Äiti sanoi toivovansa mulle keskenmenoa :( OV

että sun kannattaisi mahdollisimman pian puhua äitisi kanssa noista keskenmenotoivomuksista ja toivoa äitisi pyytävän anteeksi. Tää asia voi pulpahtaa lapsen syntymän jälkeen uudelleen mieleesi ja asian setviminen on sitten vaikeampaa. Oma äitini kielsi kokonaan olleen sellainen kuin väitin (vaikkei ole dementikko), joten välit on meillä aika huonot...

Ensiksi: Onnea raskaudesta! :)



Mä tulin äidiksi juuri 18 v täytettyäni, seurusteltuani pari vuotta poikaystäväni kanssa (hän mua jonkusen vuoden vanhempi).

Raskaus oli suunniteltu ja toivottu.

Vanhempani eivät tykänneet poikaystävästäni, eivätkä hyväksyneet suhdettamme.

Raskausuutinen oli järkytys heille molemmille :(

Äitini suutahti mulle, mutta leppyi varsin pian, tajutessaan, että olen tosissani, ja että aioimme pitää lapsen.

Isäni sai kamalan raivarin, ja vaati että tekisin abortin.

Olin monta kuukautta pitämättä yhteyttä isääni (ovat eronneet, joten ei tarvinnut nähdä häntä).



Kun tyttö syntyi, heltyivät molemmat, isänikin kyynelehti tullessaan ukiksi ;´), ja on siitä lähtien pitänyt tytöstä.

Ensimmäinen lapsenlapsi heille, ja erittäin tykätty tyttö ollut syntymästään lähtien.



Sanomattakin selvää on, että tuossa iässä mulla ei ollut koulutusta, eikä järin paljoa työkokemustakaan (töissä kävin peruskoulun jälkeiset vuodet tyttären syntymään asti).

Suhde kariutui tyttären ollessa 1 v vanha, ja jäin (omasta tahdostani) yh:ksi (tytär kuitenkin tapasi säännöllisesti isäänsä).



Tapasin elämäni miehen (nykyisen mieheni), ja innostuin opiskelemaan itselleni ammatinkin, ja suhteemme vakiintui niin, että menimme kihloihin, naimisiin, ja perustimme perheen yhdessä.

Tämän miehen vanhempani hyväksyivät oikein hyvin, ja hyväksyivät suhteemme.

Nyt meillä 2 yhteistä lasta, ja kolmatta yhteistä odotellaan ;)



Tyttäreni hipoo jo täysikäisyyttä, asuu omillaan, opiskelee ja on fiksu nuori nainen :)



Kyllähän sukulaiset ovat kaikenaikaa antaneet kommenttejaan asiasta jos toisesta, milloin on lapsilla liian iso ikäero, milloin liian pieni ikäero, milloin ei pitäisi lapsia hankkia ollenkaan, milloin hankkia asunto, jne.

Mutta kukin pari tekee itse päätöksensä omasta elämästään.



Tahdon tällä vaan sanoa, että ei elämä kaadu lapsen syntymään, olipa sitten nuori, vailla ammattia, vaille omaa asuntoa, jne.

Aina voi tilanteet muuttua, parempaan tai huonompaan, ei elämästä koskaan tiedä.

Sitä en ole koskaan katunut, että nuorena äidiksi tulin, lapseni ovat parasta elämässäni :), rakkaan mieheni lisäksi ;)



Onnea vielä kerran! Ja uskoa siihen, että kaikki kyllä järjestyy, tavalla tai toisella!



t: nuorena äidiksi tullut, pian 4 lapsen äiti

Toivottavasti osaatte elää oman elämänne, ettekä anna äitisi puheiden siihen vaikuttaa. Nuorena selviää ihmeellisen hyvin hataroistakin aluista, jos on tahtoa ja yrittämistä :)

Itse mummona ymmärrän myös äitiäsi, mutten hänen tapaansa ilmaista mielipidettään ! Oma tyttäreni sai vuosi sitten lapsen pikaisen suhteen seurauksena, he viettivät railakasta elämää joka näytti minun silmiini liian railakkaalta eli oli riitelyä ja pettämistapaus, baarissa juoksentelua.

