Kertokaa hoitoalan ihmiset...

ja itsekin vasta opiskelen alalle. Mutta harjoitteluiden ja keikkailun suhteen tiedän kaaoksen. Itse en aio hoitotyötä kolmivuorossa tehdäkään. Tämä sopii silloin tällöin, mutta ei sovi minulle pitkällä tähtäimellä.



Oletko miettinyt uudelleen-/jatkokoulutusta? Työpaikan vaihtoa? Pystytkö esittämään oh:lle toivomuksen tehdäksesi mieluiten suht " säännöllistä" työaikaa eli samaa vuoroa putkeen (ei ilta-aamuja jne.)?

Tosin vasta opiskelen hoitoalaa mutta jo harjoittelujaksot aiheuttavat hirveää stressiä ja melkeinpä kaduttaa alan valinta -pääasiassa juuri noiden asioiden takia.

Meillä on vielä niin, että mies tekee pitkiä yövuoroja ja hoitoon vieminen on välillä todella hankalaa, päiväkoti aukeaa tasan kello kuusi, silloinkin vain erityissopimuksella ja tiukkaa tekee ehtiä seitsemäksi aamuvuoroon. Iltavuorot on myös ongelmallisia, pk menee kiinni erityissopimuksella klo 18 ja mies menee töihin yleensä jo klo 16. Niinä päivinä kun on iltavuoro, päiväkoti on esittänyt toiveen, että lapsi menisi kuitenkin jo klo 8:aan kun kuulema menee rutiinit sekaisin. Välillä menee, välillä ei. Sukukin asuu ihan toisella puolella maata.



Täytyy vaan toivoa että onnistuisi valmistuttua saamaan työpaikan, jossa vois käydä niin kuin normaalit ihmiset päiväaikaan. Jos mies jatkaa omia opintojaan minun valmistuttua (toivottavasti), on minun melkeinpä pakko käydä kuitenkin kokopäivätyössä.



En vaan millään näe ratkaisua tähän yhtälöön, jo pelkkä ajatteleminenkin nostattaa stressin pintaan.

mä toivoin viikonloppuvuoroja, jolloin mies hoiti ja viikolla mulla oli sit vapaata ja hoitoon ei tarttenut viedä. iltavuoroon mennessä vein hoitoon vasta 13.30 kun työ alkoi klo 14. eli hoidossa oli vain 3-4 tuntia.ja en sit nähnyt lasta illalla olleskaa kun nukkuio ja aamulla menin töihin klo7 mies vei hoitoon ku meni myöhempään.tein myös yövuoroja paljon ihan sen takia et tulee ns piilovapaita, eli kun menin yöksi niin en vienyt hoitoon olleskaa seuraavana aamuna mies vei ja mä hain kun heräsin ja kun yöputken lopetin niin en vienyt hoitoon olleskaa, eli niitä vapaita tuli paljon.lapsi siis näin tehden oli hoidossa noin 1 koko päivän ja 1-2 puoli päivää per viikko.eli kyllä se lopulta helpompaa on kun päivätyötä tekevällä.

onneksi työhönmenon alkuun on vielä pari vuotta mutta asia stressaa jo kovasti :( meillä on myös aamut ongelma, mies lähtee töihin klo 5.50 ja minullakin alkaa aamuvuoro usein klo 7, työmatkaan menee 40-50min. eli lapset pitäisi saada hoitoon klo 6.00 viimeistään klo 6.10 mikä on ihan kiva kun päiväkoti aukeaa klo 6.15... lisäksi joudun työssäni valvomaan paljon, mitäköhän tehdään lapsille yövuorojen jälkeen kun pääsen töistä klo 7 ja olen kotona klo 8 eikä mies saa heitä vietyä aamulla päiväkotiin...



minulla on erittäin todennäköisesti työpaikan vaihto edessä, ellei osastonhoitaja jostain syystä suostu järjestämään minulle pelkästään aamuvuoroja klo 7.30 alkaen. mutta ei sekään tuntuisi kivalta, työkaverit joutuisivat tekemään vielä enemmän ilta- ja yövuoroja ja potisin huonoa omaatuntoa tästä ihan varmasti. eli olen jo asennoitunut niin etten takaisin enää mene vaikka hoitovapaalla nyt olenkin. päivätyötä on vain niin hankala löytää joten olen jo miettinyt alanvaihtoakin vaikka hoitotyöstä tykkäänkin.

Iltavuoropäivinä vien lapset siinä klo 9-10 maissa hoitoon ja mies hakee. Lapsille ei siis tule täysipitkiä päiviä juuri koskaan. Lisäksi arkivapaita on reilusti, joten myöskään täysiä hoitoviikkoja ei satu useinkaan.

