Kiukuttelen työpaikalla stressaantuneena ja häpeän jälkeenpäin :(
Mikä avuksi, kun välillä tulee puhuttua ärtyneesti hajamieliselle kollegalle? En ole itsekään virheetön, joten mitään oikeutusta ei minulla tuohon olisi.
Kommentit (5)
herranjestas mikä työkaveri sulla! Mutta saatan sanoa tosi tympääntyneenä, että "justhan me puhuttiin tästä, kyllä sun pitäisi muistaa" tms.
En oikein tiedä, mikä olisi parempi tapa ilmaista asioita, kun itse on samaan aikaan niin turhautunut. ap
tekemisistäsi. Miten niin "tulee puhuttua", sinä puhut. Tieten tahtoen. Lopetat. Ja pyydät anteeksi.
Mulla on just tollanen urpo työ"kaverina". Huutaa, kiroilee, rähjää, paiskoo ovia, ei vastaa, ei tervehdi, kiukuttelee. Että menee hermo. Aikuinen nainen eikä pysty itseään työpaikalla hillitsemään. Uskomattoman NOLOA.
olla ojentamatta. Ja olla siinä hetkessä, kenelle puhut ja miten. Ja jos puhut tuolla lailla alentuvasti niin pahoittele samantien: "Mieleni on muualla ja olen stressaantunut, niin suusta tulee mitä sattuu, en tarkoittanut sanoa noin" tms. Tollasta nyt käy. Itsekin saatan tiuskaista vaikka lapsille kun ajattelen jotain ihan muuta juttua, joka vaivaa minua. Sitten täytyy vaan selittää, että en tarkoittanut, ajattelin muuta.
Juu, toi on ihan kauhea ihminen. 50-vuotias eikä vieläkään osaa olla. Esimiehelle on mielinkielin ja muille räjähtelee. Itse sitä jotenkin joka kerta niin hämmästyy, että ei osaa suoraan sanoa takaisin. Onneksi ei ole pitkä työsopimus mulla.
-2
Minun töissäni on eräs nainen, joka tiuskii ja korottaa ääntään muille, varsinkin aamuisin, jos ei ole syönyt aamupalaa. Tuo on mielestäni aivan järkyttävää ja noloa. Ole mieluummin vaikka ihan hiljaa.
joka stressaantuneena/väsyneenä/yksityisasioista kiukustuneena säteilee passiivis-aggressiivista myrkkyä ympäristöönsä - siis töissä!! Ja kaikilla muillakin on taatusti vähintään yhtä stressaava työ, eikä muut kiukuttele kollegoilleen. Ihan kuin joku pms-oierinen murkku olisi työyhteisössä, vaikka kyseeessä on keski-ikäistyvä nainen (35-v.) asiantuntijaorganisaatiossa. Noloa ja estää tuon ihmisen etenemisen vielä lopulta. Kukaan ei jaksa katsella tai kuunnella ylimääräistä kiukuttelijaa töissä. Siellä asiat on voitava hoitaa ilman tunteenpurkauksia, jotka eivät johda ainakaan mihinkään hyvään. Kiukuttelijat eivät ole aikuisia.
tekemisistäsi. Miten niin "tulee puhuttua", sinä puhut. Tieten tahtoen. Lopetat. Ja pyydät anteeksi.
Mulla on just tollanen urpo työ"kaverina". Huutaa, kiroilee, rähjää, paiskoo ovia, ei vastaa, ei tervehdi, kiukuttelee. Että menee hermo. Aikuinen nainen eikä pysty itseään työpaikalla hillitsemään. Uskomattoman NOLOA.