Te joilla on ollut vaativa esikoinen niin miten olette uskaltaneet tehda lisaa lapsia? En tieda uskallanko enaa aloittaa sama showta uudestaan?
Kommentit (9)
olen myös miettinyt, kovasti tekisi mieli toista lasta mutta uskaltaako empä tiedä:)
kiltti, rauhallinen, sopeutuva, sosiaalinen ym kivaa....mutta toka oli niin vaativa ekat 3-4 vuotta, että olin usein kuolemanväsynyt. Monta vuotta säälin raskaana olevia ja olisi tehnyt mieli ottaa osaa....mutta kun aikaa kului hetkinen ja kaikki kamaluus oli kuin painajaista, vauvakuume nosti päätään. Kolmonen onkin ollut sittenniin superhelppo ja ihana tapuas, etten olisi ikinä uskaltanut haaveilla moisesta. Ikää neidillä on nyt 3,5 vuotta ja meillä on jo neljäskin....rauhallinen tämäkin, tähän asti ollaan päästy helpolla. Vauva on tosin vasta reilu 4kk, mutta kyllähän tuon luonteen jo huomaa, iloinen vauva on kyseessä. Meidän vaativa vauva on tosin vieläkin vaativin tapaus, vaikka onkin jo koululainen.
ja pikkukakkonen on ollut niin kultainen ja ihana vauva, että olen tuntenut saavani uudesta tulokkaasta voimia jaksaa edelleen vaativan, mutta myös rakkaan esikoisen kanssa. Mitä olisinkaan jäänyt paitsi, jos olisimme esikoiseen jättäneet!
Nyt on sitten kaksi. Molemmat ovat todella huonoja nukkujia. (Tai onneksi toi vanhempi nukkuu nykyään hyvin.) Nyt olen kuitenkin taas valvonut öitä kohta kaksi vuotta. Töissäkin yritän jaksaa. Kolmatta ei taida tulla. En uskalla ottaa sitä riskiä, että taas saisimme yökukkujan.
hän on aina ollut helppo lapsi.syö hyvin, ei ole sairastellut, oppi kuivaksi ongelmitta, nukkuu yönsä lähes aina heräämättä(kolme yötä olen valvonut näinä kolmena vuonna)...ajatelkaapas millä tod.näköisyydellä muka saisin vielä toisen näin helpon lapsen?Ajattelen siis että kai on hyvä lopettaa huipulla...joten ehkä hän jää ainoaksi.
Me oltiin miehen kanssa alusta asti sitä mieltä, että paria lasta yritetään pienellä ikäerolla, jos vain onnistaa. Esikoinen oli ja on edelleen vaativa, mutta 1v8kk nuorempi pikkusisko, joka nyt on jo lähemmäs vuoden, näyttäisi olevan itse enkeli. Aivan ihania ja rakkaita molemmat, mutta suoraan sanottuna onneksi kävi tällainen tuuri, että tuli myös sitä toista plaatua :)
mutta alusta asti oli selvää, etten halua hänen olevan ainokaisemme. Ympäristön kannustamana yritimme sitten toista heti perään ja veljeksille tuli ikäeroa vajaa 2 vuotta. Tuntuu, että ihanan ja rauhallisen pikkuveljen myötä myös isoveli on rauhoittunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni todella nautin kotiäitinä olosta!
olen myös miettinyt, kovasti tekisi mieli toista lasta mutta uskaltaako empä tiedä:)