Me olemme olleet todella tyytyväisiä tähän systeemiin. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni 8-16 työpäiviä.

Ainoat huonot puolet ovat yövuorot, jolloin olen todella väsynyt ja ärtyisä sekä se kerrat, kun mies on työmatkalla ja joudun viemaan lapset ennen seitsemää hoitoon, hakemaan heidät ja vielä pyörittämään iltarumbankin läpi. Onneksi sellaista sattuu harvoin.

Mielestäni vuorotyö on rikkaus lapsiperheessä!

Vierailija:

Että kuinka te järjestätte työt ja kotielämän... jotenkin nyt kun koko työhön lähtöä pohtii niin en vaan jaksa ymmärtää miten siitä selviää.

Aamulla pitäisi viedä lapset jo ehkä ennen klo6 hoitoon (mies lähtee jo klo5 töihin) ja sitten töiden jälkeen hakea äkkiä lapset ja aloittaa normaalit arkiaskareet. Seuraavana päivänä menisinkin iltaan eli lapset olisi hoidossa ehkä muutaman tunnin. Mutta kun pääsisin töistä illalla myöhään ja lapset jo nukkuisivat, ja aamulla menisin taas aamuun joten lapset näkisin kkun herätän ja vien hoitoon... jotenkin ahdistaa koko touhun ajattelu ja mietin vaan jotakin ihan muuta työtä kuin oman alani...

koska nelosen perhe viettää yhteistä vapaa-aikaa? ei varmaan juuri koskaan, ainakin itse koin näin kun tein vastaavalla tavalla töitä esikoisen ja keskimmäisen välissä. koin että meitä oli miehen kanssa kaksi yksinhuoltajaa kimppakämpässä asumassa, emme olleet perhe sanan varsinaisessa merkityksessä kun ei ikinä oltu kaikki yhtä aikaa kotona :( ainoa hyvä puoli tuossa oli tosiaan se että lapsi oli melkein kuin kotihoidossa ja siksi niin tehtiinkin.



kuutoselle kommentoisin niin että teillä on pelastava tekijä se, että miehesi saa vietyä lapset aamulla hoitoon! niinkuin itsekin sanoit, niinä viikkoina kun miehesi on pois koet homman tosi raskaana. no, meillä se olisi sitä jokaikinen aamu kun minun mieheni menee vielä aikaisemmin töihin kuin minä.

vaikka olen kiven kolostakin sitä työpaikkaa etsinyt, ja sijaiseksi itseni tunkenut niin ei löydy ei päivääkään minulle töitä. Valmistuin niin, että esikoinen syntyikin kk päästä valmistumisesta ja sen jälkeen olen ollut kotona, apua jo 3v. kotona nyt sitten kaksi lasta...



Eli uutena työntekijänä jos jostakin ehkä joskus sittenkin löydän työpaikan ei oikein voi mennä tai en ainakaan kehtaa mennä pyytelemään vuoroja. Tällä hetkellä tilanne on se, että tuttavani jäi työttömäksi ja siinä olisi minun pikainen hoitajani lapsille, jos töihin pyydettäisi. Mutta en vielä uskalla " oikeaa" hoitopaikkaakaan alkaa varailemaan kun ei ole hajuakaan työstä. Sitten tullaankin jo siihen, että haluanko sitenkään sitä vuorotyötä ja aloitetaanpa sama tarina alusta... Olen siis työnpuolesta nyt aivan hukassa, en tiedä mitä haluan jne.

Mutta meillä ei oikein onnistu sekään, että jos olen yövuorossa niin lasten pitäisi mennä jo ennen kukonlaulua hoitoon koska mies lähtee klo 5 tai ennen aamulla töihin. Töistä pääsee sitten joskus klo15-18 välillä riippuen päivästä ja viikosta.

Itselläni ei ole lapsia, mutta monet työkavereiden lapsista ovat vuoropäiväkodissa ja ovat siis tarvittaessa yötäkin siellä.

Tuosta työvuorojen toivomisesta esim. aina pelkkiä aamuvuoroja tuskin työpaikalla hirveästi tykätään. Vaikka työnantajalla ei olisikaan mitään sitä vastaan niin työkaverit varmasti valittavat. Älä nyt loukkaannu, mutta minusta ei voida vaatia muilta työntekijöiltä joustoa vain sen vuoksi että jollakin on lapsia. Kaikki ovat kuitenkin alalle ryhtyessään tienneet että vuorotyötä joutuu tekemään.