Kun ilmoittivat raskaudestaan, minua hirvitti, mutten sanonut sitä ääneen vaan toivotin onnea ja olen yrittänyt olla neutraalina tukena tarvittaessa.

Hyvin on heillä mennyt ja nyt molemmilla työpaikat ja asunto ja hoitavat lapsensa moitteettomasti. Voit mielestäni hyvin sanoa äidillesi oman mielipiteesi ja sen että sinua loukkasi hänen sanomisensa.

Onnea teille, kyllä elämä kantaa.

ei välttämättä ymmärrä, että nykyaikana on ihan eri asia tehdä lapsia kesken koulujen kuin mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. Itselläni on opinnot puolessa välissä, mies on vakitöissä ja odotetaan esikoista. Meillä tosin oli äidillä ihan erilainen suhtautuminen; hän oli riemuissaan ja totesi jo odottaneensakin näitä uutisia :)



Veikkaan kyllä, että äitisi mieli vielä muuttuu, kunhan saa sulatella asiaa ja ymmärtää ihan oikeasti, että on saamassa lapsenlapsen :)



Onnea odotukseesi!

et ja synnytykset :). Eli taitaa äidin mieli jo aika piankin pehmentyä!!! Kiitos kovasti teille vastenneille!



Terveisin hyväntuulisempi AP :)

Meillä anoppi ei oikeen sulattanu lastamme. Miehellä edellisestä liitosta lapsia ja erossa ovat olleet 5vuotta.

Lapsille kerottiin eka ja he sitten kertoivat uutisen muille mutta kukaan ei " uskaltanu" anopille kertoa raskaudesta ja kun hän huomasi raskauden juhlissa hän suuttui.. ei alun perinkään olisi halunnut että tulisin raskaaksi.

Nykyään on aiva toisin

voi valita, joten pakko tuo on kestää. Vaikka en enää montaa päivää halua vastata puhelimeen, kun äitini kysyy, " onko uutisia" . Tarkoittaa tuolla siis, että onko verenvuotoa tms.. (hän kertoi toivovansa siis alkuraskauden keskenmenoa, on hänestä huonoa tuuria, jos kaikki menee hyvin). Toisaalta säälittääkin äiti, koska hänen oma elämänsä meni miten meni... Äiti on monesti kertonut, että veljeni syntymä oli suuri järkytys ja tuntui, että elämä on ohi. Äiti antoikin veljeni isäni äidin (eli mummoni) hoitoon vauva-ajaksi, äiti itse oli opiskelemassa toisessa kaupungissa.. :(.



Meillä miehen kanssa menee arki hyvin. Olen kyllä temperamenttinen, mutta sitä tulen olemaan varmasti aina jossain määrin =) Temperamenttisuus siis tarkoittaa mun kohdalla sitä, että tulistun helposti, mutta myös lepyn helposti. Hellyyttä meiltä ei puutu, ollaan toistemme parhaat ystävät ja meillä on pari yhteistä harrastustakin :). Keskustellaan paljon erilaisista, myös vaikeista asioista. Yhdessä selvittiin pettämiskriisistäkin ja mies laittoi itsensä ihan eri tavalla likoon jo alusta alkaen, joten en ymmärrä, miksi ei muka selvittäisi tulevaisuudenkin haasteista. Mies on tästä raskaudesta ihan innoissaan :). Kuten olen myös minäkin, mutta harmittaa tuo äitini käytös.



Kirjoitan parhaillaan gradua ja aion saada sen valmiiksi ennen laskettua aikaa, mutta harjoittelu jää vielä tutkinnosta uupumaan (suoritan sen sitten, kun lapsi on kasvanut :)). Eli ei meillä ole tietenkään mikään " ideaalitilanne" , mutta minä ainakin uskon, että selviämme. Pidän sitä paitsi tätä raskaaksi tulemista todella suurena lahjana, sillä tiedän, ettei kaikki saa lasta, vaikka haluaisi. Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta oikeasti olen kiitollinen, että meille on tämä suotu. Rankkoja aikoja tulee, mutta eiköhän me selvitä niistä siinä missä muutkin vanhemmat.

Sun äiti on kyllä sanonut pahasti, ja sulla on hyvä syy olla loukkaantunut. Mutta älä nyt missään nimessä tän asian takia välejä katkaise.



