Minua ei lapsena haitannut vanhempien ero. Minusta

monesti kovasti ylireagoidaan siihen miten lapset mihinkin reagoivat. Ei voida erota, koska lapset traumatisoituu vaan mielummin ollaan kamalassa suhteessa ja perhe-elämässä..



Minusta oli vain kivaa kun sitten sai herkkuja ja jotain kivaa (matireaalinen lahjonta auttoi hienosti). Ei jäänyt mitään traumoja. Vaikkei niin kovin usein käyty etävanhemmalla niin joka kerta sai herkkuruokaa, hyvä muisto siis! Ja nyt olemme kaikki aikuisina hyvissä väleissä. En minä lapsena syyttänyt kovasti itseäni ja kärsinyt vanhempien ratkaisusta. Ei minua haitannut vaikka ns. rakkautta koitettiin korvata joskus materialla jne..



Jos vain se lähivanhempi osaa hommansa hoitaa eronkin sattuessa niin kaikki voi sujua ihan hyvin.