelle, katsotaan miten käy, mahtaako tulla samanlaista " kestä ja kärsi" -lätinää.



ap

miettiä lapselle oikeaa koulua jo aiemmin? Kyllähän lapsestaan näkee kyvyt ja mielenkiinnon kohteet jo aiemmin elämässä, kun kerran lapsensa kanssa asuu ja elää. Minä olen valinnut lapselle sen koulun, jonka parhaiten uskon tukevan hänen kehitystään ja sopivan hänen luonteelleen parhaiten. Suomessa on muitakin vaihtoehtoja kuin kunnallinen peruskoulu.

Luulisi, että luokalta/rinnakkaistuokalta löytyisi joku " rauhallinen" poika tai tyttö, jonka kanssa lapsellasi synkkaisi. Opettajat keksivät kyllä nopeillekin lapsille lisätehtäviä, mutta kuulostaa siltä, että tuo sosiaalinen puoli kaipaisi lapsellasi vielä kehitystä. Jos ei koulussa ole yhtään kaveria, koulu on aika kaamean tylsä paikka. Välitunnit on piiiitkiä ihan yksinään.



Been there, done that.

lukeminen, laskeminen, askartelu, piirtäminen, laulaminen, liikunta jne. kaikki sujuu.



Tiedostin lapseni kyvykkyyden joten työstin asiaa ennakkoon. Fiksu lapsi tajuaa että on oppivelvollisuus ja kaikki lapset saavat käydä koulua jopa niin että suomalaiset lapset ovat etuoikeutettuja verrattuna monien muiden maiden lapsiin.



Kerroin että monissa maissa lapset käy työssä ja eivät opi edes lukemaan, kenties kutovat mattoja tehtaassa ja heidät voidaan erottaa perheestään lisäksi että tekevät pitkiä työpäiviä jopa kellon ympäri.



Itse arvostan koulua, opettajia ja tätä yhteiskuntaa siitä että tosiaankin taustaan katsomatta kaikki saavat saman peruskoulutuksen.



Näitä kun juttelet lapsellesi hän älykkäänä oivaltaa olevansa onnekas siitä että saa mennä kouluun ja voithan todeta sen hänellä on helpompaa kuin niillä jotka eivät ole lukevia.



Kaverisuhteisiin on syytä panostaa ja se lisää koulumotivaatiota koska siellä voi tavata kavereita.



Onko mahdollista että teidän asenteessanne on tarkistamisen sijaa niin vanhempien kuin lapsienkin. Harrastukset voi olla myös älyllisiä eikä aina liikunnallisia. Shakkikerho, musiikkiharrastus, kuvataide tms. jossa lapselle olisi enemmän haastetta kuin urheilussa.



Lapset omaksuu asenteitaan kodin ilmapiiristä myös sanattomista viesteistä.

kehottaisin ottamaan yhteyttä opeen. Jos osaa asioita hirmu hyvin niin ope voi esim antaa vaikeampia lisätehtäviä ym. harjoituksia

Piirteet täsmäävät. Pikkuvanhuus, ikään kuulumaton ylenpalttinen kiinnostus älylliseen pohdintaan ja kaverivaikeudet ovat aspergerin diagnostisia kriteerejä. Ekaluokkalaiselle normaalisti kehittyneelle lapselle tärkeintä ovat pelit, leikit, ja sosiaaliset suhteet.

Asperger-lapset viihtyvät ilman ikäistään seuraa ja jopa mieluummin aikuisten seurassa.



Lisäksi heillä on joku erityinen kiinnostuksen kohde. Sosiaaliset taidot ovat olemattomia.

Vapaa-ajalla on kiinnostavia harrastuksia ja kaveriseuraa. Mieluummin näin että lapsi pärjää ilman suurempia ponnistuksia ja oppi loksahtaa päähän ongelmitta.



Opettajalta saivat aikanaan lisätehtäviä. Osaamisesta ja taitavuutta ei ole koettu ongelmaksi.

" kummalliseksi" käytökseksi. Miten kuvittelet hänen kavereidensa suhtautuvan häneen, kun hän valitsee leikin sijasta kukkasten keräilyn ja liimailun leikekirjaan.. lapsesi tarvitsee apua sosiaalisiin suhteisiinsa HETI!!



Käykö teillä aikuisilla vieraita, onko teillä sosiaalisia taitoja itsellännekään? Tapa millä puhuit opettajasta, antoi viitteitä siitä, ettei se omena kauas puusta putoa.

askartelemaan aurinkokelloa. Nyt hän lähti isän kanssa hiihtämään.



En missään vaiheessa sanonut, että lapsemme olisi nero. Tuolla joku muu kehuskeli omiaan.



Kyllä lapsi aika normaali on, ei kaikkien tarvitse tykätä " painimisesta" . Varsinkin kun luokalla on pari isoa korstoa, jotka peittoaa kaikki muut lapset aina kunkin vuorollaan. Tiedän, ettei siitä tykkää ihan kaikki muutkaan. Ehkä ennemminkin opella on kuri hukassa siltä osin ja mielestäni noilla painijalapsilla on vielä aika alkeelliset sosiaaliset taidot.