Oma äitini myös sanoi ilkeesti kun kerroin olevani raskaana, oli silloin 21-vuotias ja mielestäni ihan täysin äidiksi valmis. Äitini ei tykännyt asiasta ollenkaan. Koko raskausaikana ei puhunut vauvasta mitään, ei ostanut mitään vauvalle tai hankkinut sille mitään. No, nyt se " vauva" on jo 14-vuotias, ja ihan täysin mummin silmäterä. Äitini hullaantui vauvaan heti kun se näki sen.



Onnea odotukseesi!

APn elämästä. Olisi voinut sanoa vaikkapa, oletteko nyt varmasti ajatelleet asian loppuun asti, ymmärrättekö kuinka suuren vastuun lapsi tuo tullessaan, rahaakin menee, ei lapsi pelkällä äidin- ja isänrakkaudella elä. Mutta sanoa toivovansa keskenmenoa... Minä olisin APn kengissä ollessani todella vihainen, varmasti miettisin tosissani välien katkaisua siihen asti kunnes äiti tulisi ja myöntäisi olleensa pahasti hakoteillä sanoessaan noin rumasti. Ja mikäli ei tulisi, no itsepähän menettäisi lapsenlapsensa.

Äitisi ilmaisi itsensä todella tökerösti, mutta sinulle itsellesi voisi olla helpompaa, jos ajattelisit, että taustalla kuitenkin on rakkautta sinua kohtaan.



Itsekin olisin kauhuissani, jos tyttäreni haluaisi lapsen miehen kanssa, joka noin lyhyen suhteen aikana olisi jo pettänyt häntä. En ilmaisisi itseäni noin, ja toivon, että tyttärelläni olisi niin vahva itsetunto, ettei sellaiseen lähde. Sinäkin ansaitset parempaa.

ja et pärjääkään lapsen kanssa. USealle vanhempiemme sukupolven ihmisistä on tärkeää, että olisi koulut käynyt jne. ennen lastentekoa. Et kuitenkaan ole enäämikään teini, joten ei huolta, pärjäät varmasti ja äitisikin lapsen synnyttyä viimeistään muuttaa asennettaan. Onnellista odotusta! Kaikki menee hyvin!

voit kertoa äidillesi toivovasi hänelle maksasyöpää.

Että sinänsä ymmärrän ystäväsi ja äitisi huolet, ja voimakkaan suhtautumisen.

Asiat voi mennä hyvin, mutta lähtökohtaisesti ei ihan täydellinen tilanne sinulla ole tiedäthän. En nyt keskenmenoa lähtisi toivottelemaan sentään, vaan vain helppoa raskautta, helppoa synnytystä ja helppoa vauvaa, ja suhde kunnossa. :)

Kai ymmärrät, että läheisesi ovat huolissaan sinusta? He kyllä ovat sanoneet kantansa varsin nihkeästi. Onko poikaystävälläsi ja sinulla kaikki hyvin? Sujuuko teillä arki tavallisen rauhallisesti ilman suuria leimahduksia? Kaikki hiertävät pikkujutut kannattaa nyt raskauden aikana käydä läpi, sillä vauvan synnyttyä se kuluttaa kaiken aikanne ainakin ensimmäisen vuoden.



Olin itsekin opiskelija saadessani lapseni, tosin mulla ei vieläkään valmistuminen häämötä ihan lähellä ja olin pari vuotta sinua vanhempi. Mutta nuo ovat vain muotoseikkoja. Kyllä te pärjäätte, mutta yhteistyötä se vaatii. Omalla äidilläni on mt-ongelmia ja hänen reaktiona ja läsnäolonsa meidän perheemme arjessa on ollut vähintäänkin kummallisia. Mutta kaikkea ei voi saada ja näillä eväillä mennään!

Anna noiden " ei ole oikea aika" -kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä en voi ymmärtää, miksi ennen lapsen saamista pitäisi olla omakotitalot ja vakityöt kummallakin jne. (Silti en toitota mielipidettäni ääneen, varsinkaan sellaisille, jotka itse noin toimivat.) Meidän saadessamme esikoisemme mieheni opiskeli, minulla oli takana vain pätkätöitä, eikä omasta asunnosta (saati talosta) ollut tietoakaan. Silti kaikki meni oikein hyvin ja lapsi on aina saanut kaiken tarvittavan!



