Ovatko sukupuolten luonnolliset erot epätasa-arvoa?
Miehet ja naiset eivät todistetusti ole ainakaan fyysisesti täysin samanlaisia.
Kysymys on seuraava: Jos esimerkiksi tarkastellaan luonnollisista syistä johtuvia eroja kuten fyysistä voimaa, onko se käsityksesi mukaan epätasa-arvoista, että mies on yleensä fyysisesti voimakkaampi ja sen vuoksi saattaa soveltua keskimäärin naista paremmin fyysisesti vaativiin tehtäviin?
Tulisiko tuollaisia eroja mielestänne alkaa korjaamaan tasa-arvon nimissä, esim. kompensoimalla sitä jollakin tavalla siten, että tässä tapauksessa nainen saataisiin laitettua keinotekoisesti samalle viivalle esim. paljon fyysisyyttä vaativaan ammattiin palkattaessa?
Vastaava luonnollinen ero voisi olla myös esimerkiksi synnytys. Vain nainen voi synnyttää ja naisen ura voi raskauksien vuoksi kärsiä, mikäli hän päättää hankkia lapsia. Miehelle lapsien hankkimisesta ei keskimäärin koidu samanlaista haittaa uralle. Tulisiko tätä luonnon aiheuttamaa "epäsuhtaa" mielestänne kompensoida jotenkin tasa-arvon nimissä siten, että miehet eivät saisi urallaan etua tästä eroavaisuudesta?
Kommentit (9)
synnyttääkin, niin eikös ne sitten kuulu naiselle, joka uransakin niiden takia uhraa? Miksi siis miehet itkee epäreiluutta eron tullen, kun lapset jääkin naiselle?
Kyllähän tuohon naisten työuriin koskeviin ongelmiin olisi monia reiluja ratkaisuja, katsoso kun jokaista syntyvää lasta kohden on miehenkin pitänyt olla osallisena.
Näitä keinoja olisi esim. äitiys- ja vanhempainvapaiden kulujen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken, vanhempainvapaille 6+6+6-malli jne.
synnyttääkin, niin eikös ne sitten kuulu naiselle, joka uransakin niiden takia uhraa? Miksi siis miehet itkee epäreiluutta eron tullen, kun lapset jääkin naiselle? Kyllähän tuohon naisten työuriin koskeviin ongelmiin olisi monia reiluja ratkaisuja, katsoso kun jokaista syntyvää lasta kohden on miehenkin pitänyt olla osallisena. Näitä keinoja olisi esim. äitiys- ja vanhempainvapaiden kulujen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken, vanhempainvapaille 6+6+6-malli jne.
Synnyttäminen on biologinen fuktio. Siitä ei pidä antaa mitään tasoitusta. Naisten työmenestyksen heikentyminen ei johdu synnyttämisestä vaan siitä että sitä lasta jäädään hoitamaan kotiin. Sitä ei nykyään pitäisi koskaan tehdä. Tälläisten naisten tukeminen syrjii miehiä, mutta myös toisia naisia. Jos joku nainen ei hankikkaan sitä lasta niin hän joutuu kuitenkin maksamaan siitä.
Sun pitää muistaa että valta ja vastuu pitää mennä aina yhdessä. Nainen päättää tuleeko lapsi. Naisen on nykyaikana käytännössä mahdotonta tulla raskaaksi jos ei halua. On kondomi, ehkäisypillerit ja vielä jälkiehkäisy. Moni nainen tekee myös abortin. Kondomia lukuun ottamatta miehellä ei ole näihin asioihin mitään sanomista. Jos miehellä ei ole mitään sanomista ei hänellä pidä olla mitään velvollisuuttakaan. Toiseksi se että lasta hoidetaan kotona on vain ja ainoastaan sen päätettävissä joka sinne kotiin jää. Miksi muiden pitäisi siitä maksaa?
