Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Avioero vajaa 3-vuotiaan näkökulmasta

Vierailija
12.03.2009 |

Kaipaisin vinkkejä eronneiden kokemuksista, joilla pieni lapsi.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai huonosti, joten: lapsen kokemuksiin vaikuttaa vanhempien taidot sekä kaikki muu: perhe-elämä eron hetkellä, vanhempien jaksaminen, lapsen luonne ja herkkyys...

Vierailija
2/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selkeästi vanhempi lapsi otti asian rankemmin. Kyseli missä isä on useasti päivässä. Meillä toki isä lähti yllättäen lapsien silmissä parempi jos voi jotenkin alustaa sitä lapsille puhumalla vaikka että isä muuttaa omaan kotiin ja jne. Ei noin pienelle kannata selitellä vaan informaatio pienissä paketeissa joita on helppo sulattaa.

Ei mulla muita vinkkejä ole kuin että ole läsnä, pidä paljon sylissä ja juttele lapsen kanssa. Luo turvallisuuden tunnetta.

Aina omassa sängyssään nukkunut esikoinen muutti viereeni nukkumaan ja oli siinä noin puolivuotta. Hän selkeästi haki turvaa ja piti huolen ettei äitikin vain katoa. Asiaa tietenkin pahensi että jouduin tulojen turvaamiseksi lähtemään hoitovapaalta töihin. Onneksi löytyi TODELLA hyvä ja hieno pph joka upeasti otti huomioon että lasten perheessä on tuore ero ja asiat myllerryksessä.

Arjesta pitää tehdä vain mahdollisimman rutiininomaista.

Ehkä kannattaa villi sinkkuelämä jättää sikseen vaikka turvallisia kaitsijoita löytyisikin. Ei äidin syliä mikään kuitenkaan korvaa.

Tsemppiä ap!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selkeästi vanhempi lapsi otti asian rankemmin. Kyseli missä isä on useasti päivässä. Meillä toki isä lähti yllättäen lapsien silmissä parempi jos voi jotenkin alustaa sitä lapsille puhumalla vaikka että isä muuttaa omaan kotiin ja jne. Ei noin pienelle kannata selitellä vaan informaatio pienissä paketeissa joita on helppo sulattaa.

Ei mulla muita vinkkejä ole kuin että ole läsnä, pidä paljon sylissä ja juttele lapsen kanssa. Luo turvallisuuden tunnetta.

Aina omassa sängyssään nukkunut esikoinen muutti viereeni nukkumaan ja oli siinä noin puolivuotta. Hän selkeästi haki turvaa ja piti huolen ettei äitikin vain katoa. Asiaa tietenkin pahensi että jouduin tulojen turvaamiseksi lähtemään hoitovapaalta töihin. Onneksi löytyi TODELLA hyvä ja hieno pph joka upeasti otti huomioon että lasten perheessä on tuore ero ja asiat myllerryksessä.

Arjesta pitää tehdä vain mahdollisimman rutiininomaista.

Ehkä kannattaa villi sinkkuelämä jättää sikseen vaikka turvallisia kaitsijoita löytyisikin. Ei äidin syliä mikään kuitenkaan korvaa.

Tsemppiä ap!

Vierailija
4/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sopiiko vastaajalta 4 kysyä, jäikö isä lasten elämään siten, että tapaavat säännöllisesti vai jäitkö käytännössä lasten kanssa yksin ? Henkilökohtainen kysymys, ei toki tarvitse vastata.



ap

Vierailija
5/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

turvallisuutta. Jäimme exän kanssa asumaan melko lähekkäin. Erosimme sopuisasti. Lapsi oli eron jälkeenkin lähes puolet viikosta isällään. Emme puhuneeet pahaa toisistamme jne. Parempi ero siis mielestäni kuin viileässä ja tulehtuneessa ilmapiirissä yhdessä asuminen.

Vierailija
6/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että avioliitossa pysyminen voi eri tilanteissa aiheuttaa muuta ongelmaa, helposti suurempaa kuin avioero. Varsinkin jos erosta puhutaan lapselle, vastataan kysymyksiin eikä vaieta kipeistä asioista - kuten joskus tapahtuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäinen tapaaminen oli vasta sosiaalitoimessa kun allekirjoitettiin huoltajuussopimukset.

Isä kävi/käy tapaamassa noin 5 viikon välein. Parisen tuntia kerrallaan.



Kyllä mä sanoisin että meidän kohdalla tuo yhtäkkinen isän "katoaminen" oli se pahin juttu. Esikoinen selkeästi pohti asiaa, mutta ei saanut tietenkään puettua sitä vielä sanoiksi. Ei auttanut muuta, kuin olla läsnä, pitää sylissä ja jutella kaikista ihan muista ja turhanpäiväisistä asioista. Lapselle kerrottiin että isä on muuttanut omaan kotiin ja on paljon töissä. Lapsen pohdiskelun huomasi siitä että hän saattoi yhtäkkiä kesken arkisen askareen sanoa että mun iskä on omassa kodissa.



En ole koskaan haukkunut isää lapsille tai mustamaalannut joten heillä on edelleen aika ruusuinen kuva isästään ja hyvä niin. Ei lapsien tarvitse aikuisten asioista tietääkkään.

Nyt kun erosta on reilu vuosi on lapsien mielestä ihan normaalia että isällä on oma koti ja tämä on meidän perhe ja meidän koti.

Pakko tunnustaa että kyllä lapsen ikävää oli raastava katsoa. Ei siinä auta kuin yrittää olla paras äiti minkä pystyy.



4

Vierailija
8/8 |
12.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein pahimpia on nää, kun "lapsen takia" roikutaan huonossa suhteessa kunnes lapsi on iso koululainen. Sit on lapsella rankkaa! Ensin katsoo vuosikausia huonoja kotioloja ja sen jälkeen tappelevia ex-kumppaneita.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi neljä