Kuka aikuinen suostuis viikko-viikko systeemiin? Ei helvetti kukaan!

Onhan lapselle kuin lapselle parempi saada vain yksi koti ja yksi vanhempi, toisesta vanhemmasta jää sitten se pari kertaa kuussa (jos hyvin käy) tavattava vieras ihminen, jonka ainoa tehtävä on maksaa. Sääliksi todella käy niitä viiko-viikko systeemin lapsia, jotka ovat saaneet pitää MOLEMMAT vanhempansa ja vieläpä molemmat vanehmmat haluavat viettää aikaa lapsen kanssa. Kunnon avioerossahan toisen pitää ymmärtää luopua lapsesta, sekö sitten on hyvä???!

musta olis vaan kivaa vaihtelua vaihtaa kotia välillä, jos se vaan on töiden tms. kannalta mahdollista. Vai tarkotatteko jotain muuta? Mutta lapsella tietenkin eri asia.

Mutta lapset on eri kodeissa eri auktoriteetin ja eri sääntöjen armoilla viikosta toiseen, ja heille kodin vaihtaminen on pakollista, ei vaihtoehto. On yksisilmäistä vanhemmuutta teeskennellä itselleen, että vuoroviikot jotenkin tukisivat lapsen kehitystä. Ne eivät sitä tee koskaan!

musta olis vaan kivaa vaihtelua vaihtaa kotia välillä, jos se vaan on töiden tms. kannalta mahdollista. Vai tarkotatteko jotain muuta? Mutta lapsella tietenkin eri asia.

vain ja ainoastaan vanhempien omaan itsekkyyteen: Yksi viikko sulle = mulle lomaa, toinen viikko mulle = sulle lomaa. Surullista, mutta totta. Siihen vielä päälle vaihtuvat uudet kumppanit ja näiden yhteiset lapset, niin kaikilla on kivaa.

Etävanhempi voi olla hyvinkin osallistuva ja mukana, vaikka lapsen etua ajatellaankin siten, että lapsi saa pitää yhden tutun kodin.

Onhan lapselle kuin lapselle parempi saada vain yksi koti ja yksi vanhempi, toisesta vanhemmasta jää sitten se pari kertaa kuussa (jos hyvin käy) tavattava vieras ihminen, jonka ainoa tehtävä on maksaa. Sääliksi todella käy niitä viiko-viikko systeemin lapsia, jotka ovat saaneet pitää MOLEMMAT vanhempansa ja vieläpä molemmat vanehmmat haluavat viettää aikaa lapsen kanssa. Kunnon avioerossahan toisen pitää ymmärtää luopua lapsesta, sekö sitten on hyvä???!

Miksi lapsen pitäisi lupua isästä tai äidistä? Hitto, kasvaa aikusiksi ja nähkää lapsen paras = molemmat vanhemmat

!

Miksi lapsen pitäisi lupua isästä tai äidistä? Hitto, kasvaa aikusiksi ja nähkää lapsen paras = molemmat vanhemmat

Aikuisuutta on se, että vanhemmat voivat sopia asioita ja esimerkiksi isä voi viikolla tulla ja hakea lapsia esim. iltakylään, viedä lapsia harrastuksiin jne. Vain epäkypsät aikuiset ajautuvat noin epäkypsään ja lapselle raastavaan, levottomuutta ja käytöshäiriöitä aiheuttavaan ratkaisuun selitellen itselleen, että se on AINOA tapa lapsen jotenkin "saada" molemmat vanhemmat. Todellinen motiivi on itsekkyys "mä tarvitsen omaa aikaa kun tää arki on niiiiin raskasta".

Itseasiassa ihanteellisin vaihtoehto on että lapsi saa asua koko ajan yhdessä kodissa, ja vanhemmat vaihtaisivat asuntoa vuoroviikoin. Mutta eihän se aikuisille sovi, niin heitellään lasta, häntä joka eniten tarvitsisi pysyvyyttä.

Kai se on tapauskohtaista, mutta meillä ainakin toiminut! Lapsi saanut pitää molemmat vanhemmat, ja vanhempien välit pysyneet hyvänä. Lapsi tottunut siihen ja voi hyvin! Tietysti aina olisi parempi, että lapsella olisi molemmat vanhemmat samassa osoitteessa. Mutta jos ero tulee, niin ei viikko viikko systeemikään huono ole! Tärkeintä on että lasta rakastetaan ja vanhemmat pystyvät käyttäytymään asiallisesti haukkumatta toista. Ja tietysti helpottaa, jos vanhemmat pystyvät sopimaan yhdessä säännöistä joita noudatetaan kummankin luona. Mitä etua lapselle on vanhemmasta, jota näkee vain esim. kerran kuukaudessa?

Aikuisuutta on se, että vanhemmat voivat sopia asioita ja esimerkiksi isä voi viikolla tulla ja hakea lapsia esim. iltakylään, viedä lapsia harrastuksiin jne. Vain epäkypsät aikuiset ajautuvat noin epäkypsään ja lapselle raastavaan, levottomuutta ja käytöshäiriöitä aiheuttavaan ratkaisuun selitellen itselleen, että se on AINOA tapa lapsen jotenkin "saada" molemmat vanhemmat. Todellinen motiivi on itsekkyys "mä tarvitsen omaa aikaa kun tää arki on niiiiin raskasta".

teitä vaan vituttaa ja pelottaa, että se isä onkin lasten mielestä yhtä kiva ja rakas kuin te... Ja antakaa, kun arvaan: Ne yhteiset säännöt=teidän säännöt? Musta se on vaan lapselle rikkaus, kun on kaksi kotia ja kaksi rakastavaa vanhempaa.



