Miehen mielestä lapsiluku täynnä
Olemme päälle kolmikymppisiä kahden vilkkaan pojan vanhempia (2 ja 4v.). Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta ja suunnitellut elämääni sen mukaan. Viime vuoden lopulla aloimme yrittää kolmatta lasta, minä inoissani, mieheni vähemmän. Neljän yrityskierron mentyä mieheni kuitenkin sanoi, ettei hän halua enää jatkaa.
Järjellä ymmärrän hänen perustelunsa: tulossa oleva kodin perusparannus, mökin rakentaminen ja ennen kaikkea molempien jatkuva väsymys ja tunne siitä, että aika ei nytkään riitä mihinkään. Mieheni on tällä hetkellä yksin töissä minun ollessa kotona lasten kanssa.
Olen myöntynyt ajatukseen kahdesta lapsesta ja siten jatkamme elämää eteenpäin. Nyt vain mietin jättääkö vauvakuume minua koskaan. Lisäksi työhön palaaminen ja hoitopaikkojen haku ahdistavat. Tunnen, että elämältä on pohja pois, kun se ei menekään omien suunnitelmieni mukaan.
Onko teillä vastaavia kokemuksia ja kuinka olette päässeet elämässä eteenpäin.
Plena
Kommentit (3)
Kiitos vastauksesta. Hyvin samanlaisia ajatuksia on minullakin. Miksi juuri minun pitää luopua haaveistani? Miehen vaihtoa en ole miettinyt, toivon vaan etten jää katkeraksi. Ja kun vauvakuume on kunnolla päällä elättelen toivoa, jos vielä joskus (vaikka taitaa olla pelkkää toiveajattelua). Oma äitini on saanut kuopuksensa nelikymppisenä, siis miksen minäkin.
Kunhan pääsee ensin eteenpäin tästä päivästä, viikosta ja kuukaudesta.
Kysyin mieheltäni onko hän miettinyt mitä elän läpi. Vastaukseksi sain, että vähän on miettinyt. Sen jälkeen kirjoitin hänelle kirjeen, omista tunteistani kun suru ei tunnu jättävän. Olin kuulemma " runoillut" . Arki jatkuu niin kuin ennenkin. Olisi niin mukava saada olla edes vähän aikaa kainalossa ja surra yhdessä, eikä aina itkeä yksin.
Minä haluaisin vielä lisää lapsia, mies ei. Olemme alle kolmekymppisiä minä reilusti. Mieheni kokee olevansa ' vanha' jo. Tiedän että on väärin suostutella toista vastentahtoista, mutta en ole vielä luopunut toivosta. Ajattelen että aikaa on.
Mutta kun on kova vauvakuume aika tuntuu jotenkin pitkältä.. Sen takia käytän hyväkseni mieheni höllemmät hetket, kun hän ei ole niin kiivaasti vastaan. Minusta on väärin että kumpikaan meistä joutuisi luopumaan suunnitelmistaan. Ei hänen pitäisi tehdä lisää lapsia vasten tahtoaan, mutta ei minunkaan pitäisi jäädä ilman jos oikein kovasti haluan. Tälläisten tuntojen keskellä elän...
Miehen lapsilukutäynnä - ajatukset eivät johdu rahasta. Hän vain ei yksinkertaisesti halua lisää lapsia. Huutava vääryys ajattelen. Miten Luoja on voinut saattaa kaksi ihmistä yhteen jotka eivät alkuunkaan ajattele asioista samalla tavalla. Alun alkaenkaan mieheni ei ole halunnut lapsia ja minä olen. Tätä käytänkin keskusteltaessa lapsista. ' Et alunalkaenkaan halunnut lapsia, nyt niitä on kaksi. Eihän kolmas haittaa!' Törkeää , tiedän mutten voi itselleni mitään.
Olin jo varma raskautumisestani kun kuukautiset viimeksi saapuivat. Kysyin mieheltä onko hän helpottunut. Vastasi olevansa. Sanoin meneväni kotiin itkemään eikä hän alkuunkaan tajunnut miksi.
Olen jo suunnitellut mielessäni miehen vaihtoa, mutta suhde toimii muuten. Siis ulkopuuolisten silmin elän IHANAA elämää. Itse en koe ihan samoin. Mies tekee duunia niin että oksat pois. Kotona hän ei jaksa mitään, seksiä ei meillä varmaan ajatella kuin kerran kaksi kuuukaudessa saati sitten harrasteta. Tätähän tämä elämä pienten lasten kanssa on.
Monesti mietin onko mitään järkeä haluta lisää lapsia jos nyt jo on hermot piukalla. Tunnetasolla ei mitään avoimia kysymyksiä olekaan.
Pitkä vuodatus, hyvä huomata että muillakin on samanlaista!