Miten teillä pysyy elämä hallinnassa? Onko teillä joku lukujärjestyksen tapainen?

:(

minkälainen kaaos teillä on?

olen laittanut jääkaapin oveen päivärutiinit kellonaikoineen, johon on helppo vilkaista ja toimia vaaditulla tavalla.



Olen siis ihan normaali ihminen, mutta kun nukkuu tunnin-parin pätkissä, alkaa mennä muisti surkeaksi ja päivän pyörittäminen vaikeaksi.

Miehen kanssa synkronoidaan kalenterit sunnuntai-iltaisin.

Käydään läpi mitä työmatkoja tai muita kiireisiä työasioita kummallakin on seuraavalle viikolle, lasten viemiset ja hakemiset, koululaisen menot, harrastukset ym. Isoon kalenteriin seinällä kukin on velvollinen merkitsemään menonsa heti kun sen tietää, hyvissä ajoin siis.



Maanantaiaamuisin kun kello soi, vedetään happea keuhkot täyteen ja perjantai illasta puhalletaan seuraavan kerran ulos. Arjet on yhtä kaaosta, siivooja hoitaa onneksi siivouspuolen, kaupassa käydään vain viikonloppuisin ja suhteellisen terveitä ja reippaita lapsia on meille kasvanut Kokkikartanon kinkkukiusauksellakin.

Eipä ihme, että lapsilla on ADHD:tä ja muuta - jo pelkästään stressistä. Ja aikuisilla kans. Siis ihan tottako te suunnittelette su iltana menot ja kokoonnutte taas viikon päästä sopimaan lisää allakat kourassa?



Nyt harrastuksia ja työtä kaikilta vähemmälle! Eläkää hitaammin ja nauttikaa elämästänne, kun sitä on vaan se yksi. Lapsetkin kasvaa ilman, että vanhemmat ehtii edes tutustua heihin.



Sääliksi käy.

aivan kamalalta kuulostaa, tuli ahdistava ja stressaantunut olo pelkästä lukemisesta :( minusta ei olisi noin ohjelmoituun elämään, enkä haluaisi altistaa jälkikasvuanikaan tuollaiselle jatkuvalle stressille. Kannattais varmaan miettiä että mistä alkaa karsimaan. Työ, harrastukset vai mikä?

Mutta ikinä en ehdi sitä paikkaa miettiä. Ruoan haluaisin tehdä alusta itse. Mutta en ehdi suunnitella ruokalistoja enkä ostoslistoja. Haluaisin että lapset tekis osansa mutta en ehdi tekemään työvuorolistoja. Koskaan en ehdi harrastaa, yhtään sarjaa en ehdi televisiosta seurata. Pyykkiä en ehdi silittää. Oikeastaan hoidan hyvin vain opiskelun, kaiken muun teen hutaisten.Pihaa en ehdi laittaa.On vain tekemättömiä töitä. Ruoka ja puhtaat vaatteet saadaan joka päivä mutta muuten kaikki on rempallaan. ap

jokaisen menot ja miehen työvuorot. Meillä koko perheen elämää helpottaa todella paljon se, että olen työllistänyt itseni perustamalla toiminimen ja teen työtä kotoa käsin, omalla joustavalla aikataulullani. Lapsia on neljä, kaksi koululaista ja kaksi päiväkoti-ikäistä. Riittää, kun osaamme ulkoa koululaisten harrastusmenot (jotka mieskin muistaa) ja minä pidän kalenterissa lukua neuvola-, hammaslääkäri-, kampaajakäynneistä, kaverisynttäreistä yms. yms. sekalaisesta. Miehen työvuorot löytyvät kalenterista, äiti on kotona käytännössä aina (vaikkakin työhuoneessaan), joten isompien lasten elämä on varsin mutkatonta, pienemmät viettävät "virka-aikaista" päiväkotielämää. Jos minun työni kasaantuvat, koska joustan tarvittaessa päivisin ja pystyn esim. hoitamaan sairaita lapsia, niin sitten teen töitä miehen vapaapäivinä tai iltaisin.

