Anoppi ja hän uusi mies!

Anoppi on ihan ok, tykkää tyttärestäni ym.

Ei tosin ole mikään kovin lapsirakas, eikä osaa oikein hoitaa lapsia...hössöttäjä, sählääjä...,täytyy kouluttaa ja opettaa vähän, miten pienten kanssa ollaan.

No eilen hän ja hänen nykyinen kumppaninsa (ollut vuoden verran hänen kanssaan) tulivat kyläilemään uuteen kotiimme. Miehenikin oli kovasti odottanut, että tulisivat katsomaan meitä ja uutta kotiamme.

Vierailu oli järkyttävä,katastrofi,loukkaava...Mies ei kyennyt järkevään keskusteluun, selosti" tässä on tämä uusi vuosi vielä sitten vähän päällä, että jos sitten huomenna töihin...."

Toisteli anoppini sanomisia, höpötteli ja seposteli omiaan, ihmetteli, miksiköhän tyttäreni kenties pelkää häntä, kun alkoi itkemään heti heidän riisuessaan takkeja. Kahvikuppi tärisi kädessä ja hoki tyttärelleni (1,5v.), että " jokohan suostuisit tulemaan syliin" .....



Onneksi eivät viipyneet kauaa. Vierailu oli aivan katastrofi.Tullaan etenkin lapsiperheeseen lähes umpitunnelissa ja sekavana.Todella noloa käytöstä häneltä.

Oli todella järkyttynyt. Mies on muutenkin mielestäni todella outo,imelä ja teennäinen. Mutta anoppini on rakastunut.



En tiedä, miten suhtautua, mitä tehdä tai sanoa ja kelle. Miten pitäisi toimia. Tyttäremme ei esim. ole koskaan ollut anoppini kodissa hoidossa, mieheni haluaisi, että hän joskus voisi olla. Toki minäkin olisin halunnut, mutta en voi luottaa, mitä siellä tapahtuu ja keskitytäänkö siellä tyttäreni hoitoon vai busineksen pyöritykseen. Ja kun selvisi sekin,että anopin mies käyttää lääkkeitä (disperin/asperin/burana ym.) selkäkipuun kait, päivittäin,aamuin illoin purkki tolkulla....että vie sinne sitten lapsia, kun pillereitä pyörii pitkin lattioita....



Ei kyllä kiinnostaisi ollaan missään tekemisissä, mutta onhan anoppini sentään mieheni äiti ja rakas hänelle ja hän kuitenkin osaa käyttäytyä ja on ihan ok. Mutta anoppini viime aikaiset tekemiset (erot, uusi mies, tunnekuohut)..nyt etenkin tämä nykyinen mies on jotain ihan outoa. Ei ole tiettävästi mikään alkoholisti, ihan ehtaa työnarkomaani ja duunari ja hyvä siinä. Mutta kyllä niin etova tapaus.

Niin anoppini on kans kyl sellanen häsläri, että koko ajan imuri kädessä. tekee töitä illalla kotonakin, pusaa ja häslää.

Ja lapsen vahtiminen on kyl sellasta sivusilmällä tekemistä, että ei, ei...en pysty kyl luottaan....

Kommentteja, mielipiteitä..onkos teil hyvät välit anoppiin, mitä tehdä, kun tilannne on tällanen, mikä se nyt on.

Miten pitäs toimia?