Tänään Helsingin bussissa koettua.
Lähdin tänään lasten kanssa bussiretkelle. Noustiin bussiin vaunuinemme ja tapansa mukaan bussissa oli jo yhdet vaunut entuudesta. Kurkkasin vaunuihin ja niissä uinui viaton suloinen pikkuinen aivan tietämättömänä tämän maailman menosta. Parkkeerasin siihen vierelle ja jäin omien vaunujeni vierelle pitämään aisasta kiinni. Toisen vaunun uinujan äiti istui vaunupaikan edessä selkä vaunuihin päin. Muuten ei bussissa ollut kuin perinteinen eläkeläiskatras näin keskipäivällä.
Bussikuski hurjasteli normaaliin tapaa kurvailevalla reitillä täällä meidän pientaloalueella. Katsoin, että hyvin oli koukuttanut se naapurikin vaununsa niihin bussin vaunukoukkuihin, vaikka mutkissa hieman otti koukuista vaunut tyhjää, kun vaunut sen verran liikkuivat bussissa poikittaissuunnassa. Mutta aina se aisa vaan nappasi kuitenkin koukusta kiinni, kun vaunut oli valumassa ulko-ovelle päin. Ajattelin, että rohkea äiti, minä aina kökin siinä aisassa kiinni, vaikka olisin kuinka koukuttanut vaunut. Tarpeettomat loput koukut olivat nyt irrallaan bussin tangossa juuri siinä toisen vaunujen työntöaisan ja bussin seinässä olevien pysähdysnappien välissä.
Sitten joku piippasi ja bussi pysähtyi tyhjälle pysäkille, kukaan ei poistunut. Bussikuski karjaisi:" JA NYT JOKU SAA LOPETTAA SEN TURHAAN PAINAMISEN. TÄÄLLÄ PAINETAAN NAPPIA VAAN, KUN HALUTAAN POIS! TÄMÄ ON JO KOLMAS TURHA PYSÄHDYS!" Kaikki matkustajat, siis ne eläkeläiset, tuijottivat toisiaan hölmistyneinä. Sanoin meidän mukana kävelevälle 6v:lle, että no sitten se ei ainakaan ollut me, koska olimme juuri tulleet bussiin ja tämä oli vasta toinen pysäkki meille.
Sitten tajusin sen, se oli tuo pieni viaton uinuja, bussin nuorin matkustaja. Aina kun bussi kallistui, vaunut valuivat kohti irtonaisesti roikkuvia koukkuja ja ne tökkäsivät pysähdysnappiin. Siirsin irtokoukut pikaisesti pois nappuloiden kohdalta ja matka jatkui ilman turhia pysähdyksiä. Poistuin hymyillen päättärillä ja sain 6v:n hervottomasti kikattamaan, kun juteltiin myöhemmin matkasta. Kuski jäi varmaan vielä lopputyöpäiväkseen pahantuuliseen olotilaan ja eläkeläiset hölmistyneeseen. :)
Kommentit (2)
Mä aina laitan omat rattaat turvavöillä (meidän eniten käyttämissä busseissa on lähes kaikissa) kiinni vaikka istun/seison itse vieressä.
Meillä jäi kerran vaatekaupassa puikkelehtiessa vaunuihin kiinni kaulahuivi. Huomattiin se kaupassa kassalla jonotettuamme jonkin aikaa ja juuri kun päästiin maksamaan. Joten ei viitsitty sen vuoksi luopua jonopaikastamme, etsiä ja palauttaa huivi oikealle paikalle, vaan selitettiin kassalle, kuinka oli käynyt ja jos ottaisi sen siihen.
Myyjä katsoi huivin hintalappua hölmistyneenä. Niinpä! Sepä ei ollutkaan siitä kaupasta, vaan edellisestä, jossa olimme ensin kierrelleet ja kaarelleet vaatetelineiden välissä. Emme palauttaneet sitä edelliseen kauppaan. Tuli sitten meidän vaunuilija pihistäneeksi kaulahuivin.