G: Miksi et onnittele toisesta tai kolmannesta lapsesta?
Ovatko muut 2 tai 3lapsiset huomanneet saman: mitä enempi lapsia, sitä vähempi vauvaonnitteluja. Ihan harmittaa lasten puolesta!
Meillä kolme lasta. Esikoisesta onniteltiin. Olen säästänyt kaikki kortit, niitä tuli lähemmäs 30. Toisesta lapsesta tuli 12 korttia ja kuopus-ressukka sai vain 7 korttia.
Ja ihan samat sukulaiset ja tuttavat tietävät lapsesta. Itse olen aina onnitellut sukulaisia tai kavereita vaikka olisi neljäskin lapsi samaan perheeseen tullut. Aina joka vauvasta olen kortin laittanut, luulin, että kaikki tekevät niin.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että sinä jotka olet onnitellut jotakin tuttuasi ensimmäisestä vauvasta kortilla, niin miksi et enää halua onnitella kortilla toisesta tai kolmannesta lapsesta?
Entä muut 2 tai 3 lapsen vanhemmat, onko teitä onniteltu kaikista tasapuolisesti? Harmittaa lapsen puolesta, kun hänestä ei nyt enää iloita samalla tavalla kuin esikoisesta :(
Kommentit (16)
ja sen mukaan miten ko. ihmisiin ollaan väleissä muistamisen tienoilla. eli aina ei vaan muista, jaksa, huvita.
Puhuimmekin asiasta muutama päivä sitten, kun mieheni huomautti asiasta. Itse pidän kahta kovemmin kiinni nyt, että myös muista onnittelen. Viidennestä juuri lähetin kortin kaukaiselle sukulaiselle.
on lapsia viisi ja kerta kerralta on onnittelut raskausaikana sekä kukat ja kortit synnytyksen jälkeen vähenneet. Ihan lähisuku on muistanut kyllä kaikista lapsista samalla lailla, mutta muut sukulaiset ja ystävät ovat unohtaneet näiden nuorempien kohdalla.
samanlaisia kokemuksia, neljännen kohdalla surkuteltiin ja viidennen jälkeen kysyttiin jo suoraan etteikö se jo riitä?
Johtuisko siitä että kolmas oli eri sukupuolta kun 2 ekaa... Mutta, lasten välissä yleistyi sähköpostin käyttö ja monet onnitteli sitä kautta tai vaan tekstarilla. Ekasta kaikki laittoi perinteisen kortin...
Itse kyllä onnittelen aina, naapuriakin joka sai juuri 10. lapsensa :-)
ei kannata turhaa jauhaa, ylpistyy pian liikaa.
mutta säästän lapsille omia "laatiokoita" joihin kerään elämän varrelta muistoja. Niitä selaillessa ja nuorimmalle omaa askarrellessa tajusin, ettei hänellä ole vielä juuri mitään.
Sitten laskin onnittelukortit, 1. lapsen kortteja oli 38, toisen 20, kolmannella 18, neljännellä 10 ja nyt viides ei saanut ainuttakaan "syntymäkorttia" :( Myös sairaalssa vieraili ystävät, ja mummit katsomassa vauvoja, siis ekaa, tokaa, kolmattaa...mutta neljättä ja viidettä eivät käyneet katsomassa. Kummilahjoissa ja hommissa sama. Kolmella ekalla on kummeja ja kummilahjoja muistoina. Neljännellä on yksi kummilahja muistoksi, nuorimmalla ei yhtään. Eli kyllä se näyttää niin menevän, että usempi lapsi niin nuorimmat jäävät kokonaan vaille muiden huomiota. Onneksi me vanhemmat sitä huomiota sitten annamme senkin edestä.
Kun kaveri sai ensimmäisen lapsensa, tuli heti tekstiviesti jossa kerrottiin asiasta. Toisen lapsen jälkeen tekstari tuli parin päivän päästä syntymästä. Kolmannesta lapsesta kuulin yhdeltä yhteiseltä tuttavaltamme kun lapsi oli jo kuukauden.