Aamupalan jälkeen leikkiä, sit ulos, sen jälkeen lounas. Hetki videota, leikkiä, välipala, taas ullos/leikkiä sisällä. Viideltä päivällinen, jonka jälkeen mummlaan, kauppaan, yhteistä aikaa kotona, ulkoilua tms. Seiskalta iltapala jonka jälkeen tenavat nukkumaan. Tällä mennään melki joka päivä. Yhdellä lapsistamme on diabetes, ja on pakko rytmittää ruoka-ajat, joiden ympärille koko päivä rytmittyy. Kaupassa yritetään käydä tehokkaasti töistä tullessamme niin että lapset eivät ole mukana. Paljon ulkoillaan tavataan kavereita leikkipuistoissa. Ollaan karsittu harrastkset minimiin, esim tällä hetkellä ei ole lapsilla mitään harrastusta. Päivät täyttyy muutenkin. Lapset siis 4 ja 1,5 v ja olen heidän kanssaan kotona.

Älä yritä saada koko maailmaa kerralla valmiiksi.

TV ei ole tärkeä kellekään, ilman voi hyvin olla. Miksi stressata siitä ettei ehdi sitä katsoa.

Ennen silitin kaikki pyykit ja nykyään en silitä kukaan ei ole kuollut.

Välillä on tehokkuus puuska ja silitän urakalla kaikki sitä kaipaavat vaatteet, mutta jos pesun/kuivauksen yhteydessä oikoo vaatteet huolella ei niitä tarvitse välttämättä silittää. Nykyvaatteet on monesti silittämättä siistejä.

Toki sitten pyhä/juhlavaatteet näkee silitysraudan, mutta ei pyhä ole joka päivä :)



Ruokaa kannattaa tehdä aina isompi satsi ja pistää osa pakkaseen kiireisten päivien varalle.

Keittoja voi hyvin syödä pari päivää peräkkäin, ne yleensä vain paranevat kun lämmittää.

Ruokien suhteen kehittyy kyllä aika äkkiä mielikuvitus jos vain tekee ja laittaa.

Aluksi voit tehdä vaikka ruokalistan jota noudatat. jos et itse keksi, kopioi joku päiväkodin/koulun tms lista ja muokkaa mieleiseksi.

Sitten ostat aineet joita listan toteutus vaatii.



Itse pyrin käymään kaupassa vain kerran viikossa. (6 henkinen perhe plus koiria) Teen usein ruoat niin että jotain jää seuraavalle päivälle. On kiva jos joka aamupäivä ei tarvitse kaikkien hommien ohessa miettiä ruoanlaittoa vaan on valmis ruoka jo kaapissa odottamassa lämmitystä ja nälkäisiä suita.

Suosin lounaalla helppoja ja yksinkertaisia ruokia, joita ei tarvitse koko ajan hellan äärellä vahtia. (pataruokia, uunivuokia, keittoja jne)

Kauppalistan teko helpottuu jos pitää kotona kaikkia niitä perujuttuja aina, joita tarvitsee usein. Ei tarvitse joka kerta muistaa ostaa kaikkea mahdollista.

Kun pitää kaapit järjestyksessä, tietää mitä siellä on ja tavarat ei vanhene.



Yleensä pyykkiä pestään aina ja koko ajan tän kokoisella perheellä.

Jos jättää joskus välistä päivän jonkun menon vuoksi on vuori aika suuri seuraavan kerran..sitten vaan urakoidaan.



Meillä seinäkalenteri on se mikä pitää homman kasassa.

Kirjaan siihen kaikki poikkeavat kouluajat ja tapaamiset, neuvolat jne. Kaikki menot jotka pitää muistaa.

Siten minun ei tarvitse uhrata muistiani ja aikaani niiden miettimiseen vaan voin luottaa että vilkaisu kalenteriin aamulla tai edellisenä iltana ja homma toimii.



