Lue keskustelun säännöt.
Mitä mun psyykelle on tapahtunut? Olen totaalisen regressiivinen, haluaisin olla jonkun lemmikki.
02.02.2009 |
Haluaisin olla lapsi vailla mitään vastuuta. Vaikka pari päivää kerrallaan, aina välillä. Miten tällaisia tuntemuksia voi selittää kellekään ääneen? En ikinä voisi. Mikä mua vaivaa? Onko täällä ketään asiantuntijaa?
Olen totaalisen väsynyt. Haluaisin olla jonkun miehen lemmikki. IKäänkuin lemmikkieläin. Jota rapsutettaisiin ja pidettäisiin hyvänä ja joka olisi vähän seurana ja lopun aikaa vain lojuisi. En jaksa tehdä mitään. Kauhea seksinnälkä, voisin palkkioksi antaa isännälleni ;) ainakin jos paikallaan lojuva naaras kiinnostaisi. Onkohan sellaista miestä olemassa jota tällainen kiinnostaisi? Voisitteko itse kuvitella puhuvanne näistä tuntemuksista jollekin vai karkoittaisivatko ne kenet tahansa (miehen) pois?
Mulla on tosi rankkoja ja vaikeita kokemuksia takana, ne varmasti selittävät tätä oloani
Kommentit (13)
Siellä pitäisi jaella halauksia lääkkeiden sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ollaan paikassa jossa ruoat tuodaan eteen, sinua valvotaan joka hetki ja vähän väliä kysellä tuntemuksia (suljettu osasto, mutta minulla ei ollut lääkitystä tai mitään akuuttia psyykkistä syytä olla siellä).
Jotenkin se tunne, että jatkuvasti joku "pitää huolta" konkreettisesti on todella mukava ja rentouttava, vaikka osittain vangitseva ja ahdistava.
Joinain hetkinä olen kaivannut sitä tunnetta.
hoivataan ja puetaan vaippoihin - oliko se joku kinky-juttu vai ihan vain perustui hoivattuna olemisen tarpeeseen ja toimi psyykkisenä rentoutuksena?
En ole koskaan kuullutkaan tuollaisista "hoidoista"
jotenkin noi ajatukseni tuntuvat hävettäviltä.
Hävettää se että musta ei ole/ei olisi mitään hyötyä kellekään, olisin ikään kuin hyödytön, vain "lemmikki", vailla mitään tarkoitusta ja järkeä (ja arvoa?)
Nämä on irrationaalisia ajatuksia mitä mulle tulee mieleen, koska järjen tasolla olen silti sitä mieltä, että kaikesta ei tarvitse olla hyötyä, kaiken ei tarvitse olla "tuottavaa", kaikkien ihmisten ei tarvitse olla "tuottavia" ollakseen arvokkaita
Mutta haluaisin todella TUNTEA olevani hyväksytty ja rakastettu ja ihailtu tästä hyödyttömyydestäni huolimatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että luulisi tuollaisele olevan kysyntää. Voisikin itse perustaa hyvänäpitämispalvelun :)
jotka pyrkivät pintaan. Ehdottaisin ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo laiskuus kyllä viehättäisi. Tai koen, että olen aina ollut helevetin laiska. Kouluja on käyty ja töissä ollaan, mutta en minä oikeasti haluaisi. Lottoan joka viikko muutaman rivin ja ihan sen takia, että jos kävisi tuuri niin ottaisin loparit heti, enkä ainakaan ihan heti takaisin työelämään menisi. :D
Ei tällaisista kehtaa kaikille puhuakaan, siitä olen samaa mieltä. Jotenkin ei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Osittain samasta syystä varmaan katsotaan kieroon kotiäitejäkin, he näyttävät laiskottelijoilta, vaikka eivät sitä välttämättä ole.
makuupussiin ja joku veisi mut vauvanvaunuissa ainakin kolmen tunnin kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina välillä. ja kun on paha olla (ei mitään järkevää syytä) itken mielessäni äidin syliin! tää on kamalaa oikeesti. tarttis varmaan alkaa puhua jollekkin ammatti-ihmiselle näistä.
että sä oot väsynyt. Onko sulla ollut burnis tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä saisi leikkiä, sitten joku kutsuisi syömään valmiiseen pöytään ja sitten pääsisi nukkumaan päikkärit! Sitten olisikin jo välipalan aika. Siis ihanaa!
Voisi vielä puuhailla jotain kavereiden kanssa ja sitten pääsisi pulkan kyydissä kotiin.
Ja luulen että tuo on yleisempää kuin puhutaan.