Hei mammat, millä tavalla te vuorostaan autatte muita ihmisiä? :) gallup!

No mä en hirveästi ole tekemisissä muiden kuin mieheni ja hänen lastensa kanssa... Mutta kun käyn esim. vanhemmillani, niin autan aina pyydettäessä ja teen siellä myös kotitöitä. Miestä autan lastenhoidossa kun lapset ovat täällä kylässä, tosin en laske sitä auttamiseksi vaan lähinnä normaaliksi perhe-elämäksi.



Joskus jotkut mummot kysyvät esim. kaupassa apua, heitä autan aina. Muutenkin jos joku tuntematon pyytää apua, niin autan.

aika paljon hoitamalla erään ystävän lapsia. Sitten olen myös sekä isäni että äitini (eronneet) asioidenhoitaja. Yleensäkin ajattelen että pieniä hyviä juttuja on kiva tehdä kun tarjoutuu tilaisuus, olen esim auttanut vanhuksia kassien kantamisessa tai kyydinnyt tarvittaessa, mitä nyt milloinkin jotakin pientä. Joskus on kiva sanoa vaikka pieni kohteliaisuus toiselle (siis tietenkin todenmukainen).

vapaaehtoistyötä.

Minä autoin vierasta vanhempaa rouvaa pääsemään ojan yli metsässä.

Annan kaikki pieneksi jääneet vaatteet ja kengät ystäväperheelle ilmaiseksi. Ovat hyväkuntoisia ja perheellä ei ole rahaa hirveästi tuhlattavaksi (työtön isä, äiti hoitovapaalla), joten tarpeeseen tulee. On mukava auttaa :) Lisäksi autetaan naapurien kanssa puolin ja toisin jos tarvitaan apua vaikka pihajutuissa, lasten kanssa jne.

pidän vaunuja työntävälle tai huonokulkuiselle ovea auki kaupassa ym. paikoissa, huomautan jos joku ei huomaa tiputtaneensa vaikkapa hanskaansa. Jään jutustelemaan vanhusten kanssa jos he avaavat keskustelun. Olen maksanut pari kertaa kassalla edellä olevan ostokset jos on jäänyt muutamasta kymmenestä sentistä vajaaksi. Pyrin auttamaan aina ystäviäni jos he kääntyvät puoleeni. Kuuntelen, lohdutan, neuvon pyydettäessä ja olen läsnä. Annan huonotuloisille sukulaisilleni vaatteita, vanhoja kodinkoneita tms. joista voisin saada rahaa kirpparilla mutta mieluummin annan pois tarvitsevalle. Jaan kokemuksia ja faktatietoa sairaudestani kyseleville mm. av:lla.



Vähemmän henkilökohtaista auttamista on rahan lahjoittaminen keräyksiin ja vaatteiden lahjoittaminen.



Auttamisesta tulee ainakin minulle hyvä olo ja mielelläni auttaisin enemmänkin mutta kynnys vapaaehtoistyöhön ryhtymiseen on suuri koska en tunne järjestöpuolen ihmisiä.

mutta itse suhteellisen paljon kuskailen lasteni kavereita, otan heitä yökylään ja ruokin...siinähän sitä on riittämiin!

Ihan älytön kysymys, miksi en auttaisi kaikella tavalla millä voin, jos törmään sellaiseen tilanteeseen jossa apua tarvitaan.

niin jatkan vielä että minusta tuollainen arkipäivän auttaminen on normaalia ja lähtökohtana minulla on ajatus että kohtelen muita ihmisiä kuten toivoisin heidän itseäni kohtelevan. Eli sinänsä hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Joskus sitä tarvitsee itsekin apua eikä toisin päin.



-7-

keskelle tietä lumisohjoon kiinni jääneen sähköpyörätuolissa istuvan naisen pois tieltä...eipä sitä kukaan muu tehnyt sillä nainen kertoi olleensa tiellä jo tovin ja muut vaan päristelivät ohi. Kelpaaks tää?

Yleensä pidän ovea auki, jos ihmisiä sattuu tulemaan perässä tai vastaan, päästän vanhemmat ihmiset ensiksi bussiin, sisälle ym, tarjonnut paikkaani vanhemmille ihmisille tai raskaana oleville julkisissa, auttanut nostamaan vaunuja julkisissa kyytiin

Olen auttanut, jos joku on kaatunut ja kysynyt vointia.



Kyllä mä pyrin auttamaan, jos vain pystyn.



