Mulla on tällainen kokemus työelämästä:(

Olen itse aikoinaan vaihtanut työpaikkaa ja en voi muuta kuin olla tyytyväinen itseeni ja ratkaisuuni.

kiusaajien takia, ottavat kuitenkin uuden uhrin tilalle. Ahdistaa ajatella kuka on sitten seuraava.

Vain työpaikkakiusaamisen itse kokenut tietää, miten kamalaa se on. Se vetää mielen matalaksi, itkettää, elämänhalu katoaa.



Itse pidin työpaikan ihmissuhteista valittajia ennen marisijoina, kunnes sattui omaan nilkkaan. Oma entinen esimieheni oli kiusaaja, eikä hänen esimiehensä puuttunut tilanteeseen mitenkään. Itselläni taas oli voimat loppu, ei sitä jaksanut alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ei siinä auta kuin työpaikan vaihto.

tämmöisessä tilanteessa?

Saman huomion olen itsekin tehnyt; on se kumma kun aikuinen ihminen ei osaa huomata/ota opikseen palautetta omasta itsestään olisi se kuinka rakentavasti/hellävaraisesti tai suoraan sanottua.



Työpaikallani tietyt asita ovat olleet pielessä. Joten pomo palkkasi konsultin, joka huomasi nämä samat asiat kun vähän tunkiota tonki...



No, sitten koko päivän tiimeissä ja yksilöllisesti käsiteltiin näitä parannettavia asioita niin hellävaraisesti kuin suorasuokaisesti (eri keinoin ja metodein). Mutta, konsultin lähdettyä samat ongelmaihmiset vain jatkoivat samaa lauluaan ja päälle päätteeksi haukkuivat sekä konsultin että teemapäivän lyttyyn, vaikka muista työkavereista asioista oli hienosti ja suoraan pystytty puhumaan ja keskustelemaan. Muut olivat siis ihan innoissaan.



Silloin tuli huomattua, että ei ihminen muutu ellei itse halua muutosta vaikka sitä tuputettaisiin puoliväkisin tai muuten. Kiusaajia ei voi muuttaa, valitettavasti. He eivät muutu, elleivät itse tunne tarvetta muutokseen. Kiusaajat haluavat itse kiusata, " syitä" siihen on varmasti heillä lukemattomia; huono itsetunto tai huono stressinsietokyky, eivät kestä kilpailua, tai heillä on itsellään jokin ongelma esim. minäkuvassa, avioliitossa, raha-asioissa jne jne.



Siksi työpaikan vaihto on ainoa keino.

Olen ollut kiusaamisen takia myös sairaslomalla, tällä hetkellä olen pitkähköllä saikulla muista syistä. Asian selvittely töissä kesken, mutta silti haen koko ajan muita töitä ja minun on pakko uskoa myös saavani muuta.. Muuten hajoan ja perheeni kärsii...

Minua kiusasi pomo. Psykiatrilta saa saikkua, etenkin jos on univaikeuksia tai raskaana, mutta pidempään sairaslomaan vaatii Kela B:n paperit ja niitä ei anneta ihan pienistä syistä.



Olen uutta työtä katsastellut jo pidemmän aikaa, vaikka työni ei minua harmitakaan. Tässä on vain useiden vuosien aikana huomannut sen, että en voi muuttaa muita, vain itseäni ja ympäristöä johon menen. Minulle paras vaihtoehto olisi löytää toinen työ, toivottavasti onnistaa.

joilla on sama ongelma. Alussa tosiaan luulin että olen sopimaton työhöni ja sanoinkin siitä kavereilleni, että enkö osaa?Eivät puhuneet mitään sanoivat vaan että täytyy vain perusteellisesti suunnitella asiat ennenkuin tekee- ja paskat sanon minä ja sanoi ohjaajakin. Me ollaan vaan ihmisiä!

mutta esimieheni (isoin bossi) on ilkeä, kiusaava ihminen. Hän kohtelee työntekijöitä epätasa-arvoisesti, ihan " lahjuksista" lähtien.