Tunnustan olevani aika hyvä organisoimaan kyllä, mutta ei se mielestäni vaadi mitään yliluonnollisia kykyjä.

Hieman aluksi päättäväisyyttä ja sitten se jo pelaakin ihan tottumuksesta.



Jos haluat harrastaa, päätät varata siihen tietyn illan/hetken ja harrastat.

toisaalta onko kyse siitä että "pitää" harrastaa vai että oikeasti haluat juuri nyt harrastaa.

Jos opiskelet, eikö siinä ole harrastusta kerrakseen. Hoida se nyt kunnialla ja nauti sitten vapaammasta ajasta kun opinnot on tehty.



Tai pitääkö harrastuksen olla jotain kodin ulkopuolista, voisiko puutarhan hoitaminen olla nyt harrastuksesi?

Itselleni se sattuu olemaan ihan oikea ammatti, vaikken sitä työtä nyt teekään.

Silti oman pihan hoitaminen a siellä rehkiminen on minun henkireikäni-yksi niistä.

On ihana saapastella pihalla illalla keväisen raikkaassa hämärässä "vielä tämä juttu ja vielä toi..." Toki tämä vaatii sen että mies hoitaa iltarutiinit sillä aikaa.

Mutta se antaa hurjasti voimia arkeen, että hetken saa olla ihan rauhassa ja kuunnella linnun laulua tai oksasilppurin rutinaa :) Kukaan ei vaadi eikä halua mitään.



Nykyään ihan turhaan ihmiset vaativat itseään tekemään kaiken mahdollisen, koska niin muka pitää tehdä. PÖH sanon minä.

pitää elää tätä päivää ja nauttia elämästään.



Voit myös kirjata paperille kaikki tekemättömät työt ja konkretisoida sitten sen listan kanssa tärkeysjärjestyksen.

Mikä pitää hoitaa nyt, minkä voi hoitaa myöhemmin, onko jokin asia, mitä ei ole edes pakko hoitaa?



Lasten kanssa voitte koko perhe tehdä kivan listan jääkaapin oveen.

Jokaiselle sarake ja homma mikä pitää tehdä ja sovitte päivän/hetken jolloin se pitää olla tehty.

Omat vielä niin pieniä, ettei ole voitu kauheasti moista toteuttaa...



Välillä täytyy myös vain olla.

Pyykkivuori ei ikinä kiipeä viereesi sohvalle vaan pysyy kiltisti korissaan.

Pitää siis itse oppia ummistamaan silmänsä kun on sellainen hetki.



Kaikkeen järjestämiseen ja siivoamiseen mielestäni parhaiten sopii että pitää perusaisat koko ajan ok. Ei tarvitse viettää mitään kokonaista siivouspäivää tms.

Meillä ainakin isossa talossa se veisi koko päivän ja ei semmoisessa ole tolkkua.

Imuri laulaa kun tarve on vaikka joka päivä, mutta se vie vain ohimenevän hetken, kun ei tarvitse mennä koko taloa joka kerta läpi, ottaa vain sen paikan missä tarvitsee.



Aurinkoista asennetta vain :)

Älä yritä saada koko maailmaa kerralla valmiiksi.

TV ei ole tärkeä kellekään, ilman voi hyvin olla. Miksi stressata siitä ettei ehdi sitä katsoa.

Ennen silitin kaikki pyykit ja nykyään en silitä kukaan ei ole kuollut.

Välillä on tehokkuus puuska ja silitän urakalla kaikki sitä kaipaavat vaatteet, mutta jos pesun/kuivauksen yhteydessä oikoo vaatteet huolella ei niitä tarvitse välttämättä silittää. Nykyvaatteet on monesti silittämättä siistejä.

Toki sitten pyhä/juhlavaatteet näkee silitysraudan, mutta ei pyhä ole joka päivä :)

.

