Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Neuvolapsykologi prkl.

Vierailija
22.06.2012 |

Olin eilen siellä juttelemassa. Mulla on kaksi vanhempaa lasta ja nyt 1 kk ikäinen vauva, kaikki alle neljävuotiaita kuitenkin. Kahden aiemman kanssa olen potenut synnytyksen jälkeistä masennusta ja masennusta on ollut elämässä ennen lapsiakin. Nyt kerroin kaikista tunteistani avoimesti, kun ajattelin että hänelle jos jollekin voi avautua.



Olen aivan poikki tämän vauvan kanssa - nukkuu kantamalla vartin pätkissä eikä missään muualla ja huutaa vatsavaivojansa jatkuvasti. Yöllä sentään nukutaan vierekkäin sängyssä mutta nekin tunnin päitkissä korkeintaan. Ajattelen, että miks mulla on tämmönen vauva taas, miks ei ole helppo vauva, miks mulla ylipäätään on tää vauva, en halua sitä jne. Ja että mussa täytyy olla jotain vikaa kun tää on tämmöstä. Ei mitään reaktiota häneltä näihin tunteisiin. Ainoana toteamus, että yritä nukkua päivällä jos kaikki nukkuu yhtä aikaa.



Ei myöskään juuta eikä jaata syyllisyyden tunteisiin siitä, että isommat jää niin vähälle huomiolle jne.



Olenko ymmärtänyt psykologin tarkoituksen ihan väärin??? Eikö sen nyt jotain olisi pitänyt auttaa?

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...mitä ne opiskelee, minkälaisia ihmisiä ne ovat kun menevät sinne yliopistoon jne. Oikeasti silmät avaavaa tajuta, että todellakin pieniä hiirulaisis ihmisiksi ovat ja mikä olennaisinta, yliopisto ei auta niitä opettamaan mutta eipä niitä ole luontaisilla kyvyilläkään siunattu yhtään sen enempää kuin normitallaajia. Tuon kun lukaiset, niin tajuat suhtautua niiden amatöörien neuvoihin terveellä epäluulolla ja mikä tärkeintä, opit luottamaan omaan vaistoosi enemmän.

Ketjun nimi on muistaakseni Tarvitseeko psykologin olla tietynlainen ihminen? tai jotain vastaavaa. Jos linkki ei aukea tosta tai et löydä nimellä (viimeksi tänään siihen joku oli kirjoittanut), niin kopioi osoite netin osoiteriville, niin pitäisi aueta



Ihan oikeasti, psykologeihin ei kannata luottaa koskaan, tenenkään silloin kun oma järki sanoo, että neuvoissa tai asenteessa on jotain omituista



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1643482/pitaako_psyk…

Vierailija
2/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mistä mä sitten saan apua näihin ongelmiin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paitsi ehkä mummeilta tai ystäviltä lastenhoitoapua että saat nukkua.



Tai sit laitat vanhemmat lapset päiväkotiin vähentääksesi taakkaasi.

Vierailija
4/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höpöhöpö-hommaa.



Meillä on vanhimman lapsen kanssa 3 vuoden intensiiviterapia takana ja nyt ollaan lähtökuopissa psykologeista, psykiatreista, lääkäreistä ja terapeuteista huolimatta. Kaikki vaan levittelevät käsiään ja ovat kuin ööt aapisen laidassa (ei siis mikään hirveän vakava ongelma, mutta silti, lähete tuli lapsen koululta).



Henk.koht olen alkanut uskoa enemmän vertaistukeen, joka EI OLE minkään tahon järjestämää. Vertaisia löytyy aina, vaikka netistä. Ja niitä voi tavata myös ihan livenä.



Toivotan sulle ap kaikkea hyvää nyt ja jatkossa!

Vierailija
5/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höpöhöpö-hommaa.

Meillä on vanhimman lapsen kanssa 3 vuoden intensiiviterapia takana ja nyt ollaan lähtökuopissa psykologeista, psykiatreista, lääkäreistä ja terapeuteista huolimatta. Kaikki vaan levittelevät käsiään ja ovat kuin ööt aapisen laidassa (ei siis mikään hirveän vakava ongelma, mutta silti, lähete tuli lapsen koululta).

Henk.koht olen alkanut uskoa enemmän vertaistukeen, joka EI OLE minkään tahon järjestämää. Vertaisia löytyy aina, vaikka netistä. Ja niitä voi tavata myös ihan livenä.

Toivotan sulle ap kaikkea hyvää nyt ja jatkossa!

Vertaistuki on järkivalinta, koska vertaisilla on konkreettista, oikeassa elämässä testattuja keinoja ja ainakin todellista empatiaa jaettavana. Toivottavasti löytyy. Jaksamista!

Vierailija
6/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olet tehnyt selvittääksesi vauvan vatsavaivojen syyn?? Varmastikin kaiken voitavasi?



Kuulostaa ihan meidän vauvalta, joka alkoi nukkumaan päivisin (ennen ei ollenkaan) kun jätin maitotuotteet pois (söin kalkin purkista). Ja yöllä syöttävälit piteni tunnista kolmeen tuntiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kannattaa tosiaan varmistaa onko allegioita.



T. 2 allergikon ja 2 ei-allergikon äiti

Vierailija
8/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kannattaa tosiaan varmistaa onko allegioita. T. 2 allergikon ja 2 ei-allergikon äiti

refluksin mahdollisuus pitää ehdottomasti sulkea pois, se on pirullinen, alidiagnosoitu vaiva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on terapiat ym. kikkakolmoset lapsella vasta alkamassa...

