Lue keskustelun säännöt.
Olenko mä ainut näin outo? En haluaisi soittaa minnekään.
17.04.2008 |
Nyt mun pitäisi tilata aika kampaajalle, mutta jostain syystä se vaan tuntuu vaikealta. En haluaisi soittaa.
Sama ongelma soitettaessa minne vaan. Ja mies ei suostu soittamaan minnekään mun puolesta.
Millä saada itsestään tavallisen? Ja onko tälle jotain diagnoosia?
Mä en osaa sanoa mikä siinä on vaikeaa.
Kommentit (26)
Sain suorastaan hermoromahduksen jos piti soittaa jonnekkin virastoon tms.. Mun äiti soitti aina mulle esim. lääkäriajat.
Mutta mutta.
Kun menin naimisiin ja mies sai tietää tuosta, niin jopas alkoi koulutus. Sain soittaa joka paikkaan. Ja tuotti tulosta. Nykyään ei tee tiukkaa soittaa mihinkään, välillä suorastaan nautin kun saan sanoa vaikka puhelinmyyjille suorat sanat. ELi parantua voi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin kerran jo sinne ja ilkeänkuuloinen akka vastasi, laitoin luurin kiinni :(.
Olen lisäksi sellaisessa työssä, jossa pitää soitella eikä sekään ole auttanut. Minunkin mieheni pitää minua tosi outona tässä asiassa. Selvästikään en ole outo yksinäni tästäkin ketjusta päätellen. En soita mielelläni edes kavereille tai vanhemmilleni. Sen sijaan siinä, jos joku soittaa minulle, ei ole mitään ongelmaa.
Soittamiskammoni lienee peräisin ikävistä soittokokemuksista mm. kesätyön haussa.
luulin aina, että olen jotenkin outo kun mullakin on ollut tuota soittamis-kammoa... nykyaikana laitan mielummin tekstarin kun soitan, mies ei sitä ymmärrä... on vanhanaikainen siinä käsityksessä, että on parempi soittaa kun kirjoitella tekstareita!
jotenkin musta vaan tuntuu, että olen ihan tönkkö puhelimessa! =/ vaikka tiedän millä asialla soitan (esim lääkäriaikaa varatessani) niin silti tuntuu senat menevän sakaisin! =D töissä olen joutunut soittelemaan useita kertoja vieraisiin paikkoihin ja vastailemaan vieraille mutta en tiedä onko se auttanut...
ei mulla mitään paniikkia ole (tyyliin sydän hakkaa..), jos pitää soittaa mutta silti se vaan tuntuu jotenkin hankalalta.. =D
Mullakin on soittamis kammo!!! Juuri nyt minun pitäisi soittaa opolleni, että jatkanko syksyllä koulua äitiysloman jälkeen vai en, oon kyllä jo parina päivänä rohkaistunut ja yrittänyt soittaa, mut on ollu varattu tai opo ei oo ollu paikalla. Mietinki tässä, että laittaisinko sähköpostia... Mulla kyllä yleensä menee puhelut sitten kuitenkin hyvin ja " uskallan" ja osaan tuoda asian esille, mut se aloitus on aina vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kertakaikkiaan osaa puhua puhelimessa kuin ne asiat mitä mun pitää hoitaa.
Kyllä mä nyt uskallan virastoihin yms... soittaa jos on joku asia.
Kavereillekin laittelen viestejä ja menen käymään tai sitten pyydetään tänne vieraita.
Etenkin kun työssäni kannattaa mieluummin soittaa asiansa kuin lähettää esim. sähköpostia, niin saa vastapuolen oikeasti toimimaan.
Mutta se minulla vielä on, että en tykkää soittaa silloin kun samassa tilassa on kanssani joku toinen ihminen, vaikka hän olisi kuinka hiljaa tai puhelun asia ei olisi mitenkään luottamuksellinen. Joku häveliäisyys-juttu siihenkin liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppia jo naurattaa, että taasko sinä siellä vessassa istut =)
Toki hoidan pakolliset asiat, mutta en ole koskaan esim. tilannut puhelimitse pizzaa, vaan mies hoitaa aina tällaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereille soitan kyllä ja sukulaisile helposti, mutta kaikki viralliset tai vieraammat ihmiset, mä kans " panikoin" etukäteen koko päivän ja pitää harjoitella ja miettiä mitä sanoa, joskus oon kirjoittanut ihan lapullekin,
mun mies soittaa usein mun puolesta jos mahdollista (esim kelatkaa mun työpaikalle aina ellen voi laittaa asiaa sähköpostilla, soitti mulle alunperinkin haastatteluajankin sinne ja sain paikan silti, heh)
minusta on sitte taas paljo helpompi soittaa miehen asioita ku omiani, ja miehellä on kuulemma samaa vikaa :)
lapsi vieraskielisessä tarhassa. Kiva äiteelle soittaa huonolla kielitaidolla -puhelimella- jos lapsi kipeenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen oikein väsynyt tms. niin en halua edes vastata puhelimeen.
Olen vielä työssä jossa puhelimella pitää hoitaa asioita.
Vaikeuttaa elämää kun sukulaiset ei ymmärrä jos ei soittele koko ajan. Vaikeuttaa asioiden hoitamista.
Mies ei tietysti tajua, on itsellään luuri melkein kasvanut korvaan.
Onneksi on tekstarit ja sähköpostit.
tulkaa mulle hommiin, niin laitan teidän tekemään haastatteluja puhelimitse ja sitten kun se sujuu, niin englanniksi
lupaan, että kammo lähtee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan samanlaisia ihmisiä, niin jopas helpottaa.
Ja kovin tarkkaan ei sanomisiaan kannata miettiä, nimittäin jos puhelu ei nyt syystä tai toisesta menekkään niin kuin oli aatellut niin siinä menee sit pasmat ihan sekaisin
Nuorena mulla oli tota, mutta onneksi äiti pisti mut soittamaan mm. omat parturiaikani jo ennen yläastetta. Kirjoita vaikka vähän valmiiksi, mitä meinaat sanoa.
munkin mielestä se on ihan kamalaa... kampaajakäynnit olen hoitanut hair storessa, ihan vaan siks ku voi tilata ajan netistä....
mua ärsyttää tilata öljyä, hiekkaa, lääkäriaikaa yms yms
Kaikkiin virastoihin soittaminen on vaikeaa, samoin ajanvaraukset. Enkä tykkää edes tuttujen kanssa puhua puhelimessa. Ja ikää mulla on jo 40+, eikä vaiva ole helpottanut, vaikka harjoitustakin on elämän aikana tullut.
No nuorempana mäkin suorastaan panikoin, jos piti soittaa johonkin " viralliseen" paikkaan. Mutta enpä kyllä vieläkään soittele kenellekään, laitan mielummin tekstareita. En kuitenkaan mitenkään pelkää soittamista, pystyn kyllä kaikki asiani hoitamaan puhelimitsekin, mutta soittaminen tuntuu silti jotenkin hankalalta ja ärsyttävältä. Usein ei saa selvää mitä toinen sanoo, toinen ei saa selvää mitä itse sanoo, on jotain häiriöääniä ja taustamelua joka ottaa korvaan tuskallisen kovaa jne jne...