Oikein paljon onnea tulevan pikkuisen johdosta, varmasti aika on teille juuri oikea ja muiden mielipiteillä ei ole väliä!:)

Sano vielä äidillesi, että jos enää ikinä puhuu asiasta mitään, saa elää elämäänsä näkemättä lastenlastaan... Uskomaton akka.

Voimia sulle.



Ihan varmasti pärjäätte. Olette jo isosta kolhusta selvinneet ja jos suhteenne on nyt kunnossa, en näe miksi ette voisi selvitä. Ihanaa, että aloitatte perheen nuorena.



Vakityötä on näinä aikoina turha jäädä odottamaan. Itse olen 31v esikoisesta haaveileva, kun olen aina vain odottanut ja odottanut, että josko ensin saisi työasiat kuntoon. No, 29 vuotiaaksi mennessä ei asiat ollu kunnossa töiden suhteen joten päätimme alkaa yrittää. Nyt vauvaa ei sitten kuulukaan. :(



Älä välitä ilkeistä kommenteista, vaikka uskon sydäntä raastavan oman äidin suorastaan pahansisuiset sanomiset. Vaikea uskoa, että mummi olisi noin ilkeä. Mutta, ehkä hän ajatteli oman elämänsä menevän vähän toisia raiteita ja pelkää samaa sinulle.



Minä ainakin olen iloinen teidän raskaudesta. Iloa teille kaiken kurjuuden keskelle!

Mutta sinuna en sivuuttaisi äitisi kommenttia. Et pitäisi enää äitiisi mitään yhteyttä, ennenkuin tulee itse rehellisesti pyytämään anteeksi. Nyt sulle alkaa olla se oma lapsi tärkeämpi kuin äitisi. Ja mieti, jos mummo höpöttää tota samaa linjaa lapsellesi - olisi varmaan parempi ilman tuollaista mummoa!

Toivotaan, että äitisi asenne muuttuu ja saat lapsellenne ihanan mummon/mummin.



Äitisi saattaa olla huolissaan sinusta ja siitä, että miten pärjäät(te). Uskoisin, että huoli omasta tyttärestä on kuitenkin se pahin koska omat kokemukset varmasti saavat hänet ajattelemaan, että tilanteesi ei ole kovin kehuttava.



Mutta anna äidillesi aikaa! Älä tyrkytä odotustasi hänelle mutta jos hän kysyy jotain, kerro tilanteesta, näytä ultrakuvia tms. Olen toiveikas äitisi suhteen, että vauvan synnyttyä muuttuu ääni kellossa.



Meilläkin kävi niin. Tulin yhtäkkiä raskaaksi yhden yön jutusta juuri erottuani ex-kihlatustani ja koska olin muuttanut väliaikaisesti äitini luo kämppää etsiessäni, jouduin paljastamaan asian äidille lähes heti. Reaktio oli aika tyrmäävä mutta kun äitini huomasi, että tuo yhden yön juttu ei jäänytkään yhden yön jutuksi vaan halusikin elää kanssani ja saada yhdessä tulossa olevan vauvan, äitini vähän lientyi. Hän seurasi tarkkaan mutta tietyn välimatkan päästä raskautta ja uutta suhdettani mutta kun vauva sitten syntyi, meni äitini aivan sekaisin ja siitä lähtien on meidän pojalla ollut upea, omistautuva mummi.



Nyt hän on jo kahden mummi eikä tiedä, että odotan kolmatta... :D!

Kerromme kyllä kun rv12 saavutetaan.



Voimia siis sinulle ja tsemppiä! Tuollaiset puheet keskenmenosta ja muusta tekevät kipeää mutta onneksi se on vain puhetta. Koeta jaksaa!

Äitisi toivoo sinulle parempaa kuin itselleen ja luulee tietävänsä mikä on sinulle parempaa ja parasta. Äitilläsi on varmaan pahamieli sanoistaan sinulle. Kyllä aika tehtävänsä tekee. Pian tuleva mummo jo kiikuttaa ekoja potkareita sinulle. Hienoa kun osaat peilata äitisi sanat historiaan mikä vaikuttaa. Olet suuri ihminen.

Onnea vauvasta