Ap:lle: tuskin sun kannattaa murehtia saatko töitä, tuntuu olevan ympäri Suomen sellainen pula hoitajista että kaikille halukkaille riittää töitä. ja useinhan ne muutaman päivän tai viikon sijaisuudet poikii niitä pitempiäkin.



Meillä on tilanne se, että töihin pitäis pikkuhiljaa palailla, mutta epäsäännöllinen elämä lieveilmiöineen hirvittää jo nyt. Miehelläkin on vuorotyö, tosin säännöllinen sellainen. Esikoisemme on erityislapsi, jolle toistuvat rutiinit ovat arjen sujumisen a ja o. Meillä myös miehellä alkaa työt aamuvuoropäivinä jo kello 6, eli minun pitää viedä ja hakea lapset hoidosta. Iltavuoroon mennessä mulla oli tapana viedä lapset p-kotiin lounaalle ja mies haki heidät n. klo 15. Molempien päällekkäiset iltavuorot aiheuttivat sen, että lapset olivat hoidossa 11-21.30. Se olikin kaikkein rankinta, kun rättiväsyneet lapset nukahtivat kotimatkalla autoon ja virkistyivät sitten kotiin päästyämme. Sitten saatettiin kukkua puolille öin ja mulla oli meno seuraavana aamuna töihin.



Helpointahan olisi, jos sattuisi löytämään päivätyön, mutta tuntuvat olevan kiven alla tällä alalla. Ja huono puoli niissä on, että näkyy heti palkassa, kun lisät jää saamatta.

joo kyllä perheen yhteinen aika oli välillä hukassa. mutta viikonloppuna kun emnin klo 7 töihin niin pääsin jo klo 15 ilta siis aikaa, perhe nukkui aamulla kuiteski pitkään...ja jos menein yövuoroon aloittaen yöt lauantaista niin sillon tuo päivä oli vapaa, nukuttiin kaikki pitkään ja sen enempiä en koskaa nukkunut yöhön mennessä ...

ihanuus oli just se et lapsi sai olla kotona, pysyi terveenä ja oli onnellinen kun ei aina tarttenut raahata aikaisin johonkin...

muu ei tule kyseeseen

Minä teen aamua, iltaa ja yötä ja mieskin tekee vuorotyötä. Meillä poika pääsi onneksi ihanaan vuoropäiväkotiin ja arki rullaa perheessämme mukavasti! Paljosta olemme luopuneet mm. harrastukset, mutta en myöskään ole valmis luopumaan pitkistä (joskus kuusikin päivää) arkivapaista.

Meillä vielä kumpainenkin tekee vuorotyötä. Hyvä puoli oli se että lapsilla päivähoitopäivät olivat vähässä, sen 10 pvää/kuussa jos sitäkään.



Ongelmaksi itselleni muodostui se, että koin näkeväni lapsiani liian vähän. Iltavuoro-aamuvuoro- putken osuessa päälle meni reippaasti yli vuorokauden ennen kuin näin lapsiani. Ja näitä putkia oli paljon. Työvuorojen jälkeen olin todella väsynyt, ja juuri se aika kun tahdoin viettää aikaani lasten kanssa, olin kiukkuinen ja väsynyt. Yhteinen aika miehen kanssa jäi olemattomiin, samoin sosiaalinen elämä ystävien ja muiden kanssa.



Koin, että lapset ovat pieniä niin vähäisen aikaa, joten jäin pois töistä uudelleen. Olen sittemmin tehnyt keikkatöitä, omalla osastolla, sellaiset pari vuoroa viikossa, ja tämä on toiminut mainiosti. Siinä missä saan tehdä hieman töitä, saan myös olla runsaasti kotona lasten kanssa. Miehen työn luonteesta ja isovanhempien tuella saadaan hoidettua lapset kotona, mikä tietenkin sekin auttaa asiaa. Taloudellisesti pärjätään toistaiseksi ok. Kotihoidon tuen saamme kun pienempi alle 3v.



Sittemmin kun palanen takaisin täysipäi(vä)seksi työntekijäksi, on pakko etsiä joku päiväduuni. Vuorotyö omalla tavallaan on ihan mukava asia, mutta minulle ja meille lapsiperheenä se ei sovi. Ei ollut muuten mukava miettiä, vajaata kuukautta ennen joulua, että missä se meidän perheen äiti mahtaa joulunsa tänä vuonna viettää...

Meillä tehdään pääsääntöisesti pelkkiä pitkiä päiviä (meillä 12,5h) ja yövuoroja. Tällöin viikkoon tulee yleensä 3, joskus 4 työpäivää. Sinä päivänä kun on töissä ei nää lapsia ehkä ollenkaan mutta toisaalta sitten on paljon vapaita, jotka voi viettää kokonaan lasten kanssa.