No, jokaisen lapsen syntymästä olen onnitellut sitten kun olen siitä kuullut. Mutta valitettavasti se näyttää olevan myös vanhemmilla niin että eka lapsi on niin valtavan järisyttävä tapaus että myöhemmät sit kalpenee sen rinnalla. :) Luonnollista...
Itse tsempaan todella paljon. Tutut saivat juuri viidennen ja minä ihan kävin ostamassa lahjan vauvalle, ja kortin myös. Oli hauska nähdä hämmästys vanhempien kasvoilta :-).
Esikoiselle ja kakkosille laitan ehkä kortteja. Vasta kolmas ja seuraavat saavat minulta lahjan.
Meillä kaksi lasta: ensimmäinen sai kasan kortteja, toinen 2 kpl. Meinasin säästää kortit lapsille, että on muistoja, mutta mitä mä sanon toiselle rassukalle, jos hänellä on vain kaksi korttia? Että ovat hävinneet, vai?
Itse olen onnitellut kaikkia ihan tasapuolisesti.
nuorimpien kohdalla lähinnä toiset suurperheiset on onnitelleet :) Kaikista olemme ilmottaneet tekstarilla heti syntymän jälkeen. Ihan lähisuku onnittelee kyllä myös muttei ole mikään kiire vauvaa katsomaa, toisin kuin kahden ekan kohdalla...
eletään niin tosissaan vielä mukana vähän harvinaisemmankin tutun elämässä. Mutta ne lisälapset samaan perheeseen eivät sitten enää järisytäkään niin ketään. Ja varsinkin kun tämän tutun tutun kanssa ei olla siinä välissä oltu edes tekemisissä ja ehkä nykyinen osoitekaan ei ole tiedossa. Näin ainakin meillä, kun jää vähän harvinaisemmille tutuille ne tokat ja kolmannet onnittelematta
Kaikki oli ekan kohdalla ihan tohkeissaan, soittoja, kukkia. Toisen kanssa oli paljon hiljaisempaa. Ei tosin vauvan puolesta harmittanut siinä mielessä, että vauva ei tuosta tiennyt mitään :)
että nykyisin monet onnittelevat FACEBOOKISSA!
Itse käytän kyseistä palvelua aika paljon, mutta siinä tahtoo unohtua ystävyys. Tekisi mieli postaa koko profiili. Edelleen pidän kiinni niistä perinteistä!
Odotan toista lasta 2 vuoden ikäerolla, eikä varmasti lapsen syntymä aiheuta sellaista ryminää mitä se oli viimeksi, mies vei monessa erässä pelkkiä lahjoja autoon sairaalasta lähtiessämme.
Olen saanut jo nyt kuulla odotuksesta tyyliin "taasko" ?
Olen nähnyt hirveästi vaivaa esikoisen omassa pahvilaatikossa, jossa on tallessa ihan kaikki mitä hän on saanut. Saa nähdä tuleeko samanlainen laatikko seuraavallekin lapselle.
Itse asiassa huomasin, että neljännen lapsen johdosta osaksi saa suuremmaksi osaksi vaan sääliä,
että jotkut vanhemmat lietsoo tätä ajattelutapaa ihan itse. Yksi LÄHEINEN ystäväperheemme ilmoitti neljännestä odotuksesta vasta sitten kun lapsi oli jo syntynyt. Äiti on vähän pyöreä joten emme kehdanneet kysyä että oletko raskaana, kun siihen ei koskaan mitenkään viitattu ja ei oikestaan edes näyttänyt olevan raskaana, ainoastaan hieman pyöristynyt. Ihan kun olisivat halunneet piilottaa koko asian ihan itse :(
Itse asiassa huomasin, että neljännen lapsen johdosta osaksi saa suuremmaksi osaksi vaan sääliä, varsinkin kun ensimmäiset kolme on samaa sukupuolta. Yleinen lausahdus on "toivottavasti saatte nyt sen tytön, kun sitähän te yritätte".
Sellaista elämä on.