Vauva ja melkein 5-v. isosisko...

mutta ajattelin kirjoittaa kun minulla ja pikkuveljellä on 5v ikäeroa. Tosiaan on parempi, että lapsi tuntuu kiinnostuneelta pikkusisarestaan. Itse olin valtavan mustasukkainen ja muistan itkeneeni komerossa, että äiti ei enää minua rakasta. Voisikohan taustalla olla kuitenkin pientä mustasukkaisuutta, joka sitten ilmenee tuollaisena sinulta huomion hakuna kun menee vauvaa katsomaan. Olisi hyvä varmasti keksiä kahden keskistä tekemistä teille, jossa tyttö saa kaiken huomion ja äiti ei tee mitään kotihommia samaan aikaan. Ja sitten niitä retkiä kun isä tulee kotiin.



Toisaalta puhuit päänkannatuksesta, joten vielä aika tuore on kuopus tulokkaana perheeseen, joten varmasti tilanne ajan myötä helpottaa. Jatkuva selitys ja kannustus. Ja positiivinen ote isosiskoon, niin eiköhän se siitä helpota.

Luulisin, että viisivuotias ymmmärtää ja tottelee, jos neljävuotias poikammekin, jolle joka asian saa vääntää rautalangasta ja monta kertaa.



Vauva on meillä jo useamman kuukauden ja vieläkin selitetään mitä saa tehdä ja milloin. Mutta, jos jostain kielletään, niin silloin sitä ei saa tehdä, vaikka äiti olisi vessassa.

lapsi alkaa ajattelemaan, että vauva on joku yli-ihminen, johon ei saa koskea ja mustasukkaisuus tulee ongelmaksi. Ainakin näin joku psykologi sanoi.

selvennykseksi, että toki vauvaan saa koskea ja yhdessä hoidetaan ja syötetään, leikitään jne. Mutta ei ketään, joka on nukkumassa mennä häiritsemään, eikä omin päin mennä tuttia työntään suuhun tms.

Saa syliin, kun on tutin tarve saa antaa sen, saa auttaa vaipan vaihdossa, silittää vauvaa ja näytellä kirjoja ja kuvia. Silloin kun vauva on hereillä. Kielletään kun ei ole tarvetta seuranpidolle, mutta ei tunnu menevän perille vaan kieltoa saa tosiaan toistaa 3-4 kertaa ja silti on väkisin menossa...

Että hänellä on omaa tekemistä ja omia kavereita eikä tarvii ajatella vain äidin huomiota???



Mun lapsilla on tasan 5 vuoden ikäero. Ylpeä isoveli tykkäsi vauvasta kovasta: halusi antaa tuttia, ottaa vauvansängyn omaan huoneeseensa jne. Mutta hän oli ensin päiväkodissa 20 tuntia viikossa ja sitten alkoikin eskari. Pihallakin oli paljon omia kavereita ja oli harrastuksia> kiinnostus vauvaan sai luonnolliset rajat

Menee vähän sivuun aiheesta, mutta kyseessä innokas isosisko, auttoi aina. Hän oli 7,3v kun oli kolmelle pikkuveljelle isosisko. Pojat olivat 6v, 3v ja vauva. Sisko oli ottanut isosiskon roolin jo pienenä, esim. kun vuotta nuorempi lähti aikoinaan ulos 3-vuotiaana, lähti 4-vuotias heti perään keskeyttäen omat leikkinsä että voisi valvoa pikkuveljeä hiekkalaatikolla. Piha oli turvallinen, joten lapset olivat saaneet käväistä ulkona ilman minua, eikä siskon olisi tarvinnut lopettaa omaa leikkiään. Kotona oli myös vauva. Mutta niin vain joka kerta paineli perään...



Isolla siskolla oli ihan pienestä alkaen, (veljiä syntyi hänen ollessaan 1v, 4v ja 7v) omat vauvajuttunsa, pienessä pinnasängyssä vauvanukke, vaunut, silityslauta-rauta pikkupyykeille, tuttipullot ym. ja tosi tärkeä tytön mielestä se tutti.



Isosisko teki paljon vauvanuken kanssa sitä mitä äitikin. Kun lypsin maitoa, hän haki 4-vuotiaana heti oman kipponsa, nosti puseronsa helmaa ja "yritti" lypsää maitoa siinä missä äitikin. Huvittavaa kun hän siinä tokaisi kerran ihan itse uskoen lypsämisen tärkeyteen, pitäen rintanahastaan kiinni - Voi kun mulla olis nää pitkät. Koki kai ettei saanut kunnolla rinnastaan kiinni kuten minä sain. Kun hän oli "lypsynsä tehnyt" kolisteli kiposta tuttipulloon kaikki maidot viimeiseen tippaan asti, aivan kuten minä olin tarkkaan valuttanut kaiken tärkeän maidon.



Kun 7-vuotiaana sai kolmannen veljen, sai hän osallistua vauvan hoitoon lapsen tasoon nähden. Hän oli oma-aloitteinen joten sanoinkin, että vauvaa ei saa nostaa pois sängystä, vaikka vauva itkisi paljonkin. Kerroin tytölle että se, kun vauva itkee, eikä tutin antaminen auta, ole niin paha asia kuin se, että nostat vauvan pois ja vauva putoaakin sinulta. Antaa mieluimmin itkeä kunnes isä tai äiti tulee.



Kerran käväisin nopeasti talouskellarissa. Mies nukkui vuorotyöläisenä, 7,5-vuotias oli kotona sekä vauva, joka oli opetellut soseiden syöntiin, 3kk ikäisenä sihen aikaan. Tulin sisään ja kuulin vauvan pientä itkemistä. Isosisko istui tuolilla vauva sylissä ja syötti sosetta purkista, joka oli jääkaappikylmää. Sitä vauva varmaan itki, kun kylmä tuntui pahalta suussa. Sanoin kyllä heti tiukat kommenttini "hyvää" tarkoittavalle siskolle, johon hän kertoi antaneensa ruokaa koska vauva alkoi itkekemään.



Kyllä sisko tiesi ettei saa nostaa vauvaa, mutta en ollut älynyt kertoa ettei ala ruokkimaan. Neljä minuuttia olin poissa, isä nukkui kotona, jonka saa herättää jos haluaa.

Meillä 4 vuotta ikäeroa, ja aluksi oli myös ongelmana, että kun vauva hiemankin inahti, niin esikoinen syöksyi vauvan luokse. Tiukasti mutta ystävällisesti kielsin menemästä heti vauvan luokse, ja jossain vaiheessa asia sitten menikin perille. Ja alkoipa tulemaan kommentteja, että "äiti vauva itkee, mene jo sen luokse, mä en jaksa kuunnella sitä"::) Eli jos vauva on kovin tuore tulokas, niin innostusta isommalla vielä riittää, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa laantuukin.

Nyt "vauvamme" on jo yli 1-vuotias, ja jos nukkuu päiväunia vanhempien sängyssä, niin esikoinen kysyy lupaa saako mennä sisaren luokse (kun kuuluu heräämisen ääniä). Tästä on tullut ihan tapa, että esikoinen menee sinne aina ennen minua.



Nyt meillä lapset leikkivät jo keskenään:)