Kotihoidon puolesta

Tällä palstalla kirjoituksien taso on nimittäin sellaista, ettei asiallisiin teksteihin vastata. Anyway; itse tiesin jo raskausaikana, että haluan hoitaa lapseni itse kotona mahd. pitkään, koti ON lapselle paras paikka. Pyöritän omaa pientä yritystoimintaani kotoa käsin, sillä kaipaan myös ihan omia juttujani, joskin teen työt lasten ehdoilla päiväuniaikaan, iltaisin jne.. Kyllä täytyy myöntää että halveksin vaatimattomissa töissä käyviä äitejä, jotka hyvin mielin kiikuttavat lapsensa 9 tunniksi päivässä hoitoon. Onko hienoa, että hoitaja näkee lasta enemmän kuin vanhemmat?? On kai sitten.

En tiedä oletko ap enää paikalla, mutta minä en edes häpeä myöntää halveksivani äitejä, jotka kiikuttavat 9 kuisen lapsen hoitoon ilman pakottavaa tarvetta....

Tosin suunnitelmat siltäosin muuttui, että olisin palannut töihin nyt tammikuussa, mutta uuden raskauden tiimoilta jään nyt kotiin ja olen aina vuoteen 2008 toukokuuhun asti.



Ymmärrän kyllä taloudellisen tilanteen sanelemana, että lapsi viedään hoitoon heti. Mutta silti lapsen paikka kotona mielestäni on ainakin 1,5v asti. Silloin hän osaa jo ilmaista itseään.

Nytjo neljä vuotta mennyt näin, toki pikkususaruskin on pari vuotta valaissut eloamme. En halveksi ketään,mutta joskus ihmettelen itsekseni.

ja haaveena vielä jatkaa pikkukolmosella, kun nuorempi lapsista täyttää vuoden päästä kolme.

Sitä ihmettelen, kun sanotaan, että on taloudellisesti pakko viedä lapsi päiväkotiin, niin usein tuo taloudellinen pakko on kuitenkin itse aiheutettu sillä, että pitää asua rivi- tai omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Valinta siis sekin. Eihän sitä mitään kulutusjuhlaa meilläkään vietetä, kun olen kotona, mutta juuri sen olemme valinneet.

ja jos asunnon hankkii ei sitäkään viitsi myymään lähteä.



Itse täällä Helsingin kupeessa asustelen omassa osakkeessa. Silti hoidan pojan kotona, vaikka mies opparissa. Ei se rahassa kylpemistä ole, mutta päivääkään en vaihtaisi. Ja uusi vauva tulossa.

vihaan tätä kotona kökkimistä. Lapset menee hoitoon, kun vanhempi on 2,5 v ja nuorempi vuoden.

(myönnetään:ala-arvoisen huono ilmaisu) esim. sihteerin, keittäjän tai vaikkapa apulaisen töitä, jotka eivät välttämättä ole kovin vaativia sillätavalla, että uuvuttaisivat tekijänsä tyystin, tai etteikö työpaikka voisi paria vuotta odottaa. Näissä paikoissa palkkakaan tuskin on riittävä motiivi töihin paluulle. Pyydän syvästi anteeksi, jos loukkaan jotakin arveluillani ja ei, en todellakaan halveksi näitä ammatteja:)

Kaksi vanhinta olin aikoinani vienyt hoitoon jo alle vuoden ikäisenä ja minulla ei asiasta ollut kuin huonoja kokemuksia. Olin jatkuvasti niin väsynyt, että näin jälkeenpäin en muista heidän taaperoajastaan muuta kuin päiväkotijuttuja, eli niitä joita hoitajilta kuulin.

Lapset sairastelivat jatkuvasti, toisella oli vuoden sisään 30 korvatulehdusta, eikä putkituksia tehty, koska lapsi ei koskaan ollut niin terveenä, että se olisi onnistunut. Vasta kun jäin kesäksi kotiin kierre katkesi. Yhtenä syksynä lapset sairastelivat peräkanaa niin paljon, että olin työpaikalla kokonaiset kaksi viikkoa. Töitä tein kotoa käsin, koska ei ollut varaa palkata hoitajaa vaan oli hoidettava lapset itse. Mieheni hoiti osan ajasta, mutta minulla oli joustavampi työnantaja ja pystyin paremmin tekemään etätyötä.

Nämä syyt ovat ne, joiden vuoksi päätin jäädä kotiin hoitamaan näitä nuorimpia. Ihan molempien kolmevuotispäivää en voi odottaa, mutta pidempään kuitenkin kuin noiden kahden vanhemman kanssa.



Miksi halveksisin työssä käyviä, kun olen itse sen tehnyt? Tai kotona hoitavia, koska olen itse samassa tilanteessa?

minä olenkin vienyt kotiäitiyden uudelle tasolle. Olin 3 vuotta kotona jo ennen kuin esikoinen syntyi ja ei ollut kyse työttömyydestä. (ja mieheni elätti minua, ei yhteiskunta ;)



Esikoinen syntyi 2001 ja kuopus 2003. Aloitan työt helmikuussa. Ja arvaas missä? Päiväkodissa! :D Vaikka mulle oli itselleni selkeää hoitaa lapset kotona, en yhtään moiti heitä, jotka tuovat lapset päiväkotiin. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Elämäkin potkinut sen verran, että olen oppinut olemaan tuomitsematta. Yhden hyvä ratkaisu ei toimi toiselle. Kunhan perhe voi hyvin, niin se on se tärkein juttu.

Tosin itselläni ei yrittäjänä ole missään vaiheessa ollut mahdollista edes kuvitella, että olisin voinut olla kotona 3 vuotta. Yhdessä vuodessakin oli jo järjestämistä. Mutta onneksi mieheni oli toisen vuoden kotona, ettei ihan pienenä tarvinnut viedä lasta hoitoon. Seuraavankin lapsen kohdalla on tarkoitus tehdä samoin tai sitten mies on vielä pitempään kotona.

niin tuntuu tosi oudolle, että laittaisin sen 9 kk ikäisenä pois hoitoon. Eli jatkan varmaan kotona jonkin aikaa.



Ja ollaan hankittu tontti ja talonrakennus on miehen pitkäaikainen haave. Se varmaan toteutetaan ja saattaa merkitä minun kohdallani töihin paluuta " taloudellisista syistä" . Saa nähdä. Perheen kasvaminen pitäisi minut varmasti kotona, mutta meille oli vaikeaa saada tämä yksikin lapsi.



Kunnioitan kotona lapsensa hoitavia, mutta ymmärrän myös hoitoon vieviä.