Muista myös että nykyään nainen voi hankkia lapsen yksinäänkin. Enkä tarkoita vain sitä että menee ja nussii tuntematonta miestä. Vaan sitä että yksinäinen nainen saa hedelmöityshoitoja ja spermaa pankista. Pitäisikö tästäkin maksaa muiden? Vai onko vastuu sittenkin sillä joka sen asian päättää?
Voidaan puhua joko lopputuloksen tai lähtökohtien tasa-arvosta. Jos pyritään täydelliseen lopputuloksen tasa-arvoon fyysiset erot pitäisi kompensoida, jos vain lähtökohtien, niin tällöin ei.
Mielestäni kaikkiin tehtäviin, myös fyysisesti vaativiin, pitäisi valita aina pars hakija. Rajat kuitenkin pitäisi asettaa tarkoituksenmukaiseksi niin, ettei niillä pyritä turhaan estämään ketään hakeutumasta tehtävään.
Synnytys ja lapsen saaminen on vähän vaikeampi kysymys. Hoitovastuun tasaisempi jakautuminen edistäisi tasa-arvoa monin tavoin - miehillä olisi suurempi oikeus lapsiinsa ja naisilla uraan.
Tässä on kuitenkin muistettava, ettei ura ole ainoa asia, mitä ihmiset haluavat. Jokainen tekee valintoja ja vastaa niiden seurauksista. Jos toinen asettaa perheen etusijalle ja toinen uran, niin ei ole tasa-arvoista, että lasten lennettyä pesästä perheen etusijalle asettanut alkaa vaatia urakeskeiseltä jotain komepensaatiota. Huomioitavaa siis on, että urakeskeinen henkilö saattaa aivan hyvin olla nainen, joka on jättänyt lapset tietoisesti hankkimatta.
Tällä hetkellähän miesten pakollista asevelvollisuutta perusteellaan juuri kompensaationa äitiyden "kustannuksista" naiselle.
Oscar.
Eikä minusta pidä väkisin laittaa vaikka 50-kiloista naista fyysisesti raskaisiin töihin "kompensointien" avulla, kun sen homman hoitaa tehokkaammin ja omaa kroppaansakin paljon vähemmin kuluttaen joku 90-kiloinen mies. Toisaalta iso roteva nainen (meitäkin on!) voi hoitaa homman ihan yhtä hyvin kuin keskikokoinen mies, eikä silloin naista pidä väheksyä sellaisen oletusten takia kuin että naiset yleisesti ovat heiveröisiä.
Synnytysten aiheuttamaa epäsuhtaa tulee minusta kompensoida niin että raskaudesta aiheutuvat haitat eivät haittaisi kohtuuttomasti haittaa naisen työelämälle ja myöskään hänet palkkaavalle työnantajalle. Yhdessähän se lapsi päätetään hankkia ja nykyisin myös pidetään normina että myös nainen käy töissä. Jos tavoite on molempien sukupuolten työssäkäynti, ei ole hyvä jos tilanne on se että nuoren tai nuorehkon naisen palkkaaminen on mieletön riski, koska täytyy pelätä että hän tulee raskaaksi, kun taas lapsen isän työelämälle ei koidu mitään haittaa lasten teosta.
saivat oikeuden opiskella yliopistossa ilman, että joutuivat hakemaan vapautusta sukupuolestaan. Vielä 1900-luvun alussa oltiin vahvasti sitä mieltä, että yliopisto-opinnot eivät sukupuolelle tyypillisten fyysisten ominaisuuksien vuoksi sovellu naisille.
Miettikääpä tykönänne, jos yleinen mielipide edelleen olisi sama eli yliopisto-opinnot olisivat harvojen naisten mahdollisuus.
synnyttääkin, niin eikös ne sitten kuulu naiselle, joka uransakin niiden takia uhraa? Miksi siis miehet itkee epäreiluutta eron tullen, kun lapset jääkin naiselle? Kyllähän tuohon naisten työuriin koskeviin ongelmiin olisi monia reiluja ratkaisuja, katsoso kun jokaista syntyvää lasta kohden on miehenkin pitänyt olla osallisena. Näitä keinoja olisi esim. äitiys- ja vanhempainvapaiden kulujen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken, vanhempainvapaille 6+6+6-malli jne.
