Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva napostelu vaivana
24.03.2009 |
Ongelmani liittyy mieheni makeanhimoon. Hän ei voi olla syömättä makeaa. Eli kaapista häviää kaikki keksit ja suklaat tms. pikkuhiljaa. Hän urheilee ja käy salilla, joten sokeri ei näy vartalolla. Olen lähinnä huolissani hänen antamastaan esimerkistä lapsille. Olen sanonut, että syö sitten illalla kun lapset ovat nukkumassa jos kerran mieli tekee makeaa esim. kahvin kanssa keksejä. Tämä on ihan päivittäistä. Hän myös napsii esim. suklaata kaapista muutaman palan kerrallaan ja kyllähän lapset sellaisen huomaa, vaikka isä luulisi heidän leikkivän. Usein 3-vuotias poikamme kysyy mitä sinä isä syöt ja sitten isä antaa hänellekin. Nyt poikamme osaa jo pyytää saanko jotakin hyvää jos olemme esim. iltapäivällä syömässä välipalaa.
Miten saisin tämän loppumaan?
Mies ei ole edes huolissaan omista hampaistaan, vaikka naposteluhan ne pidemmän päälle tuhoaa. Hän mm. käy välillä juomassa pullon suusta cokista jääkaapin ovi auki ja lapset tietysti rekisteröivät tämänkin.
Itse syön makeaa kohtuudella ja iltaisin. Joskus viikonloppusin syödään iltapäiväkahvin kanssa esim. leipomaani piirakka tms.
Kommentit (4)
Hän oli ennen ihan samanlainen; aina piti olla makeaa ja paljon. Kahvia ei juonut jollei sen kanssa ollut suklaata, pullaa tai kääretorttua tms. Kävi ahkerasti salilla ja nosti isoja painoja, joten läskiä ei kertynyt vyötärölle kovinkaan paljoa (jotain kuitenkin aina jäi renkaaksi...).
Nykyään syö makeaa noin kaksi kertaa viikossa ja silloinkin määrät pysyvät kohtuudessa aiempaan verrattuna. Jonkinlaista aikuiseksi kasvamista lienee. Nyt käy saliharjoittelun lisäksi lenkillä eikä nosta enää maximipainoilla, ei ainakaan joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jälkiruoaksi" jotain makeaa. Tarkoittaa siis aamiaisella, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Mun on välissä pitänyt rajoittaa sen syömistä, kun olen esim leiponut jonkun piirakan, niin saatan jakaa sen valmiisiin annospaloihin ja sanoa montako palaa saa syödä. Muuten siinä käy niin, että minä ja lapset ennätetään syödä yhdet palaset ja mies on jo mättänyt loput. Samoin jouluna laiton suklaarasioihin nimet (niitä kun oli meillä useita), mies saattaa vetäistä telkkarin ääressä illalla lähes rasiallisen suklaata.
Painossa se ei kauheasti näy, jonkun verran on liikakiloja, muttei mitenkään kauheasti.
Ennen lapsia sanoin miehelleni että en halua lapsille mallia jatkuvasta napostelusta. No eipä tuo ole päässyt makeanhimostaan vaan edelleen napostelee pitkin päivää mielellään karkkia, keksejä, limpparia. Nimenomaan ruuan päälle pitäisi aina olla jotain makeaa.
Sen verran olen saanut oppimaan ettei avaa uutta keksipakettia itselleen mutta aina kun on käynyt vieraita syöö kyllä jämät pian... samoin kaikissa muissa herkuissa. Lapset kyllä hokevat jo että isi syöö kaikki herkut jne. Vielä eivät juurikaan yritä osille kun on niin paljon allergioita että ovat tottuneet syömään nimenomaan omia ruokiaan mutta hieman pelolla odotan tulevaa.
Täytyy vain olla tuomatta herkkuja kotiin. Tässä vain sellainen ongelma että mies käyy usein ruokaostoksilla töistä tullessaan ja tuo sitten vaimolleen lahjaksi karkkia ym.toisinaan ja auttaa mielellään herkuttelussa. Ei henno oikein suuttuakkaan...
Vaikka tekisit mitä, ei se siitä miksikään muutu, ellei mies itse halua muuttua.
Mun faija oli just tuollainen, paitsi että se ei urheillut ja paino sit sen mukainen. Jos kaapissa ikinä oli mitään makeaa, niin sieltä ne hävisivät äkkiä, ei mitenkään vähitellen, vaan kekseistäkin esim. paketti kerrallaan. Me lapset ei voitu ikinä pitää omia karkkejamme missään esillä, koska faija söi nekin, vaikka tiesi, että on meidän. Ei vaan voinut hillitä itseään.
Jos häntä siitä kritisoi, hän loukkaantui aivan kamalasti ja sanoi vaan, että olkaa tyytyväisiä, että ongelma on syöminen eikä juominen.