Itse pyrin käymään kaupassa vain kerran viikossa. (6 henkinen perhe plus koiria) Teen usein ruoat niin että jotain jää seuraavalle päivälle. On kiva jos joka aamupäivä ei tarvitse kaikkien hommien ohessa miettiä ruoanlaittoa vaan on valmis ruoka jo kaapissa odottamassa lämmitystä ja nälkäisiä suita.

Suosin lounaalla helppoja ja yksinkertaisia ruokia, joita ei tarvitse koko ajan hellan äärellä vahtia. (pataruokia, uunivuokia, keittoja jne)

Kauppalistan teko helpottuu jos pitää kotona kaikkia niitä perujuttuja aina, joita tarvitsee usein. Ei tarvitse joka kerta muistaa ostaa kaikkea mahdollista.

Kun pitää kaapit järjestyksessä, tietää mitä siellä on ja tavarat ei vanhene.

i]

Mutta mun mielestä on outoa että oliko tässä ketjussa vain yksi, joka mainitsi miehensä, että yhdessä sovitaan jne. Onko kaikki muut yh-äitejä, vai onko perheen arjen pyörittäminen ja oman ajan turvaaminen kaikille perheenjäsenille vain naisen tehtävä?

Ostan maitoa 4 purkkia kerralla. Samalla ostan ruokakermaa, kuohukerman ja varalle jonkun soija- tai kauramaidon joka säilyy. Avataan aina viimeisenä tuollainen erikooismaito, jossa on pitkälle päivämäärä. Välillä ostetaan 1 purkki piimää, sekin säilyy pitkään ja sitä voi käyttää esim. pannukakkuun tai piimäkakkuun, jos leipomis himo iskee. Lisäksi meillä on aina kaapissa kookosmaitoa tölkki varalta.

olen ostanut perhekalenterinkin, mutta huonosti mies jaksaa minun kanssa sopia viikkoa kerralla eteenpäin. Miehen työhuone on yläkerrassa ja minun työpiste onalakerrassa. Yleensä se olen minä, joka menen kalenteri kädessä yläkertaan miehen työhuoneeseen sopimaan aikoja.

Meillä on 2 aikuista ja neljä lasta joiden kanssa olen kotona.



Su iltana mietin seuraavan viikon ruoat valmiiksi ja teen kauppalistan.

Ma sitten kauppaan. Maitoa ja leipää lisää sitten kun loppuu.



Pyykit lajittelen väreittäin ja kone pyörimään. Jos jostain ei koneellista tule sen hoitaa joku toinen päivä. Ja vaatteita ei tarvitse silittää jos ei juhlatamineista ole kyse. Säästyy paljon aikaa. Lapset keräävät itse pyykit kuivamasta (ei ole kuivausrumpua meillä) ja vievät huoneeseensa josta sitten laitan paikalleen.



Lapsille ei tarvitse työvuorolistoja. Lasten iän mukaan annat hommia kun eteen tulee, esim. 9v tyhjää tiskikoneen koulun jälkeen.



Mikä mielestäsi on harrastamista? Minä luen, kitken puutarhaa, teen käsitöitä yms joka pääsääntöisesti liittyy kotiin mutta on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse kotoa pois lähteä mutta miehen apu on välttämätön ettei kokoajan joku ole selän takana jotain vailla.



Meillä on tallentava digiboxi omia ohjelmia varten. Niitä sitten katselen kun tulee se vapaa hetki. Ja varsinkin kun ohjelmat tulee siihen aikaan kun olen jo nukkumassa ei niitä muutenkaan olisi nähnyt.



Siivouksessa lapset vievät omat tavaransa paikalleen ja jos eivät toimi pyydettäessä tavarat menevät roskiin tai karenssiin eli tuolla ainakin saa lapset auttamaan. Imuroidaan pahimmat roskat mutta koko taloa ei joka kerran tarvitse käydä läpi.