Ei täällä pahemmin käy leikkikavereita. Pääosin lapset ovat toiselta puolen kylää ja sellaiselta rivitaloalueelta, jossa leikkivät illat keskenään, ei kukaan aikuisista lähde niitä tänne muualle kuskaamaan, kun lähelläkin on kavereita. Tuossa on yksi pari vuotta vanhempi naapurin tyttö, joka myös kärsii kaveripulaa ja siksi leikkivät usein keskenään. Asperger ei varmaan synny sen vuoksi, että asuu hiljaisemmalla asuinalueella, ei kait?



Illat meillä menee kuitenkin lasten harrastuksiin kuskailuissa, joten joskus ollaan yritetty vierailuja järjestää, niin menoja on niin paljon ettei sopivaa aikaa löytynyt. Kun lapset pitää tosiaan kuskata, niin vierailut pitää sopia aikuisten kesken.



Mielestäni lapseni ei ole mikään nero, hän on vaan kiinnostunut kovasti mm. luonnontieteistä ja kansainvälisistä asioista (muista maista ja kulttuureista). Luulen itse, että koulunkäynti maittaisi paremmin, jos siellä olisi

- haasteellisempia tehtäviä, monipuolisemmat oppiaineet

- isoja projekteja, joita saisi pidempään rakennella

- jokin kiva kaveri " bestis" (ehkä vasta vähän hakusessa)

- parempi kuri tuossa painimisessa tai jotenkin ohjatumpaa se välituntitouhuilukin (eikö nykyään opeteta välituntileikkejä pienille, pallopelejä tms.)

- palkitaan muustakin kuin urheilusuorituksista tai ainakin kisailtaisiin muissakin asioissa (pojallamme on kova kilpailuvietti)

- seurataan maailman asioita luokan ulkopuolellakin



Äh, ihan normaali lapsi siis. Ilmeisesti vaan osa porukasta ei vielä ole niin pitkällä kuin hän. Kuulemma muutama lapsista ei osaa vielä lukeakaan. Onhan se opelle vaikeaa kaikki nuo huomioida, joten joku saattaa " unohtua" . Soittelen opettajalle ja laitan vähän " nostetta" open muistiin, ettei unohda meidän kilttiä poikaa taka-alalle.



ap

Suurin osa elämästä on aika tylsää, ei kaikki ole just oman mielen mukaista ja todella kiinnostavaa koko ajan. On harmi, jos lapsesi oppii sen vasta nyt.

Välitunneista on ihan pakko sanoa, että ne välitunnit on lasten vapaata aikaa, jolloin saavat koulun sääntöjen puitteissa riehua ja päästellä höyryjä pihalle. Yleensä siellä pihalla pelataan ja leikitään erilaisia leikkejä. Kannattaa mennä katsomaan, jos et usko.

kaikki tahtomansa koulussa?



Entä jos joku toinen vanhempi tulee ja sanoo, ettei halua mitään kilpailuja näin pienille, koska kilpailla ehtii myöhemminkin? Ettei hänen mielestään 7-vuotiaiden tarvitse olla kaiken maailman asioiden tasolla, että oma luokkahuone ja omassa pienessä piirissä tapahtuvat asiat riittävät heille.



Luokkahuoneessa on kymmeniä erilaisia persoonia. Kaikki eivät voi saada kaikkea. Suomessa ei ole koulupakkoa, joten voit myös järjestää lapsesi oppimaan samat asiat toisaalla.

Luokan yli voi hypätä, mutta sitten pitää osata kaikki aineet.



Voitte siirtyä kotiopetukseen, tentitte sitten aineet.



Mistä lapsesi on innostunut, pitää löytää hänelle oikea harrastus. Jos hän on enemmän nörtti kuin urheilija?



Musiikki - vaikka viulunsoitto?

suosittelen luokan yli hyppäämistä, ope voi toki antaa vaikeampia tehtäviä, mutta kun osalla porukkaa on täysi työ laskea sormilla 2+5 tai erottaa n ja m toisistaan, ei lahjakkaan eriyttäminen ole listalla ensimmäisenä. Usein ope antaa vaativampia tehtäviä, mutta jättää lapsen melkolailla yksin tekemään niitä.



Lapsen ja vamhempien täytyy jossain vaiheessa tiedostaa, että koulu on kuitenkin työtä, siellä ei aina ole kivaa (vaikka toki ekaluokkalaisista enimmän aikaa onkin). Toki jokaiselle pitäisi löytyä sopivasti haasteita.

Joskus erot tasaantuvat nopeastikin.

Loukkaamatta ja diplomaattisesti. Ja sitten voisit miettiä harrastuksia lapselle.

Koulu on koulua. Ja sitä on monta vuotta edessä. Ethän sinä voi opettaa lapsellesi, että jos et tykkää, ni ei se mitään, muut on vaan tyhmempiä, koita kestää.

Ei oikein ole niistä kovin innostunut. Usein haluaa jäädä kotiin yksikseen. Eikä oikein jaksa luokkakavereitakaan tapailla, kun ne vaan " painii" . Olen yrittänyt innostaa kouluun menoa sillä, että siellähän näkee kavereita, mutta koulussakin kaverit vaan kuulemma " painii" .



Taidan soitella opelle.



ap

SIINÄ tulee lapsella olemaan tylsää matikan tunneilla..