Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä äitejä, jotka olettavat MIEHENSÄ muistavan heitä äitienpäivänä
16.05.2012 |
Lapset muistavat sitten kun ikänsä puolesta siihen kykenevät, siihen saakka riittää se, että saan heidän olemassaolostaan nauttia. En ole mieheni äiti eikä mieheni minun isä.
Kommentit (17)
Sen nimi on ÄITIENpäivä, siis monikossa. Ei oman äidin päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä mun mieheni (eli siis hänen poikansa) pitäisi muistaa minua äitienpäivänä :).
Silloin voi muistaa ihan kaikkia äitejä. Onnitteleehan mun oma äitinikin mua äitienpäivänä siitä, että olen äiti.
minä ymmärrän tällaisia äitejä ihan hyvin.
ei muka välitäkkään sellaisesta.
Kukapa ei tykkäisi pienestä muistamisesta/hemmottelusta joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt perheen juhla, ja mies juhlii mukana lastensa äitiä.
Olen myös sitä mieltä ettei varmaan niin merkkaa jos ei koskaan saa lahjaa. voisit ehdottaa miehelle muutosta - ja itse puolestaan vaikka leivot kakun jne.
kävi kimppuuni, hajotti paikkoja kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis kakkua ja kukkia -tyyliin, mutta eiväthän he osaa sellaista tehdä. Ja äitienpäivän viettoa on aika vaikea muualla oppia kuin kotona.
Teillä ei sitten myöskään vietetä minkäänlaista isänpäivää? Eihän se sun mies sun isäsi ole.
Ja myös syntymäpäivänä, äitienpäivänä ja jouluna. Ei ryyppää, petä eikä tee ohareita. On hyvä isä. Tekee ahkerasti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan halua, että mieheni onnittelee minua äitienpäivänä, tulee vanha olo...
Enkä myöskään ole kiinnostunut, että kukaan muistaa minua syntymäpäivänäni, koska A) tulee vanha olo ja B) minulta joutui sukulainen sairaalaan syntymäpäivänäni, eikä sieltä koskaan palannut.
Muiden synttärit toki muistan, mutta ominani menee puhelin seinään ja kaikki sosiaalinen yhteys katkeaa, haluan olla rauhassa...
mutta silti hän muistaa minua äitienpäivänä. En ole myöskään isäni äiti, ja hänkin onnittelee aina äitienpäivän johdosta... Mitään yltiöpäistä lahjomista en kyllä ymmärrä, minulle riittää lapsen tekemät kortit ja lahjat.
Kummallinen ajttelutapa, että vain omaa äitiään (ja isoäitiään) saisi muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin.
Meillä tykätään muistamisesta ja toisen huomioimisesta. Meilläpäin kaikkia äitejä onnitellaan äitienpäivänä ja varmasti kaikki äidit ovat onnittelunsa ansainneet.
Mies opettaa lapsille, että on äidin päivä, jolloin juhlitaan äitiä ja tehdään kivoja juttuja.
Lähetin myös mummilleni kortin, teinkö väärin?
Samoin otin anopilla lasi skumppaa, olis varmaan ap:n mielestä pitänyt sanoa, että anteeksi vain, et oo mun äiti, enkä osallistu nyt juhlintaan vaan vasta sitten, kun omat lapseni järkkäävät.
Mun mielestä nää "en ole mieheni äiti" - läpällä tai ei - ovat vähän säälittäviä tyyppejä. Ikävää, ettei teitä muisteta ettekä voi itsekään nauttia juhlasta, koska ette ole itsenne äitejä....
Minäpä muistin ENTISTÄ MIESTÄNI isänpäivänä. Askarreltiin lasten kanssa kortti ja hankittiin pieni lahja. Hänen ansiostaan mulla nuo lapset on, ja koska on hyvä isä meidän lapsille, muistin häntä:) Samaa hän ei kyllä teeXD Mutta onnittelee kyllä jos ollaan puheissa, ja kun oltiin yhdessä, muisti jotenkin. Siis tavallaan lasten puolesta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos isä ei huomio äitienpäivää niin eivät lapsetkaan opi sitä tekemään. Eivät lapset kykene luomaan juhlaa ja perinnettä äitienpäivästä.
Mitähän sinä meistä tuumisit, kun heräsin äitienpäivän aamuna siihen, että isäni soitti ja toivotti hyvää äitienpäivää.
Sitten mieheni toi minulle kortin.
Lapsi ei tainnut muistaa koko päivää.
nyt pahasti kaikki kuralle, kun kerron, että äitenpäivänä ensimmäinen puhelu oli äitini eksältä, toinen puhelu oli lasteni isältä... Halusivat muistaa ja onnitella... varmaan aika paha?
joulu meni jo.