Vituttaa kun ei tärppää!!!!!!!! :´(
Kaikki muut ympärillä lisääntyy!!! Myös kissat, koirat, kanit, hiiret, rotat kaikki muut paitsi ME!!!!
Ei ole reilua ei yhtään reilua!!!!!!
Tapan kohta itteni kun en kestä kattoa muita lisääntyviä!!!!!
Kommentit (13)
Vierailija:
tulikin tehtyä!!! Terveisin uhmiksen äiti!
Vituttaa ja masentaa se kun ei tärppää. Ja kyllä, meillä takana vasta 6 yrityskiertoa, joten haukkukaa te muut nyt sitten minut mulle-kaikki-heti-nyt -ihmiseksi jos se tuottaa teille mielihyvää. Meidät on kummatkin tutkittu, kummassakaan ei ole vikaa. Mikä v*ttu siinä sitten on kun ei tärppää???? Mulla kanssa se fiilis että joku kerta kun kuukautiset taas alkaa niin loikkaan varmaan parvekkeelta alas. Sori nyt vaan suorat sanat mutta tämä on fiilis. Eikä niiden 7 vuotta yrittäneiden TARVITSE nyt tulla tähän aukomaan päätään.
Meillä tärppäsi kun join punaviiniä lasin kaksi päivässä ja tein rauhallisia kävelyretkiä oviksen aikoihin noin viikon verran. Ehkä jotain auttoi myös rento tunnelma, oltiin lomamatkalla. Usein lomamatkoilla muutenkin tärppää, ehkä juuri edellä mainituista syistä?
mutta kävelylenkit voisin kyllä ottaa käyttöön. Mutta oikeasti tuntuu että mun elämä romahtaa ja kertakaikkiaan loppuu jos en tule parin kuukauden kuluessa raskaaksi. hirveää elää sellainen paino harteilla. :(
8
ä haaveillut ja sitä halunnut. Tulin raskaaksi jo neljännestä yrityskierrosta ja silti tuntui että siihen meni ikuisuus ja kun näinkin raskaana olevan naisen olisi tehnyt mieli potkaista sitä polvitaipeeseen. Ymmärrän sinua hyvin.
Asiat jotka minä ja me teimme raskautumisen " eteen" : Söin kalaöljykapseleita joihin lisätty foolihappoa ( foolihappo auttaa alkion kiinnittymisessä)
ja joimme molemmat greiipimehua lasillisen päivässä, söimme terveellisesti ja muutenkin noudatimme terveitä elämäntapoja.
Paljon onnea yritykseen teille ja toivon että PIAN tärppää!!!!!!!!
Mä ainakin silloin kun aloitimme yrittämään toista lasta en pystynyt muuta ajattelemaankin. Seksistä ajattelin vaan että haluan sen lapsen ja nyt pitäisi olla ja voi vitsi miksi toi mies ei tajua että nyt pitäs olla jne. Ne kuukaudet kun yrittää on tosi pitkiä, sitä tarkkailee oireitaan ja toivoo ja pettyy.
Lopulta me ei enään " jaksettu" yrittää. Seksiä oli ehkä kaksi -kolme kertaa kuussa. Jotenkin seksistä meni multa ilo ja mieheltä fiilikset kun hän ei ylläri halusi että seksi on muutakin kun lapsen siitos yrityksiä. Päätimmekin että ok antaa olla, ollaan onnellisia tosta yhdestä pojan viikarista joka meillä on. Ei se helppoa ollut ja luulen että totuus oli se että mies ajatteli noin ja mä jatkoin vauva haaveita omissa ajatuksissa.
Mies jotenkin vapautui kun en puhunut enään vauvasta ja seksiäkin alkoi olla usemmin ja se oli jopa minusta taas ihanaa ja intohimoista. Ja nyt olenkin raskaana rv 23.
En tiiä mikä oli jutun pointti mutta kait se että koita jaksaa ap.
tsemppiä teille. älkää antako asian olla koko ajan numero 1. siinä saattaa pian alkaa latvassa kihelmöimään. keksikää muuta ja nauttikaa toisistanne. älkää alkako toisianne syyttelemään asiasta. lääkäriin viimeistään vuoden kuluttua. meillä monet hoidot ja jutut. viime kesänä onnemme täyttyi pienellä tuhisevalla kääröllä. kyllä teilläkin vielä....
toivottavasti vinkit ei vituta: greippimehua ovulaatiosta lähtien, molemmille monivitamiineja (itsellesi sellaista jossa on foolihappoa), jos mies tupakoi, lopettakoon tai ainakin vähentäköön.. jos olet edes satunnainen baaritupakoija, lopeta sekin
nämä tiettävästi lisää onnistumismahiksia - meillä ainakin auttoi
Niin kauan kun ei ole vaihdevuosia, on aina toivoa. Ja elkää nyt kuitenkaan parvekkeelta pomppiko :) Ehkä jossain on juuri se spesiaali, oma, ihana vauva odottamassa hyvää ja sopivaa hetkeä hypätä kyytiisi. Kyllä se aika vielä koittaa. Stressi kun ei lisääntymistä tee yhtään helpommaksi. Lähtekää oviksen aikoihin jonnekkin lämpöiseen ja valoisaan paikkaan, saa muuta ajateltavaa lomalla, stressi katoaa ja toivottavasti luonto hoitaa tehtävät. Meillä se auttoi. Iso ja lämmin voimahali kaikille joilla syli on tyhjä.
että oletteko kokeilleet hoitoja tai mitään ja kauanko olette yrittäneet? Meidän esikko sai alkunsa toisella koeputkihedelmöityksellä, sitä ennen tie oli todella tuskainen. Valitusta en kuitenkaan TÄYSIN (osin kyllä ehdottomasti!) ymmärrä jos ei ole hoitoihin lähtenyt. Toisilla tuo tie vanhemmiksi vaan on turhan vaikea! Meillä kuopus tulossa nyt luomuyllärinä ilman yritystä.
Että kaikki on mahdollista ja uskon että tekin lapsen vielä saatte!
Hoidot yms. ollaan käymässä läpi, joten pientä toivoa ehkä kuitenkin vielä tulevaisuudessa on.
-ap
tulikin tehtyä!!! Terveisin uhmiksen äiti!