Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte pienellä paikkakunnalla!
02.01.2006 |
Ja miksei muillekin joilla kokemusta asiasta...
Mietin tässä kuumeisesti jo toista kuukautta, mitä kannattaisi tehdä. Asutaan nyt suuressa kaupungissa, ja miehellä olisi nyt mahdollisuus päästä todella hyvään työhön pienelle paikkakunnalle, joka on kuitenkin ko. maaseutualueen " keskus" :)
Minulla on opinnot melkein pulkassa, mutta oman alan töitä ei kyllä helposti siltä alueelta löydy. Toisaalta miehen työ on niin hyvä, että taloudellista ongelmaa ei tule, mutta en kuitenkaan ajatellut siivellä elää.
Lähinnä minua nyt huolestuttaa se, että onnistuuko uudella asuinpaikalla luomaan minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja...meillä ei ole vielä lapsia, joten ei ole mahdollisuutta mihinkään äitien " puistokokoontumisiin" tms... Ei minulla täälläkään liian monta ystävää ole, joten kauhistuttaa ajatus että olisi ihan yksin (jollei miestä oteta lukuun). Miehellä on siellä kuitenkin työ ja se työyhteisö, jota kautta hän ehkä tutustuu ihmisiin. Mä sitten olen yksin kotona tai jotain, ainakin jollen heti saa työtä. Suuressa kaupungissa sitä voi mennä vaikka mihin, on kaikenlaista aktiviteettia kulttuuri- ja liikuntapuolelta jne. En silti voi sanoa että olisin joku cityihminen, kyllä olen ajatellut että joskus voisin asua pienemmälläkin paikkakunnalla...mutta siinä ajatuksessa on yleensä ollut mukana lapset, työ ja kaikki...
Mutta kaikenlaista kommenttia haluaisin kuulla...onko viihtyminen pienellä paikkakunnalla mahdollista kun ei ole lapsia, eikä näin aluksi työtäkään. En halua että seinät alkavat kaatua päälleni. Miehen ehdoillahan tässä mentäisiin, mutta kai sitä parisuhteessa täytyy joustaa puolin ja toisin.
Kommentit (6)
Helsingistä Mikkeliin. Kärsin, kärsin ja kärsin.... Ei ikinä enää Mikkeliin...
Pienemmästä on tosi vaikea muuttaa pienempään. Minä tein sen virheen, etten etsinyt harrastusta, jonka parissa olisin tutustunut muihin. Vika oli myös omassa asenteessa: tiesin, että olen siellä vain pari vuotta, ja joka viikonloppu ajoimme Helsinkiin tapaamaan kavereita. En koskaan juurtunut sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten varmaan löytyy seuraa teillekin.
Itse olen elänyt koko elämäni pikkukylässä (alle 3000 asukasta), lukuunottamatta 3 opiskeluvuotta kaupungissa... Hyvin kai täällä on viihtynyt, ystäviä mulla ei ole kun kaikki vanhat kaverit ovat muuttaneet pois...
Harrastus vaihtoehdot ovat minimaaliset. Kansalaisopisto on ainoa joka tarjoaa mahdollisuuksia harrastaa, mutta valinnanvara on hyvin pieni verrattuna kaupunkien mahdollisuuksiin...
Toimelias ihminen varmasti pärjää, ja saa tuttavia. Mutta sehän edellyttää sitä että rohkeasti porukoihin mukaan vaan. Varmasti uusi ihminen otetaan ystävällisesti vastaan.!
on alle 10 000 ihmistä (en ole täältä kotoisin, vaan paljon suuremmasta paikasta ja olen asunut aikaisemmin mm. Helsingissä ja Tampereella). Minä olen yllättynyt kuinka vireä paikka tämä on. Naisille on erilaisia jumppia, lentopalloa, salibandya, naisten vuoroja kuntosalilla, teatterikerho, käsityökerhoja, jne... Lisäksi Kansanopistossa on useita kursseja, joita järjestetään sekä päivisin että iltaisin.
Tietysti aikuisiällä on yleensä ottaen vaikeampi löytää niitä tosi läheisiä ystäviä, mutta itsestä on hyvin paljon kiinni, että miten tutustuu ihmisiin. Jos liikkuu " kylällä" jonkinlaisissa aktiviteeteissä, niin aivan varmasti tutustuu ihmisiin.
Ja ainahan täältä pääsee pois, jos ei viihdykään. Sanoisin, että ottakaa mahdollisuus vastaan tutustua vähän erilaisempiin ympyröihin. Näitten pikkupaikkojen tunnelmaan ei pääse sisälle, jos täällä ei itse asu.
itse olen kotoisin 3000 asukkaan kunnasta, joka oli kyllä ihan kuollut paikka :) mutta en osaa vastata miten sen kokoisessa paikassa aikuisiällä tutustuu, koska omat kaverini sain siellä tarhasta ja koulusta.
Myöhemmin asuin 15000 asukkaan kaupungissa, jossa sain yhden ystävän harrastusten kautta (työväenopisto). Kannattaa ehottomasti mennä kursseille, jumppatunneille tms jos mahdollista. Pienemmissä kunnissa on usein aika sisäänpäinlämpiävää porukkaa, mutta kuitenkin ollaan kiinnostuneita uusista tulokkaista. Ottaa oman aikansa, että " hyväksytään" joukkoon mukaan.
30 kilsan päässä. Onhan täällä jotain puolituttuja yms, mutta tosiasia on että uusia HYVIÄ ystäviä on vaikeampi aikuisiällä saada, varsinkin täältä 5000 asukkaan kunnasta. Tietysti riippuu paljolti omasta itsestäänkin. Mut ei sitä ihminen voi sosiaalista ja " kaikkien kaveria" esittää jollei oikeasti sellainen ole.