Synnyttäminen on biologinen fuktio. Siitä ei pidä antaa mitään tasoitusta. Naisten työmenestyksen heikentyminen ei johdu synnyttämisestä vaan siitä että sitä lasta jäädään hoitamaan kotiin. Sitä ei nykyään pitäisi koskaan tehdä. Tälläisten naisten tukeminen syrjii miehiä, mutta myös toisia naisia. Jos joku nainen ei hankikkaan sitä lasta niin hän joutuu kuitenkin maksamaan siitä.
Sun pitää muistaa että valta ja vastuu pitää mennä aina yhdessä. Nainen päättää tuleeko lapsi. Naisen on nykyaikana käytännössä mahdotonta tulla raskaaksi jos ei halua. On kondomi, ehkäisypillerit ja vielä jälkiehkäisy. Moni nainen tekee myös abortin. Kondomia lukuun ottamatta miehellä ei ole näihin asioihin mitään sanomista. Jos miehellä ei ole mitään sanomista ei hänellä pidä olla mitään velvollisuuttakaan. Toiseksi se että lasta hoidetaan kotona on vain ja ainoastaan sen päätettävissä joka sinne kotiin jää. Miksi muiden pitäisi siitä maksaa?
Muista myös että nykyään nainen voi hankkia lapsen yksinäänkin. Enkä tarkoita vain sitä että menee ja nussii tuntematonta miestä. Vaan sitä että yksinäinen nainen saa hedelmöityshoitoja ja spermaa pankista. Pitäisikö tästäkin maksaa muiden? Vai onko vastuu sittenkin sillä joka sen asian päättää?
Tietääkseni siihen vaaditaan myös mies....Toki jos on keskiverto av-mamma niin ehkäisy jätetään salaa pois ja tadaa...siinä on se "vahinkovauva", jota mies ei edes halunnut.
Mutta siis, periaatteessa olen sitä mieltä, ettei raskauksien osalta tarvitse antaa tasoitusta. Lasten syntyminen on tietysti ihmiskuntaa (tai oikeastaan Suomea ajatellen) tärkeää. Lapset ovat seuraavia veronmaksajia, jotka joskus tulevaisuudessa huolehtivat vaikkapa meistä kun olemme vanhainkodeissa.
Mutta raskaus ei myöskään saa olla este vaikkapa työn saannille. Nykyään on se ikävää, että synnytysikäisiä naisia syrjitään, koska hehän voivat milloin vain jäädä mammalomalle. Vaikka lapsia ei olisi edes suunnitteilla.
Kotiinhan voi jäädä kumpi tahansa, mutta käytännössä se on aina nainen, imetyksen takia. Mutta mikään ei estä palaamasta vaikka heti seuraavalla viikolla töihin kun mies jää lasten kanssa kotiin (voihan sitä maitoa pumpata tai antaa korviketta).
Kuinka moni nainen noin edes tekisi? Kuraa sataisi niskaan saavikaupalla kun itsekkäästi hylätään lapsi isän hoiviin.
Ja sanottakoon nyt, että minä palasin töihin kun vauva oli 3kk:n ikäinen ja mies jäi kotiin.
mielestäni kaiken kompensointi ja täysin tasavertaiseksi vääntäminen on melko kammottavaa ja feminististä.
Miehillä ja naisilla on erilaiset aivot. Miehet ovat keskimäärin kykenevämpi tietynlaisiin asioihin enemmän kuin naiset - ja päinvastoin.
