Reuma & ammatti, mitä tekisit?
hei! viestistäsi on jo pitkästi aikaa, mutta jos vielä tavoitan sinut, haluaisin vaihtaa kuulumisia kanssasi!
itselläni hmsn ja olen lähihoitaja. olisi kiva tavata kohtalotoveri ja vaihtaa ajatuksia/kokemuksia. t.hmsnx äippä
Kommentit (12)
Mulla on vasta puhjennut reuma ja koitan saada ajatuksia kasaan tulevaisuuden suhteen. Kohta rupeaa olemaan ajankohtaista katella työpaikkaa hoitovapaiden jälkeen. Mutta.
Olen koulutukseltani lähihoitaja ja ollut töissä kotipalvelussa, mistä olen tykännyt kovasti. Nyt mua lähinnä hirvittää ajatus, että kävelisin kipeillä jaloillani parikin kymmentä kilometriä aamun aikana. Nostaisin mummut itse ylös kun välillä en omaa lastani pysty nostamaan kivun takia. Välillä tarvis ommella nappia, ajaa partaa, hoitaa haavoja, mutta sormet on jäykät eikä aina pysy tavarat käsissä. Ei saisi altistaa itseään sairauksille ja niitähän vanhuksilla riittää, aina on joku mamma vähintään lenssussa tai sillä on MRSA. Välillä minulla on oireettomia päiviä mutta kun olen kipeä, en ole työkykyinen ja koska täällä on sijaispula, joku tiimistä joutuisi venymään. Se ei olisi reilua.
Ottaisitko sinä riskin, että sairautesi pahenee työsi vuoksi? Tai että asiakkaalle kävisi huonosti koska otteesi lipeää? Juu en minäkään...
Yksi vaihtoehto olisi opiskella uudestaan suuntaavat opinnot. Asiakaspalvelun puolella tuleva työ olisi lähinnä osastosihteerin työtä tai vastaanottotyötä, mikä ei mielestäni olisi huonoa työtä laisinkaan. Se kestäisi vain vuoden.
Vai opiskelenko kokonaan uudelle alalle? Mitä kaikkea reumaatikko voi tehdä?
Kiitoksia suuresti, jos kerrotte omia tai muiden kokemuksia tai mitä mieleen tulee asiaan liittyen :)
Minä en osaa sanoa, kuinka paljon sairaus vaikuttaa. Itselläni on ollut reuman sukuinen sairaus hyvin nuorelta iältä eikä kukaan ikinä sanonut, että pitäisi sen antaa vaikuttaa ammatinvalintaan. Kipuja on ajoittain ollut todella runsaasti, mutta lääkitys on aika hyvin pitänyt sairauden aisoissa.
Tosin en ikinä harkinnutkaan mitään tuolla tavoin fyysisesti raskasta työtä kuin sinulla on.
nimim. 26 vuotta diagnoosista
En tajunnut kysyä. Olin sen verran kipeä lääkärin luona, että se vaikutti keskittymiseen. Sen tiedän, ettei niveliä sais kuormittaa kovasti ja kaikki tuntemani reumaatikot ovat toimistotöissä... Eivät hekään ole koskaan ajatelleet hoitoalaa.
Kiitos vastauksestasi!
Siellä voitaisiin samalla arvioida työkyky nykyisessä työssä tai opiskelumahdollisuus uuteen työhön.
Koitahan jaksella. Kyllä se siitä vielä hyväksi muuttuu. Rohkeasti vaan elämässä eteenpäin.
t. 2
Kohta puoleen pitäs olla uusi käynti lääkärissä, kyselen siellä lisää sitten :)
Ap
vaihtanut työtä niin ettei tarvinnut kouluttautua lisää. Minäkin pidin työstäni, mutta pidän nykyisestä vielä enemmän.
Työpaikan vaihdolla on ollut positiivisempi vaikutus vointiini kuin millään muulla asialla, joten oman kokemuksen pohjalta voin suositella. Minusta on tullut jopa paljon parempi äiti lapsilleni työpaikan vaihdon myötä!
Sitäkin kannattaa miettiä, että mikä on tilanteesi 10 vuoden päästä. Kannattaako rääkätä kroppa loppuun asti vai ennakoida?
Tsemppiä joka tapauksessa. Kelasta voi saada uudelleenkouluttautumiseen tukea, lisäksi on työkuntokartoituksia, työkokeiluja, kuntoutusta ja paljon muita tapoja lähteä miettimään asiaa.
Sinun pitää keskustella reumalääkärin kanssa ja uskon että hän suosittelee uudelleenkoulutusta. Pyydä lääkäriltä B-lausunto jossa mainitaan uudelleenkoulutuksesta.
Ensisijaisesti uudelleenkoulutuksen kustantaa vakuutusyhtiö, jos ei se niin Kelalta haetaan kuntoutusta ja kun Kelan lääkäri puoltaa koulutustasi tehdään päätös koulutustuen maksamisesta.
Jos työssäolostasi on jo aikaa niin silloin Kela kustantaa, näkevät koneeltaan kumman piikkiin koulutus menee.
Sinuna kyllä pyytäisin koulutusta uuteen ammattiin, en jatkaisi noin raskaassa ammatissa joka vie työkykysi lopullisesti.
Muista myös se että voit käydä työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilla testeissä yms. ja lisäksi sieltä kustannetaan tarvittavat siis lääkärin tutkimus sekä B-lausunto.
Minä opiskelen liiketalouden perustutkintoa, merkonomi.
ja viikko niiden alkamisen jälkeen sain tietää että isälläni on etenevä PERINNÖLLINEN lihas- ja hermosairaus (hmsn). Mullakin on ollut " aina" joitain lieviä jalka- ja käsivaivoja joita olen pitänyt aika harmittomina. En pidä enää, koska ne saattavat olla hyvinkin tämän kyseisen sairauden varhaisoireita. Pystynkö tekemään lähihoitajan (lastenhoitajan, käytännössä) työtä jos mullakin todetaan olevan tuo sairaus ja jalkateristä ja käsistä häviää lihakset ja voimat pikkuhiljaa - tai sitten puolessa vuodessa niin kuin isälleni on käynyt. Siinäpä pohtimista ja samalla pitäisi pystyä keskittymään opiskeluihin, työntekoon, perheeseen ja kodinhoitoon. Olen menossa parin viikon päästä lääkärille jotta tutkimukset saataisiin käyntiin osaltani.
reuma puhkesi heti valmistumisen jälkeen. Hieman otti päähän, mutta onneksi elämä järjestyi ja ammatista on ollut hyötyä.
Etenkin 7:lle käytännön jutuista. Pistän nuo ylös :)
Ap
Vanha viesti, mutta jos muutkin tätä etsii, itse osuin googlella.
Ammatillinen kuntoutus on isoin apu tässä, voin suositella olen ollut ja minulla oli oma valmentaja siihen noposelta, jonka eläkeyhtiö maksoi. Reumasairaudesta hulimatta löytyi uusi työ, työnjohtotehtävistä entiseen fyysiseen työhön nähden.
Minulla hmsn todettu myös, viime kesänä ,ja kiinnostaa kovin jos joku haluasi vaihtaa kuulumisia. Olen myös lähihoitaja ja töissä kotihoidossa. Särkyjä välillä enemmän ja vähemmän. Ja voimattomuutta sekä lihakset surkastuneet jalkateristä. tuntuu että yksin näitä asioita miettii..Monet asiat mietityttää mm.tulevaisuus ja periytyminen lapsille, työelämä...
-unelmia-