Opiskelu on sinulla nyt se ykkönen. Tuota kaikkea muuta on opiskelun jälkeenkin. Ne eivät vuosien varrella mihinkään katoa.

jossa todellakin olisi merkittynä, että maanantaina lenkille, tiistaina lasten harrastukset, keskiviikkona kauppaan ja kaupungille, torstaina askartelua, perjantaina leipomista ja lauantaina siivous.



Näille tarvitsisin sen oman päivän, mutta vielä en ole sitä lukujärjestystä kirjoittanut, eikä tuo järjestys siten vieläkään toteudu.



Mutta toisaalta jo pelkkä haave saa vähän järjestystä elämään. Eli jo suunnittelemalla sitä lukujärjestystä huomaa, että eihän noita hommia niin paljon olekaan, ja sekin jo helpottaa pään kaaosta.



Ja sitten tosiaan, ei kaikki tule kerralla valmiiksi. Ajan kanssa sitä oppii, kun keskittyy aina yhteen asiaan kerrallaan. Pyykit olen oppinut jo vuosien saatossa pesemään säännöllisesti, joten yleensä meillä ei pääse kertymään mitään pyykkivuorta. Viimeisen vuoden olen keskittynyt myös lakanoiden mankelointiin, joten nekään eivät enää kasaannu. Hitaasti tulee siis hyvä. Kun ottaa vuosiprojektin (esim. tuo mankelointi), niin siitä tulee sellainen tapa, että sen jälkeen homma käy jo aivan kuin itsestään, ihan vanhasta tottumuksesta.



Mutta tosiaan kovempaa kuria vaatii se, jos haluaa saada koko elämänsä järjestykseen kerralla.



Ja tietysti sitäkin voi miettiä, josko kaiken toteuttaminen on edes realistista. Jos sinä opiskelet, ja saat sen hoidettua hyvin, niin johan voit olla siitä ylpeä. Kyllä siinä sivussa saa vähän pyykit kasaantuakin, ei se ole mikään häpeä!



Mutta sitten on sitäkin, että täällä käsketään rentoutumaan ja olemaan välittämättä. Varmasti se voi olla joidenkin kohdalla aiheellistakin. Mutta on mullekin niin sanottu, just esim. ettei joka päivä tarvi imuroida, vähemmälläkin pärjää. Mutta meillä ainakin ei ole tuollaisesta neuroottisesta käytöksestä ollut kyse, vaan meillä imuroitiin silloin joka toinen viikko, ja joskus sekin jäi väliin! Tuskin siinä enää voi kukaan väittää, ettei niin usein tarvi imuroida.

jos molemmat käyvät vähänkään vaativammissa töissä, asuvat kaupungissa, lapsilla on harrastuksia.



En tajua, mitä pällisteltävää tuossa on!

Monia hyviä vinkkejä olet saanutkin, tässä miten meillä toimitaan:



* Kaupassakäynti:



Kerran viikossa käydään isosti kaupassa (ei ikinä perjantairuuhkassa!!!). Silloin ostetaan 8*1,5l maitoa esim., ne riittää melkein koko viikoksi, kerran käydään hakemassa pari purkkia lisää. Vihannesosastolta juurekset, sipulit ja salaattitarpeet, sitten lihat, leivänpäällyset (juustot, leikkeleet, levitteet) ruokakermaa muutama purkki, maustamatonta rahkaa, vispikermaa (jos edelliset on käytetty), leipää monta pussia (pakastimeen), tarpeen mukaan näkkäriä ja hapankorppuja, säilykkeitä. Kahvia, mausteita, vessa- ja talouspaperia, pakastimesta pakastevihanneksia ja jätskiä.



Tuo kierros menee lähes automaattisesti, listan kirjoitan vain jos on jotain erikoista, mitä meinaan laittaa tai leipoa. Mieleen jää aina se, että onko jauhot vähissä, käytinkö kaiken tomaattimurskan viimeksi jne. eli noita täydennetään tarpeen mukaan.



