Lue keskustelun säännöt.
Perheen sisäinen adoptio. Onko kenelläkään kokemusta?
24.03.2009 |
Meillä on mahdottoman vaikea tilanne ollut jo monta vuotta esikoisen biologisen isän kanssa. Hän ei nää lasta juuri koskaan ja tekee ohareita jatkuvasti, ei maksa elatusmaksuja, ei ole kiinnostunut lapsesta. Kaikki menee lapsen edelle ja hän on itsekin ehdottanut, että mieheni adoptoisi esikoisen, että hänellä olisi kunnon isä.
Millainen prosessi tämä on ja mitä olette siitä mieltä?
Olen niin uupunut tämän tappelemiseen ja toivoisin, että mieheni olisi lapsen oikea isä, kaikilla olisi helpompaa ja kaikki olisi onnellisempia.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en tuohon lähtisi, minusta kuitenkin lapsella saa olla biologinen isä edes paperilla, eihän sitä tulevaisuudesta koskaan tiedä.
ei se ole isä joka sen lapsen siittää vaan se joka sen lapsen kasvattaa
Kannattaa siihen lähteä. Ajattele jos esim. kuolet, niin miten käy lapsen, jos miehesi ei ole lapsen huoltaja...!!??
niin tuskin se äidin mahdollisen kuolemankaan jälkeen tätä vastustaisi?
Ajattele jos esim. kuolet, niin miten käy lapsen, jos miehesi ei ole lapsen huoltaja...!!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terv. kolmonen, joka on kyllä ihan ajattelun kautta tällaiseen ratkaisuun päätynyt.
tehnyt bio-isän elämästä helvetin. Lapsi ei edes pidä uudesta isäpuolesta ja joutuu vasten tahtoaan elämään tämän kanssa.
Asiat eivät ole aina sitä miten ne esitetään. Totuus voi olla tarua ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina on mahdollista että isän ja lapsen suhde tulee aikanaan kuntoon siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen eikä tarvitse isän tavata sinua.
Miksi tappelet?
Isä haluaa kenties pysyä erossa koska ei tahdo nähdä sinua ap.
"Anna asian olla, lapsi perii aikanaan bio-isän."
Niin, perii velat korkeintaan.
"Miksi tappelet?"
Tappelen siksi, koska isä tekee jatkuvasti ohareita ja peruu tapaamisia turhin perustein. Hän ei maksa elatusmaksuja ja kun hain niita elatusturvatoimistosta, hän syyttää minua, kun hänen luottotietonsa on mennyt. Joudun koko ajan markkinoimaan ja tyrkyttämään lasta hänelle. Jos en pitäisi mitään yhteyttä, ei hänkään pitäisi. He ovat olleet pahimmillaan tapaamatta 1½ vuotta. Siksi siis tappelen.
"Isä haluaa kenties pysyä erossa koska ei tahdo nähdä sinua ap."
Itseasiassa tilanne oli pitkää juurikin päinvastoin, hän olisi halunnut nähdä minua ja palata yhteen, mutta ei lasta. Kun hänelle selvisi, että en ole kiinnostunut hänestä, emmekä me ole ikinä palaamassa enää yhteen, hän jätti tulematta. Taas kerran.
--
Olisiko kenelläkään omia kokemuksia, tai vaikka lähipiiristä, että miten tämä käytännössä tapahtuu? Lapsen biologinen isä suostuu adoptioon. Meillä on nykyisen mieheni kanssa yksi yhteinen lapsi.
Onko perheen sisäisessä adoptiossa samat ehdot kuin esim. kansainvälisessä adoptiossa? 25v., 5 vuotta naimisissa jne. vai meneekö asia yksinkertaisemmin?
Kiitos, jos joku viitsii vastata.
ap