Ystävä teki täydellisen katoamistempun, MIKSI?

Minä ainakin oon sen tyypin ihminen, etten millään pysty vain unohtamaan ystävää, jos jälkeen jää tuollaisia aivan selittämättömiä juttuja. Kyllä ne siellä mielessä kaihertaa vielä vuosien jälkeen.



Mutta toisaalta milläs toisen pakottaakaan puhumaan. Toki voi miettiä etukäteen mahdollisimman täsmällisiä kysymyksiä ja miten reagoi eri vastauksiin. Mutta ei toinen silti saata puhua.



Jos se oman mielenterveyden vuoksi on välttämätöntä, niin tietysti sitä voi mennä vaikka toisen sohvalle istumaan ja istua tönöttää siinä niin kauan, että saa vastauksia. Tyylikästä tämä toimintatapa ei tietysti ole, eikä kohteliasta, mutta kyllä minä ymmärrän, että joskus pieniä painostuskeinoja on käytettävä.

Mieti onko tämä mahdollista. Jos ei, hanki uusi ystävä, äläkä jää suremaan entistä.

Hän sanoi lankapuhelimessa nähneensä viestit, muttei huvita vastata heti loman jälkeen tms.

Sanoi myös, että mitään romanssia ei ollut jne.

Viimeksi kysyin tekstarina, onko hän suuttunut mulle jostain, ei mitään vastausta. Mä tunnen itseni niin saatanan tyhmäksi, kun luulin jotakin muuta, kun luulin häntä ystäväksi. En tajua, mitä on tapahtunut, ja miksi hän ei halua tuntea mua. Ja aika kammottavan selvää, että kännyyn ei vastata, kun näkee soittajan numeron, vain lankapuhelimeen :(. Ja hän ei tosiaan ole tyhmä, vaan hänen täytyy tietää, miltä tällainen musta tuntuu.

Eipä sinulla ap taida olla muuta vaihtoehtoa kuin yrittää unohtaa koko ihminen ja etsiä uusia ystäviä. Kannattaa lohduttautua sillä, että taustalla voi olla vaikka mitä ihmeellisyyksiä, jotka ei loppujen lopuksi riipu sinusta ollenkaan. Joka tapauksessa olet tehnyt kaiken voitavasi asian eteen. Jos ystäväsi on jostain ihmeellisestä syystä ruvennut kaveeraamaan sen kusipäätuttavan kanssa, tuskinpa se kusipäätuttu on enkeliksi muuttunut ja ystäväsi saa kokea sen kantapään kautta.



Ja masennusteoriaan on vaikea uskoa jos ystävälläsi ei ole ollut sen suuntausia oireita. Ei se kehity yhden lomareissun aikana tuosta vaan.

Sain ystäviltäni ystävänpäiväkortit jne, soittelevat jne mut en jaksa vastata. olen pitkään ollut jo tosi väsynyt, jopa masentunut., jos ystäväni soittaisi tuntemattomasta kännykkään vastaisin koska en tiedä kuka se on. rakastan ystäviäni mutta tällä hetkellä en vain jaksa. laitoinkin viestiä heille että ystävänpäiväkin meni, kiitos korteista mutta antakaa mulle nyt aikaa, olen tosi väsynyt. tällaisissa tilanteissa ne tosiystävät tunnistaa, ne, jotka ei loukkaannu vaan ymmärtävät.



niin, ja yleensä olen se joka soittelee melkein päivittäin, avoin jne jne. nyt vain on tällainen väsynyt jakso enkä jaksa mitään, edes vastata viestiin/puheluun, saati selittää olotilaani sen kummemmin.

Ystävä soitti yllättäen tänään, mutta olin itse todella pahassa paikassa, mutta ehdin sanoa, että tosi kiva kun soitit, mä skitsahdin jo että et halua olla tekemisissä tms. ja hän sanoi tajunnneensa sen kun luki edellisen tekstarini. Jonka tosin lähetin jo useita päiviä sitten....hän kysyi kuulumisiä, mutta koska olin ikävässä tilanteessa, hän ehdotti, että mä soitan illalla uudelleen. Soitin, hänellä oli itsellään kiire kotona, ja käski soittaa taas yhdeksältä. No, nyt olen soittanut tunnin välein, eikä jälleen vastata. Mulle alkaa riittää, vaikka hän sanoi perheen sairastaneen flunssaa pari viikkoa, niin edes tekstariin voisi vastata, ja tämä puhelinsekoilu alkaa olla käsittämätöntä. Mä ymmärrän vähemmälläkin, enkä tajua, mitä pelleilyä tämä on. Mulla kun oikeasti on joku raja, että kauanko voi antaa mun soitella ja kerjätä yhteydenpitoa, sitten ei enää tarvitse. Tämä on tällä selvä, en tosiaan enää jaksa, ja ymmärrän vähemmälläkin ettei kiinnosta. Muita ihmisiä kuitenkin tapaa, joku oli tulossa kylään jne. Vitun paska fiilis.



ap.

riippuvuutta, että yhtäkkiä, etenkin matkan jälkeen, jos ei olla pitkään aikaan nähty, aletaan ihmetellä ja sitten hermostua, kun ystävä ei vastaa tekstareihin eikä puheluihin. Mä olisin HYVIN loukkaantunut.