Osa ihmisistä on typeriä eivätkä kykene opiskeluun tai kunnon työntekoon. Pitäisikö heille kompensoida kuitenkin sama elintaso, koska eivät he välttämättä geeniperimän mukana tulemalle aivokapasiteetille mitään mahda.
Jokaiselle se mihin yksilönä kykenee ja mitä päätöksiä itse elämässään tekee. Tietty elintaso kykenemättömille. Näinhän se melkein on..
vaan on lähtenyt juurikin siitä että on nimenomaan haluttu taata se mistä itsekin puhut, että jokainen voisi YKSILÖNÄ tehdä sen mitä kykenee, sukupuoleseta riippumatta. Ennenhän oli niin, että naisella sukupuoli rajoitti ulos monet työt, silloinkin kun hänen yksilölliset ominaisuutensa olisivat sopineet niihin töihin mainiosti. Kaikki kun eivät vastaa lahjakkuuksiltaan ja ominaisuuksiltaan sukupuolensa keskiarvoja.
On niitä asenteita naisia kohtaan muuten vieläkin. Itse olen DI erittäin miesvaltaisella alalla, ja vanhempien miesten taholta olen törmännyt asenteisiin tyyliin että nämä ei ole ämmäin hommia nämä, ja että hän itse ei palkkaisi ikinä naista näihin töihin. Onneksi tasa-arvo on sen verran kehittynyttä nykyisin että varsinkaan suuret työnantajat eivät enää tällaisia ennakkoluuloja harrasta vaan nainenkin kelpaa ja pääsee näyttämään kykynsä, jos on opinnot tehtynä.
Näin matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaana, monella tapaa muutenkin luonteeltani ja lahjoiltani "miehisenä" naisena kannatan lämpimästi sitä ettei ihmisiä vieroksuta sukupuolen perusteella. Joskus tähän on tarvittu sitä kompensointiakin, jotta on päästy voittoon vanhanajan ennakkoluuloista ja naiset on päässeet mukaan näyttämään että oikeasti hekin osaavat ja pystyvät. Nykyisin Suomessa sellaista tuskin tarvitaan enää, että erityisesti täytyisi naisia suosia siitä syystä.
Fyysiset erot ovat todellisia. Ei ne muutu eikä katoa rintaliivejä polttamalla.
Tasaveroisia voimien ja muiden ominaisuuksien suhteen emme ole muutenkaan. Sen tietää varmaan ainakin jokainen asevelvollisuuden suorittanut mies.
Ei jokainen mies ole itsestäänselvästi jokaista naista nopeampi ja vanhempi, ja miehissäkin on keskenään hyvin eritasoisia.
Tasa-arvo on sitten vaikeampi asia. Valitettavasti vieläkin vahvempi katsotaan korkea-arvoisemmaksi. Mutta lauma-eläimenä ihmisillä on muitakin ominaisuuksia, jota tekevät toisista ylempiarvoisia: älykkyys, sosiaalisuus, varakkuus esimerkiksi. Niihin ei sukupuoli vaikuta.
Mutta ongelma on kai edelleen se sama, että ihmisiä pidetään eriarvoisina väärin perustein. Esimerkkeinä nyt ihonväri, sukupuoli, uskonto.
mielestäni kaiken kompensointi ja täysin tasavertaiseksi vääntäminen on melko kammottavaa ja feminististä.
Miehillä ja naisilla on erilaiset aivot. Miehet ovat keskimäärin kykenevämpi tietynlaisiin asioihin enemmän kuin naiset - ja päinvastoin.
Osa ihmisistä on typeriä eivätkä kykene opiskeluun tai kunnon työntekoon. Pitäisikö heille kompensoida kuitenkin sama elintaso, koska eivät he välttämättä geeniperimän mukana tulemalle aivokapasiteetille mitään mahda.
Jokaiselle se mihin yksilönä kykenee ja mitä päätöksiä itse elämässään tekee. Tietty elintaso kykenemättömille. Näinhän se melkein on..