Yksivuotiaani menee melkein kaikkien syliin..

Lapsipsykologian näkökulmasta lapsi etsii turvaa muualta, ja toisaalta taas lasta pitäisi pyrkiä opettamaan siihen, että ihan kaikkiin ei tarvitse ottaa lähikontaktia eikä kaikkien ihmisten mukaan lähteä.

esikoinen ollut mulla juuri tuollainen menijä, ei paljon äidin syliä tarvinnut, kun tunsi olonsa ilmankin turvalliseksi.



Nyt kaksivuotias kuopus taas on tuollainen äidin sylistä tutustuja, halailee ja muutenkin tykkää sylissä istua.



Meitä on aikuisiakin moneksi osa vähän ujompia, tai osa niitä jotka menee satapäisen yleisön eteen esiintymään ja nauttii siitä :)

siitä, että lapsi menee vieraiden syliin mielellään.Ei vain siitä, että olisi ulospäin suuntautunut ja ns rohkea luonteeltaan. Kiintymysuhteen häiriöt usein näyttäytyvät juuri tuolla tavalla, että lapsi hakee vieraiden läheisyyttä. Itkiessään esim hakeutuu kenen tahansa syliin.Tällöin on oman vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa puutteita. Mutta voihan olla muutakin.Puhu neuvolassa.Kiintymysuhdetta voidaan korjailla hyvinkin!

On avoimempia, luottavaisempia ja sosiaalisempia. Meilläkin on tuollainen lapsi, isompi jo nyt.

Eron tekee kyllä vanhempien ja muiden läheisten ja vieraampien kanssa, ja huomaa sen kun lasta tarkkailee, mutta lapsi on myös aina ollut rohkea ja nopeasti lämpiävä ihmisten suhteen- juttelee enemmäm muille, ottaa kontaktia, pyytää leikkimään ,menee syliin jne kuin monet muut lapset. Silti on varsin turvallisesti kiintynyt ja turvaa vanhempiinsa. Ja tuosta on kuultu lastenpsykiatrinkin mielipide :) (ja ei siis lapsella muutenkaan psykiatrin tarvetta, ihan muuten saatu näkemys)