Prkl... Mitä mä sanon, jos yksikin vielä sanoo mulle, että ai toinen poika tuli, teidän täytyy tehdä vielä yksi tyttö!?!??

Yhden veljen kanssa olen yhteydessä sähköpostitse pari kertaa viikossa, siskoon samalla tavalla. Toiseen veljeen yhteydenpito on vähemmän tiivistä; kirjoittelemme noin pari kertaa kuukaudessa.

Se kuinka tiiviisti ollaan yhteydessä sisaruksiin on paljolti vanhemmista kiinni. Jos lapsia on osattu kohdella tasapuolisesti ja perheyhteyttä on korostettu, lapset pitävät yhteyttä toisiinsa, olivat he sitten sisko ja veli, veli ja veli tai sisko ja sisko.

" oltas tehty abortti jos sukupuoli oltais voitu selvittää alkuraskaudessa" .

Miksi välität nuin paljon asiasta??

2 jutussa ei ole perää. Itse olen asian kanssa täysin sinut, mutta silti toisten päivittelyt ja säälittelyt suututtavat. Mikä oikeus toisilla on arvostella meidän perhettä lasten sukupuolen perusteella, kun itse koemme elämämme olevan onnellista?

Esikoinen oli tyttö ja toista odottaessani sain jatkuvalla syötöllä kuunnella kuinka toisen lapsen sitten pitäisi olla poika. Pojan tosin synnytin, mutta voin kuvitella ne voivotuksen jotka oisin saanut osakseni toisesta tytöstä.

vähemmän tärkeä, kun on " väärää" sukupuolta, minua ainakin ärsyttää se!!

kuulemma olisi suurinpiirtein pitänyt jo laitoksella alkaa sitä tyttöä tekemään... minä en jostain syystä ärsyynny noista sanojista vaan lähinnä minua huvittaa ihmisten stereotyyppiset käsitykset siitä minkälainen on " oikea perhe" . yleensä kuittaankin nuo kommentit jollain humoristisella sanonnalla samaan tyyliin kuin joku oli jo aikaisemmin kirjoittanut.



meidän perhe on tällainen ja just hyvä niin eikä muiden sanomiset sitä hetkauta puoleen jos toiseen :)

Itse olin tyytyväinen, kun sain tietää pojan olevan tulossa toistamiseen. Pienen ikäeron takia pidin sitä lasten kannaltakin erityisen kivana, että ovat poikia molemmat ja toivon heille elinikäistä hyötyä tästä, että velipoika on liki saman ikäinen.



Hämmästytti kuitenkin, kun kuopuksen oltua vaan muutaman päivän ikäinen käväisin torilla ja myyjä kysyi, että onko poika ja minä hymyillen nyökkäilemään, niin tämä lohkas; " olitteko pettyneitä, tyttöä toivoitte" . Mitäpä siinä häntä valistamaan omasta mielipiteestäni, hymyilin vain typeränä.



En edes kuvitellut, että ihmiset voivat noin suoraa ajatella sitä pettymykseksi, että syntyy vain samaa sukupuolta!

Hänen äitinsä tuli käymään, kyseli minultakin kohteliaasti lapsistani ja kuultuaan minun saaneen kolmannen tytön, hän sanoi tyttärelleen, että " näin ne asiat ratkeava, vaihatta vaan vauvoja, niin molemmilla on hyvä" . Tytär näytti loukkaantuvan, mutta itseäni vanhemman rouvan kommentti vain nauratti.

Jos itselle ei ole ollenkaan väliä siitä, ettei saanutkaan sitä toista sukupuolta ja pikemminkin on vain iloinen kun sai samaa sukupuolta -syystä tai toisesta - mitä pirskattia tuota välittämään muiden puheista? Kysyy vain yllättyneen oloisena, että ei kai sitä sukupuolta niin vain voi valita, entäpä jos se seitsemäskin on poika, montako vielä pitää tehdä.

Lapset tulivat pienellä ikäerolla ja toivoin toisestakin poikaa. Valmistauduin mahdolliseen tytön tulemiseen uskottelemalla itselleni raskausaikana, että odotan tyttöä, joten pojan syntymä oli iloinen yllätys. Minulle ei kukaan vielä ole sanonut, että nyt tyttöä tekemään, ja jos sanoisi, kertoisin suoraan, että olen valtavan iloinen ja ylpeä pojistani, enkä tarvitse tyttöä. Ja jos lapsia joskus tulee lisää, niiden sukupuolella ei ole väliä.

