Mitä tekisit, jos 16-vuotias tyttäresi ilmoittaisi olevansa raskaana ja pitävänsä lapsen?
Kommentit (10)
Aborttia tuskin toivoisin, koska se saattaisi lapselleni olla niin iso juttu. En ainakaan itse haluaisi tappaa omaa lastani missään elämäni vaiheessa, vaikkei hän siihen elämäntilanteeseen sopisikaan. Oma lapsi on kuitenkin niin valtava asia elämässä.
En siis vastusta aborttia, mutta ilmeisesti se on hyvin monelle sen tehneelle elinikäinen, jonkinasteinen suru. Ja jos lapseni haluaisi abortin, minun pitäisi tyytyä siihen ja olla hänen tukenaan, vaikka yhden oman jälkeläiseni siinä menettäisinkin. Naisella pitää kuitenkin olla oikeus päättää ruumiistaan.
Korostaisin tytölle, että lapsessa on todellakin hurja vastuu ja jos lapsen aikoo pitää, niin on parempi kyetä itsensä elättämään. Ja että se bilettäminen sitten oikeasti loppuu. En aio lasta kasvattaa, kun teinimamma rypee kaupungilla.
en varmaan " tekisi" yhtään mitään. Puhuisin vain. Kysyisin, oletko ihan varma ja kysyisin tulevaisuudensuunnitelmista. Ja samalla olisin ylpeä myös itsestäni, että olen kyennyt kasvattamaan lapsen, jolla on roppa kaupalla vastuuntuntoa.
Kasvatan lapseni niin, että ensinnäkään lapsia ei tule 16-vuotiaana ja jos vahinko sattuukin, abortti on ainoa vaihtoehto.
Jos lapsi aikoisi pitää lapsen 16-vuotiaana, kokisin todella epäonnistuneeni äitinä. Toki olisin lapsen tukena, en voisi koskaan häntä hylätä.
päivän paras.
Vierailija:
Ja samalla olisin ylpeä myös itsestäni, että olen kyennyt kasvattamaan lapsen, jolla on roppa kaupalla vastuuntuntoa.
En kyllä toivo sellaista lapselleni, itse tulin äidiksi 20-vuotiaana ja ei ollut helppoa. Kertoisin edes sen, että tosi vaikeaa tulee olemaan.
Tietysti jos välttis haluaa lapsen pitää niin auttaisin mahd. paljon. Itselläni ei mitään apuja ollut.
Ilmottaisin myös, että autamme toki, mutta lapsi on tytön ja hänen siis vastuu lapsen hoidosta (tuttavapiirissä teiniäiti jonka lapsen hoiti käytännössä teiniäidin äiti ja " anoppi" ).
niin että on omaksunut abortin olevan murha. Innoissani odottaisin lapsenlastani ja lupaisin auttaa lastani vauvan hoidossa parhaani mukaan.
aikasemmissa suunnitelmissa pysyttäis. Tyttö lähtis opiskelemaan ja minä hoitaisin vauvan. Tulis sitte viikonloppuisin kotia.
Omasta kokemuksesta tiedän että opiskelu yksin vauvan kans vieraalla paikkakunnalla ilman sukua ja ystäviä on rankkaa. Ratkasu olisi paras meille kaikilla, myös vauvalle. Ei tarvis vauvana hoitoon mennä ja olla kenen tahansa hoidossa. Eikä vauva siitä kärsisi koska alusta asti tottuisi siihen eikä muusta tietäisi.
Aukoisin päätäni vasta siinä vaiheessa, jos lapsen kasvatus jäisi tykkänään mulle. Mutta onnellinen ja iloinen olisin. Äitini on saanut minut 17-vuotiaana ja minä esikoiseni myös 17-vuotiaana. Lapsi kasvattaa ja opettaa kyllä aikuiseksi, jos ei muu.
Vierailija: