Onko oma lapsi "oma"?

Ihmiset ovat aina vain lainassa, niillä on oma tahto ja oma elämä. Siksi kannattaa mielummin kiintyä tavaroihin kuin ihmisiin.

Jos taas on tarkoitus keskustella siitä, onko oikeus lapsen kasvatusvalinnoista äidin ja isän vai ulkopuolisten (esim. muiden sukulaisten) niin sitten vastaus on että äidin ja isän. Toki on järkevää kuunnella mielipiteitä myös muualta, mutta ei ole mitenkään mahdollista ottaa kunnolla vastuuta lapsen kasvatuksesta jos uskoo että valinnat voivat loppuviimein olla anopin, oman äidin tai kenenkään muunkaan käsissä.

On osattava kuitenkin päästää irtikin, tietysti vähitellen. Toisen ajatuksia tai persoonaa ei voi tietenkään omistaa, ei edes oman lapsensa.

mutta vanhemmilla on oikeus päättää lapsen asiat pitkään. Esim antaako lapsen hoitoon edes luotettavalle hoitajalle.

Millä sitten perutella sitä, että ei esim anna hoitoon yöksi jne. Jos toinen vetoaa isovanhemman oikeuteen. :*( Kurja tilanne, kun haluaisi kuitenkin lapselleen muitakin aikuissuhteita, mutta on vaisto, että se ei vielä tunnu oikealta.

On äitejä jotka katsovat omaavansa ylimmän tiedon mikä tulee heidän lapsiinsa. Onko isällä oikeutta lapseen?

Minun lapseni ei ole minun biologisestikkaan.

Lain puitteissa toki.



Toki pyrin tukemaan lapsen suhteita isovanhempiin, kummeihin yms. mutta loppujen lopuksi me vanhemmat teemme lastamme koskevat päätökset. Jos kuuntelisimme kaikkia saamiamme ohjeita, meilläkin kun isovanhempia on kolme pariskuntaa, niin aikamoisessa keskenään ristiriitaisten ohjeiden sopassa olisimme. Meidän oikeutemme on esimerkiksi päättää, että alle 1-vuotias lapselle on mielestämme liian nuori yökylään ilman vanhempia, vaikka mummot mielellään ottaisivat.

ei ole anopeilla tai muilla sukulaisilla sananvaltaa kasvatusasioissa ja me määrätään missä lapset liikkuvat ja kenen kanssa.

niin kauan kuin heidän järkensä ja kykynsä riittää tähän.

Ja sanottakoon, että muilla sukulaisilla tai tuttavilla ei automaattisesti ole mitään mukisemista lapsen vanhempien ratkaisuihin.

Toista on tietenkin, jos sukulaiset tai tuttavat näkevät lasten vanhempien kohtelevan lasta kaltoin. Silloinkaan heillä ei ole suoraan oikeutta alkaa pomotella vanhempia tai yrittää muuttaa heidän kasvatustapojaan, sillä tällaisia tilanteita varten ovat lastensuojeluviranomaiset olemassa.

Heihin siis yhteys silloin, jos epäilee moista.

Sinun lapsesi Kirjoittanut: Kahlil Gibran

Sinun lapsesi eivät ole

sinun lapsiasi,

he ovat itsensä

kaipaavan elämän

tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi

ja vaikka he ovat

sinun luonasi,

he eivät kuulu sinulle.



Voit antaa heille rakkautesi,

mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän

omat ajatuksensa.



Voit pitää luonasi heidän

ruumiinsa, mutta et

heidän sielujaan, sillä

heidän sielunsa

asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä,

ei edes uniesi kautta.



Voit pyrkiä olemaan

heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä heistä tehdä

itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje

taaksepäin eikä

takerru eiliseen.



Sinä olet jousi

josta sinun lapsesi

lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen

käden voimasta,

taivu riemulla.

MUTTA pyrin kyllä kasvattamaan lapseni "maailmaa" varten, en itseäni:) Yritän siis olla "istuttamatta" heihin "totuuksia", jotka ovat minun mielestäni totuuksia...toivon, että osaisin kasvattaa lapseni itsenäiseen ajatteluun, mutta myös niin empaattiksi, että he osaisivat ottaa myös toiset huomioon...Toivon, että heistä tulee "maailmaa pelkäämättömiä", vastuuntuntoisia aikuisia, jotka eivät kuitenkaan "murskaa" heikompiaan allensa...eikä muuten ole varmasti helppo tehtävä!

jos hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään, miksi lapsesta pitäisi kisata?



Eikö lapsella ole oikeuksia ympäröiviin täyspäisiin aikuisiin?

meidän perheessä kasvatetaan lasta näin mutta jos anoppi (minun tai lapsen isän) on hänellä oikeus hoitaa lasta niinkuin parhaaksi katsoo.



Lapsi ei ole mikään idiootti joka ei opi kuin yhden totuuden, meillä lapset ovat aina saaneet valita kaverinsa ja kulkea kenen kanssa tahansa, miksi ihmeessä minä valitsisin heidän kaverinsa.



Maailmaa vartenhan me näitä lapsia kasvatetaan, jokaisen kanssa on tultavat toimeen jotenkin

lapsi ansaitsee vanhemman, joka pitää hänen puoliaan, vaikka maailma yrittää riepotella. Känniset sukulaisetkin ottaisivat mieluusti lapsemme yöylään. Ja siellä olisi varmasti monesti ollutkin, jos olisin antanut ja vedonnut "isovanhemman oikeuteen".

Meillä kahdella on oikeus päättää miten lasta hoidetaan ja kasvatetaan. Anopilla ei ole siihen sananvaltaa, toki neuvoja voi antaa mutta se on sitten meidän asia miten niitä otetaan vastaan.