* Siivous



Kerran viikossa on siivouspäivä (ilta). Silloin järjestetään tavarat, imuroidaan, pestään lattiat ja pyyhitään pölyt. Lapset (2v. ja 5v) on vastuussa oman huoneensa järjestämisestä imurointikuntoon. Tähän menee 2 tuntia, jos ottaa rennosti.



Muina iltoina tehdään ylläpitosiivousta, lelut joka ilta pois, vaatekasat, tavarat paikoilleen. Imurointia jos on roskia lattialla, myös keittiön lattian pyyhkimistä. Pyykkihuoltoa. Näihin menee puoli tuntia-45 minuuttia illassa.



* Ruoanlaitto:



Teen monesti illalla seuraavalle päivälle ruoan ja niin ison satsin, että syödään siitä 2 iltaa. Jos ei ole valmista, niin töitten jälkeen jotain pikaista, jauhelihakastike ja rakettispagetti esim. Viikonloppuina tehdään pitkän kaavan mukaan ja nautitaan, monesti teen sunnuntaina ylimääräisen laatikko/keittoruoan alkuviikoksi. Leivon kun tulee inspiraatio, sämpylät tai piirakan pyöräyttää arki-iltanakin nopeasti.



* Harrastukset:



Käyn juoksemassa kun ehdin, 3-5 kertaa viikossa (illalla kun lapset nukkuu tai viikonloppuna aamuisin). Työmatkat pyörällä, hyvää arkiliikuntaa. Muuta en kaipaakaan.



* Menot:



Keittiön kalenteriin merkitään kaikkien menot, pysytään kärryillä. Työmatkoja ei juurikaan ole, lasten viemisiä ja hakemisia ei tarvi miettiä. Isompi lapsi harrastaa kerran-pari viikossa riippuen vuodenajasta, tällä hetkellä ei ollenkaan. Kesällä kahdesti, talvella kerran.

Meillä arki soljuu mukavasti, kiireettömästi. Vaikka ehkä vaikuttaa "ohjelmoidulta", niiin nuo raamit antaa kuitenkin sen varmuuden siitä, että kaikki menee kuten pitääkin.

Elämä pysyy todellakin sillä lailla hallussa, että puolison (jos vain sellainen on) sovitaan etukäteen yhdessä seuraavan viikon asiat. Te, jotka pidätte sitä stressaavana: eikö teillä ole neuvolakäyntejä, vanhempainiltoja, kampaajakäyntejä, vanhempainvartteja, hammaslääkäreitä, auton huoltoon vientiä, renkaiden vaihtoa tai muuta yhteisesti sovittavaa?



Entä käyvätkö lapsenne ikinä kenenkään synttäreillä tai muuten kylässä, joihin heitä pitää viedä? Entä eikö teillä itsellänne ole koskaan menoja?



Me emme edes harrasta mitään säännöllistä kodin ulkopuolista, mutta kyllä meille nyt joka viikolle sattuu joku hoidettava asia, joka pitää sopia kumpi vanhemmista sen hoitaa.



Meillä on viikkorytmi niin, että käydään perjantaina ip kaupassa. Toinen meistä pyrkii lopettamaan työt jo kahden aikaan. La-su on perheen ja ystävien aikaa.



Mä taas koen erityisen stressaavana sen, että kaikki asiat tapahtuvat niin, että niitä ei pysty ennakoimaan tai suunnittelemaan etukäteen.



Varmaan luonnekysymys tämäkin.

Meidän elämä on ihan samanlaista kuin vitosen.



Ihan tyypillistä kahden töissäkäyvän ihmisen elämää. Meillä lisämakua tuo kuopuksen astma ja se, että lapset käyvät koulua 15 kilsan päässä. Pitää sopia tarkasti, että saadaan kuskaukset aina hoidettua. Ja koira, vanha talo ja sairasteleva mummo siihen päälle sitten vielä.