Lue keskustelun säännöt.
Minä jäin kotirouvaksi. Back to 1950's ja tyytyväinen tähän.
11.06.2012 |
Minua ei ole luotu työelämää varten. En jaksa aamuisin lähteä mihinkään, en ole sosiaalinen, en jaksa muita ihmisiä, enkä jaksa ikuista papereiden pyörittämistä.
Mies sitten kysyi, miksen jäisi kotiin. Mies itse tykkää työstänsä ja haluaa tehdä töitä. Ja miehen palkalla elättää hyvin koko viisihenkisen perheemme.
Mies luovutti samalla talousasiat minun kontolleni. 6000 euroa (netto) käytettävissä perheen hyväksi kuukausittain. Laskut pitää maksaa, säästää pitää ja minä käyn ruokakaupassa ja hankin lasten vaatteet.
Ei rahariitoja, kun minä päätän. Eikä riitoja kotitöistä, kun saan ne tehtyä ihan helposti yksinkin päivän aikana.
Lapset jo koululaisia. Mikäs tässä on ollessa.
Kommentit (2)
samasta haaveilen minä. ja kohta varmaan toteutankin. Ollaan molemmat (mies ja minä) 3-vuorotyössä, hankalaa jo nyt vaikka nuorempi lapsi saa vielä olla vuoropäiväkodissa, mutta ei tule onnistumaan mitenkään enää sitten, kun lapsi menee eskariin ja varsinkin eka- ja tokaluokalle. Ei sitä voi yksinään jättää öiksi ja illoiksi, jos minä ja mies molemmat ilta/yövuoroissa...
Eli sitten ajattelin jäädä kotiin kotiäidiksi/kotirouvaksi ainakin siihen saakka, kunnes lapsi menee kolmannelle. Ehkä loppuiäks, mistäs sen tietää... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolin ja toisin. Tuollaisen huushollin pyörittämisessä on ihan riittävästi töitä, saattaa käydä melkein kokopäivätyöstä mutta ainakin saat tehdä hommat omaan tahtiin ja olla oma pomosi. Sekä laatia talouden budjetin.
Neuvoisin varaamaan talousrahoista edes pienen siivun omaa eläkerahastoasi varten. Ja tuolla tulotasolla voisi olla fiksua säästää lapsillekin pientä pesämunaa, pääsevät sitten aikanaan pienemmillä perintöveroilla.
Kuulostaa ihan win-win-systeemiltä. Kumpikin saa keskittyä siihen omaan hommaansa täysillä!