Mies lykkää aina kauppakassin käteeni, jos on joutunut käymään kaupassa

oikein sieppaa välillä kun toinen tulee ovesta, niin ensimmäiseksi työntää kauppakassin mulle tyhjennettäväksi vaikka siellä pari maitoa. Siis jos tullaan yhdessä kaupasta, osallistuu kassien purkamiseen. Mutta muuten työntää kauppakassin mulle. Mäkin ajattelin että se on joku "minä-suuri-metsästäjä" juttu...

eikä koskaan laita itse ruokia jääkaappiin. Ei myöskään selviä ilman kauppalistaa, vaan se pitää aina tekstata miehelle. Jos kieltäydyn, suuttuu. Onko teidän miehet tällaisia?

ja yleensä vaan kysyy, tarvinko jotain erikoista. Ei sille koskaan tarvi mitään listaa kirjottaa. Yhdessä tietty sovitaan, mitä syödään.

saattaa soittaa töistä tullessa poikkeavansa kauppaan ja kysyy onko jotain mitä tarvii. Perusjutut tulee kyllä ihan sanomatta. ruokaa, vihanneksia, leipää, maitoa, mehua jne... Lähinnä tarkentaa tarvitsenko minä tai lapset jotain joka ei ole joka päiväisissä ostoksissa. Jos olen kotona miehen tullesa kaupasta niin usein itse puran kassit jotta samalla näen mitä on ostwettu ja toisaalta saan tavarat sinne minne halua. Miehen heikkous on laittaa tavarat kaappeihin sinne minne sattuu mahtumaan... ;-)

Koska minulle se on mieluisampaa ja luontaisempaa. Meillä on päätetty, että kumpikin puolisoista saa tehdä kotona ja perheen eteen niitä juttuja, jotka kokee mielekkäänä. Niitä ei-mielekkäitä tehdään vain "pakosta", esim. jos sen homman normaalisti hoitava on sairaana tai muuten estynyt. Esim. mies tyhjää tiskikoneen, minä tiskaan kattilat. Mies vie roskat, minä pyyhin pöydät.



Joten jos mies joutuu käymään kaupassa, niin kirjoitan hänelle tarkan listan ja jos olen kotona terveenä hänen kaupasta tullessa, niin järjestän tavarat jääkaappiin. Koska tiedän, että mies mieluummin tyhjää mulle sillä aikaa sen tiskikoneen... Ja koska tiedän, että hän kokee vaikeaksi miettiä kauppalistaa. Miksen tekisi sitä rakastamalleni miehelle? Kyllä hän pakon edessä siitä selviytyy, mutta mieluusti teen näistä jutuista hänelle mielekkäämpiä.

Koska minulle se on mieluisampaa ja luontaisempaa. Meillä on päätetty, että kumpikin puolisoista saa tehdä kotona ja perheen eteen niitä juttuja, jotka kokee mielekkäänä. Niitä ei-mielekkäitä tehdään vain "pakosta", esim. jos sen homman normaalisti hoitava on sairaana tai muuten estynyt. Esim. mies tyhjää tiskikoneen, minä tiskaan kattilat. Mies vie roskat, minä pyyhin pöydät.

Joten jos mies joutuu käymään kaupassa, niin kirjoitan hänelle tarkan listan ja jos olen kotona terveenä hänen kaupasta tullessa, niin järjestän tavarat jääkaappiin. Koska tiedän, että mies mieluummin tyhjää mulle sillä aikaa sen tiskikoneen... Ja koska tiedän, että hän kokee vaikeaksi miettiä kauppalistaa. Miksen tekisi sitä rakastamalleni miehelle? Kyllä hän pakon edessä siitä selviytyy, mutta mieluusti teen näistä jutuista hänelle mielekkäämpiä.

molemmat käyvät kaupassa ihan itsenäisesti ja purkavat ostoksensa itse. Jos jompikumpi lykkää ostokset joskus toisen purettavaksi, se olen todennäköisesti minä.



Meillä mies on muutenkin se, joka haluaa järjestellä jääkaapin, pakata takakontin jne. varmistaakseen, että kaikki menee "oikein". Laittaa mielellään ruokaa ja pärjää siksikin ilman kauppalistoja, huomaa ihan yhtä hyvin kuin minäkin, mikä on kohta loppumassa ja niin edelleen.



Meillä tosin hommaa helpottaa sekin, että lähikauppa on tien toisella puolella, eikä kaupassa käyminen siksi ole suunnaton rumba.

ja ottaa kyllä ostokset kassista, mutta levittelee ne ympäri keittiötä minne sattuu, joten laitan ne sitten omille paikoilleen.



Mies on muutenkin kuin joku entisaikojen metsästäjä kun tulee kaupasta, haluaa esitellä kaikki ostoksensa minulle ;-).

Mies on muutenkin kuin joku entisaikojen metsästäjä kun tulee kaupasta, haluaa esitellä kaikki ostoksensa minulle ;-).

Mutta jos ilman perusteluja sanoo, että minä hoidan kaupassakäynnin ja jos miehen on pakko, niin laitan sen tarkan listan kanssa asialle, niin ihmetellään, että mikä se sellainen mies on, joka ei kaupassakäynnistä selviä...

jos haluaa erikoisempaa, niin sitten on melkoinen selittely kyllä tarpeen.



Kassit tyhjenee sitten kyllä vaihtelevalla menestyksellä, ja menee vähän minne sattuu, mutta ei se minua häiritse.

huutaa ovelta että tuu ottaan nää. Eikä osaa ostaa ilman listaa, eikä senkään kanssa. Ilmeisesti lukihäirö, kun aina tuo jotain muuta, kuin mitä on käsketty.. Käsken ostaa graavilohta, tuo marinoituja suikaleita, käsken ostaa MAKEITA suolakurkkuja, on makukurkkuja, jne. jne.

Tänään oikein yllätyin, kun käskin tuoda vaseliinia, ja LÖYSI!! Tosin etsin netistä purkin kuvan, ja sanoin, että tämmönen.

Jos hän tulee kaupasta niin työntää kassit minun käteeni ja odottaa että minä laitan ne kaappiin kun hän istahtaa alas. Sitten vielä kehtaa sanoa kuinka minä laitan ruoat ihan väärin. Mutta jos minä tulen kaupasta niin herran persus pysyy penkissä eikä vahingossakaan auta. Listankin se tarvii mutta se nyt ei niin haittaa, laitan sen sille töihin sähköpostina.