Lue keskustelun säännöt.
Miksi odotatte kummeilta niin paljon?
27.12.2005 |
Kummien pitäisi antaa lahjoja, muistaa merkkipäivinä muutenkin, olla lapsen elämässä aktiivisesti mukana jne.
Mitä jos eivät halua tai eivät vain yksinkertaisesti jaksa, ehdi tai kykene?
Minulla on kaksi kummipoikaa ja vaikka molemmista pojista pidänkin niin kyllä omat lapseni menevät kummipoikieni edelle aina ja kaikessa. Niin ajan- kuin rahankin käytössä, ja kun kumpaakaan ei ole tarpeeksi, niin kummipojille ei paljon jää.
En todellakaan oleta että lasteni kummitkaan ihmeemmin osallistuisivat lasteni elämään. Lähinnä valittiin lapsille kummit sillä perusteella että EIVÄT ottaisi tehtävää kovin vakavasti. Jos lapsen voisi kastaa ilman kummien nimeämistä niin oltaisiin tehty niin.
Antakaa kummien elää omaa elämäänsä älkääkä aina olko odottamassa heiltä jotain tiettyä käytöstä!
Kommentit (13)
Olisihan se tietenkin hauskaa, mutta jos kummi ei halua/jaksa niin tehdä, niin ei se mua haittaa! En häntä täällä tai missään muualla rupeaisi panettelemaan jos hänellä on toiset prioriteetit. Voin ihan hyvin leipoa lasteni kanssa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähinnä ajatus olikin, että sitten se voisi olla vastavuoroista - voisin itse joskus ottaa yhden tai useamman heidän lapsista tänne meille. Saisi vanhemmat käydä vaikka kaupassa tai elokuvissa tai jotain. Ja onhan minulla omiakin kummilapsia:) Itse kyllä yritän mahdollisimman paljon heitä huomioida ja yhteyttä pitää, minkä omilta lapsilta joita on neljä ja muilta hommilta voin.
2
tekemään mitään kummina. Mun kummit olivat todella ihania.Ja täti on edelleen, kummisetäni kuoli jokin aika sitten. Heillä oli vuotta nuorempi tyttö kuin minä ja oltiin hyviä kavereita. Asuttiin n. 10km päässä toisistamme. Olin heillä kuin perheenjäsen. Kummisetä leipoi kuuluisia korvapuustejaan ja teki meille pitsaa yms. Olin usein yökylässä, ala-asteikäisenä varmaan kerran kuukaudessa tms. Aina saanut lahjan jouluna ja synttärinä jne. Kävin myös kummisetäni kuolinvuoteella 110km päässä viimeisilläni raskaana. Asuessani vielä ulkomailla soittivat uudenvuodentoivotukset meille Suomessa uuden vuoden vaihtuessa jne. Kummitätini on opettaja ja auttanut minua läksyissä jne. Parasta oli kuunnella kummisetäni kertovan ajastaan auttamassa Namibiassa, Saudeissa yms. eksoottisissa paikoissa. Ei se ollut pelkkää sitä, että odotin lahjoja (miltei poikkeuksetta aina kirja) tms. Se oli minulle se toinen perhe.
Ja vanhemmat, joille riittää, että kummi soittaa kaksi kertaa vuodessa, miksi edes otatte lapselle kummit? Miksi jatkaa jotain perinnettä, jos siihen ei kummankaan osapuolen puolesta kuulu mitään?
Lapsiani ei ole kastettu, eikä heillä ole kummeja, mutta sellaiset luottohenkilöt kyllä. Ja minä ottanut asian niin vakavasti, että lapseni menisivät näiden luottohenkilöiden hoiviin, jos minulle jotakin sattuisi.
aikuista ystävää. Ihmistä johon voi tukeutua kun elämässä tulee varmasti sellaisia tilanteita joissa ei välttämättä tahtoisi vanhemmilta kysyä tai joihin haluaisi jonkun muun luotettavan aikuisen näkökantaa.. Se tarkoittaa minulle kummiutta,.
Mutta siihen luottotehtävään, minä ainakin olen tainnut valita muutaman väärän tyypin. Nimenomaan sanoin pyytäessäni mitä kummilta tahdon ja vakavasti pitää harkita. SILTI he eivät ole niinkään yhteydessä meihin.
Itselläni on äitini veli esimerkiksi kummina, ja hän on minulle suuri lahja. Soittelee minulle todella usein ja huolehtii voinnista jne. Iso, Aikuinen tuki. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin viranomaiset päättäisivät kyllä sen paikan mihin lapsesi menisivät jos sinä kuolisit. lapsia ei voi testamentata kenellekään.
toisekseen kirkollista kastetta ei saa jollei kummeja ole, joten iksi meidän lapsilla on kummit.
Luottohenkilöinä minulla isoveljeni ja hänen vaimonsa. Vakavarainen, 10 vuotta yhdessä ollut pariskunta, joihin ollaan tiiviisti yhteydessä. Heillä siis tunnesiteen lisäksi myös veriside lapsiini. Hyvät taloudelliset puitteet hoitaa 2 lasta ja terveet elämäntavat. En näe syytä, miksei viimeistä toivettani voisi täyttää, jos sattuisin kuolemaan... Kuopukseni ollessa 17v, on isoveljeni 46-vuotias.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin odetan kummeilta muutakin kuin pakkopullana ostettua synttäri- ja joululahjaa. Itseasiassa vaikkapa kerran vuodessa pääsy kummin luo yökylään korvaa nuo lahjat täysin. Meillä välittäminen ja läheisyys ajaa tavaran edelle ihan sata-nolla, ja onneksi meillä on sellaiset kummit jotka välittävät myös kummilapsistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme kaukana toisistamme (500km), siksi usein puhelinsoitto tai kortti. Syntymäpäivänä ja jouluna lahja. Enemmänkin haluaisin osallistua kummityttöni elämään, olen usein pyytänyt häntä meille lomilla, haluaisin viedä hänet esim. lintsille tai Serenaan (minne hän on usein sanonut haluavansa mennä), mutta vanhemmat eivät päästä lastaan tänne pahaan maailmaan (= pääkaupunkiseutu) :(
Meitä on moneksi, on kummeja jotka haluavat osallistua enemmän, mutta eivät saa. On kummeja jotka eivät halua osallistua vaikka saisivat.
Synttäri- ja joululahjat eivät siis missään nimessä ole minulle PAKKOPULLAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meitä on moneksi, on kummeja jotka haluavat osallistua enemmän, mutta eivät saa. On kummeja jotka eivät halua osallistua vaikka saisivat.
ottaisi lapsen vähäksi aikaa heille leikkimään (samanikäisiä lapsia), leipoisivat pullaa tai jotain sellaista. Siitä jäisi mukavia muistojakin, varmasti kummillekin.