Taas sama juttu; uusi mies ja AHDISTAA

oman tilan puutteesta, loppumisen pelosta, mistä?

Mä olin ollut 7 vuotta yksin ja selibaatissa ennen aviomieheni tapaamista ja uskoin etten enää pysty asumaan saman katon alla kenenkään kanssa. Ahdisti vaan liika toisen läheisyys, yhden illan tapaamisen kestin, toisena alkoi jo tulla yksinäisyyden kaipuu.



Tajusin kuitenkin että tämä ei välttämättä johdu miehestä, jossa ei objektiivisesti ajatellen ollut mitään vikaa, vaan voi johtua minulle kehittyneestä erakkomaisuudesta. NIin se ahdistus siinä vähitellen katosi ja parin vuoden päästä mentiin naimisiin asti :)

yritin miehelle sanoa etukäteen että jos oltaisiin vähän vähemmän aikaa yhdessä koska mulla on tällainen "ongelma". Mies ei halunnut ja sitten kun mua alkoi ahdistaa, niin hän kiukutteli koska en antanut hänelle läheisyyttä... Ahdistun kosketuksesta, siitä että toinen haluaa tehdä kaiken yhdessä. Minä en vain en pysty heti päästämään toista lähelle ja olemaan iholla. Nyt mietitään, että jatketaanko ollenkaan.

Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka tässä kävi. Minulla oli tälläinen nainen puoli vuotta ja nyt kaikki on ohi. Kaikki läheisyys alkoi ahdistaa ja halusi omaa tilaa. Suhde tuskin jatkuu, koitan ymmärtää...