Muutaman kerran, kun olen kulkenut junalla olen oikeasti yllättynyt, kun joku on tullut oma-aloitteisesti kysymään, että tarvitsenko vaunujen kanssa apua ja se kyllä tuntu mukavalta. :)

keskelle tietä lumisohjoon kiinni jääneen sähköpyörätuolissa istuvan naisen pois tieltä...eipä sitä kukaan muu tehnyt sillä nainen kertoi olleensa tiellä jo tovin ja muut vaan päristelivät ohi. Kelpaaks tää?

Ikäni olen hoitanut toisten ihmistenkin puolesta asioita,saaden vain haukut palkaksi. Yhä vieläkin vissiin pitäisi, vaikka en kykene edes itsestäni enää huolehtimaan. Mutta eipä ole näkynyt ketään tarjoamassa apuaan mulle.

Olen vertaistukihenkilö kahdenkin eri yhdistyksen toiminnassa. Lähinaapureista kahta autan esim. haravoimalla heidän pihansa ja talvisin lumitöissä. Lasteni kavereita ruokin ja pidän heistä muutenkin tarvittaessa huolta, meille saa tulla aina, jos joku hätä on elämässä.

Siskolleni ostan kirppiksiltä kivoja vaatteita, jos kohdalle sattuu. Hän asuu paikkakunnalla jossa kirpparit on huohoja eikä hänellä ole paljoa rahaa. Vanhempiani olen auttanut pihatöissä, siivouksissa, juhlienjärjestelyssä ja pienissä rempoissa. Samoin autan ystäviäni ja anoppiani.

annan lasten pieneksi jääneet vaatteet ja lelut ilmaiseksi eteenpäin, hoidan ystävien lapsia mahdollisuuksieni mukaan (olen itse kolmen lapsen totaaliyh, mikä vähän rajoittaa), hoidan anopin sekä mieheni vammaisen siskon raha-asiat sekä paperisodat, luovutan verta.



Lisäksi olen kuunteleva korva aina kun ystävä/sukulainen tarvitsee, ja selvittelen heidän puolestaan hankalissa tilanteissa paljon asioita omaan osaamisalaani liittyen. Teen veloituksetta pieniä ompelutöitä. Tuntemattomia autan pitämällä ovea auki, antamalla istumapaikan, ojentamalla tavaran jne. Asiakaspalveluun liittyen annan aina hyvää palautetta, kun olen tyytyväinen.



Uskon vahvasti, että hyvä kiertää :)

* teen talvella lumitöitä naapureille jos huomaan etteivät ole itse ehtineet (asun rivitalossa)

* pidän ovea auki jos joku on tulossa perässäni

* annan istumapaikkani bussissa vanhukselle

* autan kielitaidottomia naapureita/työkavereita jos tarvitsevat apua tekstin kääntämisessä/kirjoittamisessa

* avaan oven vaunujen tai rollaattorin kanssa kulkevalle

kuukausilahjoittaja hyväntekeväisyysjärjestössä. Ja aina autan, jos joku apua pyytää, mutta sehän on marginaalia, eivät ihmiset yleensä apua pyydä vaikka tarvitsivat. Kysyn myös, jos näen jonkun olevan hukassa jossakin tilanteessa. Ei se paljoa ole, myönnän. Teen kahta osa-aikatyötä, olen äiti ja aikani on rajallista, jossakin vaiheessa lapsen kasvattua olen ajatellut myös lähteä vapaaehtoistyöhön.

Tarjoan apuani kyllä epäröimättä useinkin. Myös tuntemattomille, jos joku selvästi apua tarvitsee esim. kadulla tai liikennevälineissä, kaupassa jne. Otan muutenkin aika helposti kontaktia ihmisiin, ei tämä ole mun mielestä mikään ihmeellinen asia.



Ja tuttuja tulee autettua vaikka missä asioissa. Lainaan autoa tai rahaakin, itse asiassa antanutkin kun tiedän että on ollut oikeasti tiukka paikka ja takaisinmaksu olisi kohtuuttoman vaikeaa silloinkin kun asiat ovat paremmin. Lahjoitan myös hyväntekeväisyyteen säännöllisesti ja minulla on kummilapsi Afrikassa.



Olenko tosiaan joku "Jeesus" - ihan luonnolliselta tää tuntuu ja elän kuitenkin omalle perheelleni enkä koe että minua jotenkin riistettäisiin.