Vierailija
10/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ratkaisukeskeisessä terapiassa etsitään ongelmanratkaisua, tuo oli hyvä esimerkki sellaisesta.



Mitä sitten odotit? Kauhistelua, hyssyttelyä, paheksuntaa?



Vauvaa nyt ei voi palauttaa, eikä itsesäälissä pyöriskely johda minnekään. Eikö ole oleellista tehdä arjesta toimivampaa ja pohtia yhdessä mitkä seikat auttaisivat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
22.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se psykologi sun elämää ratkaise, sen teet sinä itse. Psykologi korkeintaan ohjaa keskustelua mutta ei se herrajumala anna sulle ohjeita vauvan nukutukseen tai siihen oletko sopiva vanhempi.



Nyt toimeksi vauvan kanssa:

- oma ruokavalio syyniin, ilmeiset allergeenit eli maito ja vehnä heti pois ja tarkkailet muuttuuko tilanne

- selvitä voiko kyse olla refluksista

- vauvalle kapalo nukkumiseen heti paikalla (jos ei jo ole) niin ei saa hötkyteltyä itseään hereille. Lisäksi se sitomisen tuoma painontunne vatsalla voi helpottaa mahdollisia kipuja.

- sinulle apua eli joku päivisin viemään isompia ulos ja edes 1-2 yötä viikossa joku yöksi valvomaan vauvan kanssa kun sinä nukut (muualla, ellei kotona onnistu). Kuka tahansa sekoaa ennen pitkää huonoilla yöunilla.

- Keskity asioihin joissa olet hyvä äiti, etsi mukavia hetkiä lastesi kanssa. On vaikeaa keskittyä vauvaan ja isompiin samaan aikaan mutta yritä tehdä mukavia juttuja heidän kanssaan joka päivä.





Voimia!

Vierailija
12/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että jos et pärjää lasten kanssa, miksi teet niitä koko ajan. Ja jos masentaa, niin ei lapset siihen mikään lääke ole. Jos on syyllinen olo, niin silloin aika usein on oikeasti syyllinen, mutta ei niistä lapsista enää eroon pääse kuin antamalla pois.



Realiteettiterapiaako halusit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En odottanut, että psykologi ratkaisee kaikki mun ongelmat. Odotin ehkä, että hän jos kuka ymmärtää mun tunteita ja osaa jollain tavalla kuunnella ja kysellä lisää ja ehkäpä helpottaa mun oloa jollain lailla mutta näin en siis sen käynnin jälkeen kokenut. Tai ehkä että joku sanoisi, että nuo tunteet on normaaleja, ettei tarvitse kokea niistä niin syyllisyyttä.



Vaikka ajattelenkin välillä, että en halua tätä vauvaa, oikeasti en antaisi pois ikinä. Ne on vaan semmosia hetken ajatuksia vaikeimmissa tilanteissa. Vaikka lasten kanssa onkin ollut vaikeeta alussa, on ne parasta mitä mulla on. Jos mulla ei olis lapsia olisin kestomasentunut aina. siksi niitä siis "pusaan". ;Rehellisesti tämä viimeinen oli vahinko mutta silti kaikessa tässä rakastettu ja terc´vetullut.



Kiitos hyvistä viesteistä, joissa on ollut paljon hyviä ehdotuksia. Refluksia epäilen itse. Nämä vatsavaivat on ihan mahdottomia. Maanantaina on neuvolalääkäri, toivottavasti siitä on jotain apua.



Vertaistukea tosiaan kaipaisin, mutta kaikkien tuttujeni vauvat ovat olleet hyviä nukkumaan ja muutoinkin tyytyväisiä. He kyllä kuuntelevat, mutta eivät ymmärrä.

Vierailija
14/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

toisaalta, jos psykologi olisi todennut ääneen nuo kaipaamasi asiat, se olisi saattanut kuulostaa aivan lattealta, jos olisi sanonut, ettei tuo ole kovinkaan harvinaista plaa plaa plaa.



Itselläni on ollut kaksi todella haastavaa vauvaa, olin aivan poikki ja muut vaan neuvoivat nauttimaan vauva-ajasta. Hyvä että jäin henkiin, Univajeissani kävelin päin seiniä, autolla ajessani unohdin minne olin menossa. Pahimpina aikoina puheestani ei saanut selvää kun unohtelin kaikki tärkeimmät sanat tai unohdin mitä olin sanomassa kesken lauseen.



Kun sallii itselleen kielteiset tunteet, huutaa vaikkapa metsässä suoraa huutoa ja potkii männystä kaarnat irti, jaksaa taas hetken.



Sitten kun lapset ovat isoja, ihmettelee silmät pyöreinä miten rankkaa olikaan ja on kiitollinen lasten omatoimisuudesta ja hyvistä yöunista.



Pyydä päästä jollekin toiselle psykologille, aina ensimmäinen kontakti ei onnistu. Tsemppiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän ap:tä olisi auttanut, jos psykologi olisi ylipäätään kommentoinut jotain, antanut ehkä jotain vinkkiä, YMMÄRTÄNYT toista ihmistä. Ei neuvolapyskologille minnekä ratkaisukeskeisiin terapioihin mennä, höh!

Vierailija
16/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

höh itsellesi, äläpäs ole kapeakatseinen.

Vierailija
17/17 |
23.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, mutta sitten on huono psykologi. Voisi edes kertoa asiakkaalleen, että hän on tässä kuule pelkkänä korvana. Parhaat psykologit osoittaa hiukan myötätuntoakin, sitä ratkaisukeskeistä höpötystä voi harrastaa vaikka yksin kotona...