Minä synnytin kolmen tytön jälkeen pojan ja olin pojan vauva-aikana suunnattoman närkästynyt koska täysin puolitutut, suurinpiirtein sellaiset, jotka vaan näöltä tiedän meidän kylällä asuvan tulivat olalle taputtelemaan ja onnittelemaan sanoen, " olipa hyvä, että nyt tuli poika!" Joukossa myös sellaisia vanhempia ihmisiä, tutumpia siis, jotka eivät vaivautuneet edes onnittelemaan kolmannen tytön syntymän jälkeen.

" ai kolmas tyttö... no, onneksi olkoon kuitenkin" tai " siis onko tuo kolmaskin tyttö" .

Meille on tulossa heinäkuussa uusi vauva ja nyt kuulen " ai sitä poikaakos teette" . Tää oli vieläpä yllätys raskaus, joten en vaan jaksaisi kuunnella tollasta p..kaa.

Mitä te muiden puheista piittaatte?! (ymmärrän että se loukkaa)

mutta sanokaa takasin...

Aha...eli jos on standardi perhe niin ei kantsi tehdä enempää lapsia ;).

Meillä on nyt kolme ja kuopus on poika.Ihan sama,aina joku kommentoi jotain...oli sitten samaa sukupuolta tai ei...

miehen puolella suvussa enemmän poikia, kuin tyttöjä...

mieheni kotona 3 poikaa ja hänen isänsä kotona on ollut 6poikaa ja näin ollen myös minulla mieheni kanssa on 2 poikaa =)



Ja koska lasten sukupuoli on (kuulemma) miehestä kiinni, olen kyselijöille ja utelijoille todennut tästä kolmannesta raskaudestani, että suvussa ei oikein osata tehdä tyttöjä... siis ihan vitsinä tietenkin.

Monet on jo sanonu, että tyttöä tehdään... niinhän ihmisillä on tapana.

Eli standardi-perhe kasassa. Kaikkien kauhuksi halusimme vielä kolmannen lapsen. Tyttö tuli. Nyt pitäisi kuulemma tehdä poika kaveriksi. Kaikille näille " fiksuille" totean, että teen sen neljännen sitten, kun voin varmasti tilata tytön. Ärsytän siis tahallani. Sukupuolella ei ole meille mitään väliä, mutta kolme lasta riittää oikein hyvin tähän tupaan.

Jos oisitte saaneet tytön niin kommentit ois: Noh nyt ei teän tartte sitte tehdä enää lisää lapsia kun on molempia jo.



Näin sano mulle miehen mummo...

Meillä kaksi poikaa ja oma äitini totesi, että pitäisi vaihtaa ystävän kanssa, joka sai samaan aikaan kolmannen tytön.



En vieläkään ymmärrä, vaikka lapset ovat jo isompia, että miksi pitäisi olla sekä tyttö että poika? Miksi?????

Miehen puolelta suku kommentoi , että harmi kun ei saatu neljättä suvun jatkajaa kun sitä niin odotettiin. Eli neljännenkin olis pitänyt olla poika. Ajattelin että kun on suvun ainoa tyttölapsi, niin kaikki ryntäävät mekko ostoksille, mutta ei. Isän äitikin oli ostellut jo etukäteen sinistä potkuoukua ja muuta vaatetta. Nyt meillä sitten tyttökin on puettu poikamaisesti jo heti alkuun.

Mutta miettikääpä tuttavianne, joilla on sekä siskoja että veljiä. Kyllähän se vähän niin on, että jos olet itse nainen, niin sen siskon kanssa ollaan paljon enemmän tekemisissä kuin sen veljen ja toisinpäin. Jo luonnostaan poikia ja tässä tapauksessa siis miehiä kiinnostaa autot sun muut jutut ja sitten naisilla on omat juttunsa.



Eli pelkästään jos asiaa ajattelee siltä kantilta, niin on lapsen onni saada samaa sukupuolta oleva sisarus. Tosin poikkeuksiakin on tietenkin.



Esimerkiksi äidillä on kaksi veljeä, nämä veljet ovat keskenään tosi paljon tekemisissä, mutta vain vähän äidin kanssa. Ystävälläni (nainen) on vuotta vanhempi veli ja kuusi vuotta nuorempi sisko, niin ikäerosta huolimatta siskon kanssa hän on tekemisissä päivittäin ja veljensä kanssa vain harvakseltaan vaikka ovatkin liki saman ikäiset.



Tässä valossa ajateltuna, älkää olko pahoillanne vaikka perheessänne olisi vain toista sukupuolta.