Itse olen lastenkotikasvatti ja viikonloppulapsi. Ehkä sit näen nää asiat eri lailla, kun itelläni ollut aivan toisenlainen lapsuus.



-3-

teitä vaan vituttaa ja pelottaa, että se isä onkin lasten mielestä yhtä kiva ja rakas kuin te... Ja antakaa, kun arvaan: Ne yhteiset säännöt=teidän säännöt? Musta se on vaan lapselle rikkaus, kun on kaksi kotia ja kaksi rakastavaa vanhempaa.

Itse olen lastenkotikasvatti ja viikonloppulapsi. Ehkä sit näen nää asiat eri lailla, kun itelläni ollut aivan toisenlainen lapsuus.

-3-

ikävän tunteelle ja jatkuvan eroamisen tunteille kun ollaan viikko-viikko systeemissä. Tulen itsekin avioeroperheestä ja meillä ainakin oli hyvin selkeänä päätöksenä se, että lapsille yksi koti, toista vanhempaa tavataan aina kun voidaan, jolloin tiivis ja katkeamaton suhde pääsee syntymään lähivanhempaan. Olisi ollut hirvittävää ikävöidä äitiä ensin viikko, ns. menettää hänet pitkäksi ajaksi ja sitten sama rumba taas viikon päästä, kun tulisi isää ikävä. Lähivanhemman kanssa kunnollinen kiintymys ja turvallisuudentunne oli mahdollista saavuttaa luontevasti, ja samalla pyrittiin siihen, että toista vanhempaa nähtiin niin usein kuin se suinkin oli mahdollista, eikä kohtuutonta ikävää päässyt syntymään.



Ja entä lapsen oikeus KOTIIN! Eivät lapset ole mitään elämysmatkailijoita, joille on kliffaa päästä välillä toiseen, välillä toiseen paikkaan. Lapset kaipaavat pysyvyyttä, rutiineja, samana toistuvia sääntöjä, se on ainoa tapa taata rauhallinen ja tasainen tunne-elämä.

Itse olen lastenkotikasvatti ja viikonloppulapsi. Ehkä sit näen nää asiat eri lailla, kun itelläni ollut aivan toisenlainen lapsuus.

-3-

Jos on niin helppoa ja mukavaa niin miksei sitten ne vanhemmat vaihda sitä kotia ja asu vuorotellen lapsen luona..?



Itse opiskelujen takia asuin kahta kotia muutaman vuoden ja oli kyllä helpotus kun siitä systeemistä pääsin.

Aikuisuutta on se, että vanhemmat voivat sopia asioita ja esimerkiksi isä voi viikolla tulla ja hakea lapsia esim. iltakylään, viedä lapsia harrastuksiin jne. Vain epäkypsät aikuiset ajautuvat noin epäkypsään ja lapselle raastavaan, levottomuutta ja käytöshäiriöitä aiheuttavaan ratkaisuun selitellen itselleen, että se on AINOA tapa lapsen jotenkin "saada" molemmat vanhemmat. Todellinen motiivi on itsekkyys "mä tarvitsen omaa aikaa kun tää arki on niiiiin raskasta".

Niin ja onko se äiti sitten välttämättä se lähivanhempi?

Kyllä mun mielestä viikko/viikko -järjestely kuulostaa hyvältä. Jos meille tulis ero, niin mun mielestä se olis tosi cool, jos noin vois järjestää. Itseasiassa tiedän yhden perheen, jossa oli näin. Nyt lapset ovat jo vanhempia parinkympin molemmin puolin, ja ovat olleet tosi tyytyväisiä vanhempien ratkaisuun, tosin he asuivat suht lähellä noin kilometrin päässä toisistaan, ja lapset sai kyllä käydä myös toisen vanhemman luona koska tahansa, mutta siis periaatteessa vuoroviikoin. Ihan on kunnon kansalaisia tullut näistä siskoksista ja tasapainoisia nuoria naisia.

Meillä ollut viikko-viikko systeemi 2 vuotta. Poika käy samaa päiväkotia joka päivä, asumme lähekkäin.

Olisiko parempi että me oltais oikeudessa koko ajan? ja riideltäis? meillä on ex-miehen kaa hyvät välit ja lapsella on oikeus äitiin ja isään.

Eli pidä huolta omasta pienestä täydellisestä elämästäsi, ja me meidän.

Sääliksi käy lapsiraukkoja.

meillä lapset suunnileen yhtä paljon minun luona kotona ja isän luona kotona mutta lyhyemmissä kuin viikon pätkissä eli vuorotellen 1-3 yötä jomman kumman luona. Saattaa jopa välillä olla niin, että isä hakee lapset koulusta ja tarhasta ja viettää heidän kanssa illan ja tuo sitten minun luokse yöksi. Ovat yhtä paljon molempien lapsia ja vaikuttavat itse tyytyväisiltä eivätkä valita, että joutuvat olemaan kahdessa eri kodissa. Me olemme hyvissä väleissä, emme tappele tai käytä lapsia pelinappuloina. Säännöt on molemmissa paikoissa suunnilleen samat eli ne, mitkä ne olivat silloinkin, kun asuimme vielä yhdessä.