Mielipiteitä: isompi lapsi kotiin, kun vauva syntyy, vai ei?

Pystyt päättämään vain itse, mutta haluan tuosa yhden näkökulman vielä esiin, jota et ehkä ole vielä ajatellut. Päiväkodin jatkaminen on ehkä ainoa vaihtoehto siinä tapauksessa, että vauva on hankala. Meillä kävi nimittäin niin, että vauva osottautui niin hankalaksi (koliikki,moniallergisuus,korvatulehduskierre yms) että ainakin tähän asti elämä on ollut yhtä itkua. Ja huomautan, että vauva on siis jo yli puoli vuotta. En voi kuvitellakaan lähteväni vauvan kanssa yhtään mihinkään. Hyvä kun vien tytön kolmena päivänä tarhaan niin saa leikkiä muiden kanssa eikä tarvi kuunnella itkua. Sinänsä päiväkoti on siis ns varma, tuttu ja turvallinen. Kerho on myös mahdollinen, mutta siis käsittääkseni uusi ja outo. Mutta tässä vain siis yksi näkökulma asiaan ja pakostakin valinta tuo päiväkoti. Vieminen sinne on ollut rankkaa, mutta sen arvoista sekä lapselle että umpiväsyneelle äidille.

Suoraan en osaa ottaa kantaa ap:n ongelmaan, koska kaikissa vaihtoehdoissa oli plussansa ja miinuksensa. " Oikea" ratkaisu riippuu painotuksista ja näkökulmasta.



Kerronpa oman ratkaisumme: kun vauva syntyi, esikoinen ' ( silloin 3 v) jatkoi tutussa hoitopaikassa osa-aikaisena (2-3 pv viikossa), kunnes jäi pois hoidosta vauvan ollessa noin viiden kuukauden ikäinen. Silloin hoitoon tuli luonnollinen kesätauko, ja lopettaminen oli luontevaa.



Esikoinen jäi hoitoon vähän samasta syystä kuin edellisellä kirjoittajalla. Ensimmäinen lapsemme oli moniallerginen, ja hänen vauva-aikansa oli rankka, joten pelko toisenkin kohdalla oli, että sama toistuisi. Turvaverkkoa siis tavallaan rakensimme, josta hyötyisi sekä virikkeitä kaipaava esikoinen että mahdollisesti hyvin väsynyt äiti.



Kakkoslapsi oli kuitenkin helppo ja ongelmaton. Hoidon kesälomatauon jälkeen esikoinen aloittikin srk:n päiväkerhossa. Vauva oli silloin 9 kk ikäinen, eli ei mikään vastasyntynyt. Meillä ei ole autoa käytössämme, kerhopaikkaan noin 20 min kävelymatka, mutta viennit ja tuonnit rytmittävät/rytmittivät mukavasti päiviämme, niiden varjolla päiväuninukutukset yms. sujuvat helposti. Meillä siis ei ollut syytä jatkaa pv-hoitoa, mutta kyllä näitä ratkaisuja myös aikanaan pähkäiltiin :-) eivätkä ne syntyneet helpolla. Hyvin on kuitenkin mennyt.

Juuri tällaisia omakohtaisia kokemuksia kaipasinkin.



Onko lisää kokemuksia vastaavista tilanteista?

Kun lapsi täyttää syksyllä jo 4v, niin miettisin varmaan asiaa hänen näkökulmastaan. Missä on kavereita joita voisi tavata muulloinkin ja ehkä juuri niitä kavereita joiden kanssa aikanaan menee eskariin. Eli hieman pidemmällä aikavälillä. Tuon ikäinen alkaa kuitenkin kaivata kaveriseuraa ja sen mukaan sitten nuo kuviot vaikuttavat. Puistotädin osalta miettisin onko samoja tuttuja lapsia ja sopivan ikäisiä, vai muuttuuko tilanne joka kerralla. Kerhosta ja hoidosta tuota seuraa varmaan löytyisi, mutta miten seuran sopiminen vaikka vapaa-aikana onnistuisi? Ja onko alueenne (siis tulevat eskarilaiset-koululaiset) lähinnä hoidossa vai kerhossa?



Jos on auto käytössä, niin kyllä se vieminen ja hakeminen onnistuu. Me asuimme aikanaan maalla ja kuskasin esikoista seurakunnan kerhoon (10minuuttia aina suuntaansa) ja en muista että se olisi ollut erityisen hankalaa vauvan kanssa, vaikka silloin tuo toinen lapsemme ei erityisemmin tykännyt autokyydeistä ensimmäisen 1v aikana (muut lapset ovat viihtyneet vauvoina paremmin autossa). Lisäksi käytimme alueen harvat perhekerhot yms. hyväksi, joihin mentiin myös autolla. Sisätiloissa tuntui vauvan kanssa menevän hyvin, ulkona sitten huonoina vuodenaikoina olisi ollut hankalampaa.



