Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun lapsista toinen perusluonteeltaan etäinen ja toinen helposti lähestyttävä?
25.03.2009 |
Meillä on selvästi esikoinen (7 v) etäisempi kuin 6-v. kuopus. Kuopus näyttää tunteensa hyvässä ja pahassa, halailee ja suukottelee paljon jne.
Esikoinen taas haluaa omaa tilaa, vetäytyy ja saattaa torjua halauksen, jos häntä ei huvita halata sillä hetkellä.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että näiden piirteiden perusteella minun on helpompi rakastaa kuopusta. Totta kai rakastan myös esikoista, mutta se on erilaista. Kuopukselta saa jatkuvaa palautetta ja suhde häneen on välitön. Päästäkseen lähelle esikoista pitää ottaa aikaa ja käyttää oveluutta. Antoisimpia hetkiä hänen kanssaan ovat mukavat juttelutuokiot.
En tunne olevani riittävän hyvä äiti, koska yhteyden saaminen ja rakkauden tunteen kokeminen esikoista kohtaan ei suju itsestään. :(
Kommentit (6)
Ei oo koskaan oikein ollut sellanen sylilapsi tai joka hirveesti itse olis ottanut, tullut ja halannut. Itse pitää aina tehdä se aloite ja silloinkin välillä tuntuu että tyttö ei välttämättä pidä siitä kovasti, vähän niinkun pakollinen paha sille. Toki jos on mielensä pahoittanut ja mä otan kainaloon, niin siihen jää ja ne on sellaisia kertoja kun tuntee että se haluaa sitä ja tarvitsee sitä. Ikää on tytöllä jo 14-vuotta.
Poika taasen on ihan eri maata. Tulee syliin ja lähelle, pussaa ja kertoo miten paljon tykkää. Kainalossa viihtyisi vaikka kuinka kauan. 10-vuotias poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika 8 v on sulkeutuneempi ja varautuneempi. Tyttö 4v on oikea sosiaalisuuren kirkastuma.
Poika inhoaa julkisia hellyydenosoituksia! Hän tykkää tulla kainaloon katsomaan televisiota kun olemme kaksin kotona. Juttelukin onnistuu parhaiten kahdenkesken. Pikkusisko on sosiaalisesti tosi dominoiva ja hänet pitää "saada pois kuvioista" jotta esikoinen saa tilaa.
ja on avoin ja puhelias ja helposti lähestyttävä. Kuopus taas kyräilee muutaman kuukauden eli häneen on erittäin vaikea saada yhteys. Toisaalta on superlojaali kun lopulta jonkun lähelleen päästää.
Silti minun kanssa ovat molemmat avoimia ja halaavat ja suukottavat paljon. Kummatkin ovat poikia. Kyllä munkin on helpompi rakastaa avointa ja kilttiä esikoista. Silti en mitenkään tunnista itsestäni, että vähemmän rakastan kuopusta, vaan vähintään yhtä paljon, mutta eri tavalla.
lapset ihan vastaavanlaisia tosin vielä pienempiä kuin teillä. Mä kyllä rakastan molempia aivan valtavasti, mutta esikoinen on kuitenkin useammin mielessa ja ajatuksissa juuri tuon vetäytyneisyyden vuoksi.
9v Esikoinen näyttää tunteensa ja kertoo mitä haluaa. Kasvojen ilmeet ja kaikki eleet näyttävät miltä tuntuu. Hänestä saa vieraampikin ihminen selvää.
7v Seuraava on kivikasvoinen ja ei vaadi huomiota. On enemmän passiivisen oloinen. Hänet pitää tuntea, että tietää mitä päässä liikkuu.
Mutta kun kääntää tämän, niin esikoinen osaa olla vaativa ja huonosti käyttäytyvä. Kakkonen käyttäytyy yleensä hyvin ja on helppo, mutta onneksi osaa myös olla "jänkä". Tosin jatkaa sitten iäisyyden kun esikoinen on jo räjähtänyt ja leppynyt.
Minulla ei ole mitään ongelmaa saada yhteyttä myös kakkoseen. Meillä on mukavia keskusteluja ja kuitenkin tulee mielellään syliin ja halaileekin. Oikeastaan pidän hänen etäisestä luonteestaan, on vastakohta minulle ja muistuttaa taas suuresti rakastamaani miestäni. Esikoinen sitten muistuttaa enemmän minua.
Minusta on jotenkin ihana että nuo lapset ovat erilaisia ja reagoivat erilailla. Jokaisen kanssa pitää löytää vain se oma tapa päästä lähelle. Ehkä sitä voisi ajatella pieneksi salapoliisityöksikin ja tyydytys on suuri kun sen keinon löytää.
esikoinen on sulkeutuneempi ja kakkonen tuo "avoin kirja".
Mulla vaan on niin päin, että koska esikoinen on luonteeltaan kuin minä, luen häntä ihan selkeästi, kun taas tuon avoimen aivoituksia en ymmärrä, vaikka tunteensa näkyykin naamasta. Sellainen toiminta on itselleni vain niin vierasta.
Että oli niin tai näin niin luulen että joka perheessä pohditaan sitä miten toista voi rakastaa niin paljon helpommin.