Lue keskustelun säännöt.
En jaksa uudessa työpaikassa
21.04.2008 |
en kertakaikkiaan tunnu pääsevän " sisäpiiriin" . Nyt 1½ viikkoa takana ja ahdistaa ihan helvetin paljon.
Varmaan osittain kuvittelen (?), että henkilökunta ei pidä minusta ja olettavat että automaattisesti osaan hommat, joita en koskaan ennen ole tehnyt.
Meinasin jo hakea sairauslomaa, mutta onko sekään viisasta? Minulla on mt-ongelmia toisinaan ja nyt pelkään, että oikeasti sekoan, kun mietin ja ahdistun.
Miten jaksan / jatkan tästä eteenpäin, kokemuksia?
Kommentit (5)
ihmiset oli ihan ok, mutta en pidemmänkään ajan päästä päässyt sellaiseen syvempää tuttavuuteen työkavereitten kanssa, mitä muilla tuntui olevan (en tiedä johtuiko minusta vai heistä). Ja mulla myös oletettiin että osaan kaiken automaattisesti ja suureen ääneen päiviteltiin, jos jokin meni vikaan.
Paranemaan päin ollut masennukseni palasi pahempana kuin koskaan, vuoden siellä sinnittelin ja sitten oli pakko antaa periksi. Se ei vaan ollut mun paikka.
Suosittelen, että katselet vielä hetken aikaa, ja jos ei asiat näytä paranevan harkitse lopareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tosi kurjalta, jos joutuu nyt jättämään työn, josta olen haaveillut. Mutta en toisaalta haluaisi kiusata itseäni sillä, että joka kerta töihin lähtö ahdistaa ja kun tulen kotiin, itken, että en taaskaan ollut tyytyväinen itseeni.
Minäkään en ole varma, mistä tuo tunne tulee; johtuuko se ihmisistä vai työstä itsestään. Ja sittenhän ne ainakin mulle nauraa, jos en kestäkään ja lähden pois. Rivien välistä voi aistia, että tässä työpaikassa ei " sulateta" mt-ihmisiä, ja se on mielessäni kuin peikko. Pelkään, että " paljastun" ja teen teen jotain tosi tyhmää.
Itkettää, huomenna taas sinne ahdistuksen ilmapiiriin :-((((
ap
Ajattelin että katson rauhassa tämän kortin syksyyn asti että muuttuuko mikään. Olen ajatellut että jotkut ovat niin leipiintyneitä ja vittumaisia ihmisiä eivätkä ikinä muutu että sitten yrittävät tuhota muidenkin työilmapiiri. Itse yritin pysyä positiivisena ja mukavana ja näin vapaalla kehittää itseäni ja ottaa tuon pestin vain elämänkokemuksena.
Suu hymyyn, meitä on muitakin!!
Anna aikaa itsellesi ja työkavereillesi tutustua rauhassa.
Olin itse viime vuonna samassa tilanteessa. Kolmantena päivänä epäilin, ettei homma ole sitä mitä luvattiin ja ilmapiiri oli lisäksi melko ahdistava. Päätin kuitenkin ottaa opit vastaan ja antaa aikaa päästä sinuiksi työn ja työpaikan kanssa.
Minun kohdallani yksi helpotus tuli kolmen viikon jälkeen kun rutiinit alkoi löytyä. Ihmisetkin ottivat kontaktia.
Mutta: tunnustettava on, että kolmen kuukauden jälkeen lähdin pois, eikä olisi voinut olla parempi päätös :)