Sinä tietenkin päätät itse mitä teette. Nuo muutamat vastaajat ottivat esiin näkökannan omasta jaksamisesta vauvan tultua ja tietenkin se on hyvä huomioida. Halusin vaan tuoda esiin näkökannan tuon lapsen osalta, joka varmaan olisi itselläni se vaikuttavin asia valintaa tehdessä.

Yhdyn vielä edelliseen, että tietenkin lapsen näkökulma on tärkein. Jäi ehkä edellisestä viestistäni puuttumaan. Meillä siis esikoinen tykkää mennä hoitoon. Hän on sosiaalinen ja ikäistään kehityksessä huomattavasti edellä. Se on hoidon pääpointti. Huutavaa ja vastustelevaa, arkaa lasta en jaksaisi väsyneenä edes hoitoon raahatakaan. Toki hän on niin isokin, että sanoo selvästi mielipiteensä, mutta toki myös ymmärtää ja näkeekin, että päiväkodissa on kavreita ja muutakin kuin vain vauvan huutoa. Mietin itsekin kerhoon siirtymistä syksyllä, mutta sitten ajattelin, että lapsi ei varmasti ymmärrä, miksi hänet otetaan tutusta hoitopaikasta pois ja pannaan toiseen uuteen vain sen takia, että kerho kai yleisesti hyväksyttävämpää. Ja rytmit muuten kannattaa huomioida myös. Meillä eletään ns päiväkodin rytmissä: ruoka klo 11 ja päikkärit klo 12. Täällä kerhot olisi 9-12 eikä niissä saa ruokaa. Olisi kauhea kiire kotiin syömään ja nukkumaan menokin viivästyisi. Niin myöhäinen rytmi meille ei edes sovi, kun herätään aina kuudelta aamulla. Eli meillä vaikutti tuo päiväkodin parempi rytmikin. Kaikkia asioita kannattaa siis huomioida ja selvittää etukäteen.

Meillä keskimmäinen oli 4v 4kk vauvan syntyessä,olisin ehdottomasti pitänyt hoitopaikan ellei olisi ollut muutto edessä.Tyttö meni srk-kerhoon 3krt/vko,mikä on mielestäni aivan liian vähän.Tyttö on sosiaalinen ja kaipaa kovasti kavereita.Täällä ei saa osa-päivähoitopaikkaa koska hoitopaikoista on kova pula,kerho oli siis ainoa vaihtoehto.Hoitopaikan plussana on ruokailu,samat kaverit/hoitotädit ja siellä on enemmän toimintaa/retkiä.



Riippuu tietenkin lapsen luonteesta,voi silti olla aikamoinen muutos jäädä pelkästään kotiin jos on viihtynyt hoidossa (niinkuin meillä).

Meillä vauva oli " helppo" mutta esikoisen kanssa ei oikein voinut tehdä mitään ekstraa (uimahallit jne).Jatkuva tekemisen keksiminen käy välillä hermoille.Itsekin haluaa joskus hengähtää.

En osaa neuvoa, mutta kerron omia kokemuksia.



Meillä 3-vuotias esikoinen jäi kotiin vauvan synnyttyä. Etukäteen sitä vähän jännitin, koska esikoinen syntyi keskosena ja oli koliikkilapsi. Esikoista ei voinut viedä vauvana mihinkään vieraaseen paikkaan. Mutta toinen lapsemme syntyikin täysiaikaisena, ja vaikka mahavaivoja oli pari ekaa kuukautta, hyvin ollaan selvitty. Eikä ole tarvinnut huonosti nukutun yön jälkeen herätä viemään esikoista hoitoon.



Käymme perhekerhossa ja leikkipuistossa ja tapaamme kavereita meidän tai heidän kotona. Esikoinen ehti olla viimeisimmässä hoitopaikassaan vain 4 kk ennen vauvan syntymää, joten sinne ei ehtinyt muodostua kovin kiinteitä suhteita. Teimme hoidon keskeytyksen, joten esikoiselle on taattu hoitopaikka ilman uutta hakemusta (ei tosin välttämättä juuri samasta ryhmiksestä).



Vaikka meillä päädyttiin tällaiseen ratkaisuun, olen henkeen ja vereen subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannattaja. Jokainen perhe miettiköön voimavaransa itse.