Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mitä teen väärin? (nukuttaminen: lapsi pompottaa äitiä)

28.12.2006 |


2.5 v poika. laitan sänkyyn päiväruuan jälkeen. teen tietyt jutut, joista tietää, että nukkumisaika lähestyy, käydään potalla pissillä, saa juotavaa jne. ensimmäisen vartin aikana poika tulee pois huoneesta kolme kertaa ja pyytää juotavaa. saa juotavaa ja saatan takaisin sänkyyn. seuraavaksi haluaa potalle, kun tulee kakka. tuleekin. takaisin sänkyyn. puuhailee jotakin. tulee ulos ja haluaa pissille. käydään potalla ja takaisin sänkyyn. tulee ulos huoneesta. vien takaisin ja menen huoneeseen oven viereen lukemaan, ettei pääse pois huoneesta. vetää hiuksistani. saan komentamalla lopettamaan, mutta käy lattialle itkemään. tunti kulunut. menen itse samassa huoneessa olevaan sänkyyn nukkumaan. poika puuhailee huoneessa jotakin. konttailee sängyn alla jne. haluaa sänkyyn äidin viereen nukkumaan. sanon, että voi tulla. haluaa, että hänet nostetaan sänkyyn. tiedän, että pääsen aivan hyvin itsekin sänkyyn ja olen haluton nostamaan. annan periksi kun on tarpeeksi vikissyt, että pitää nostaa. Viereen päästyään lähtee kierimään kohti sängyn laitaa ja pudottautuu lattialle itkemään: ' äidin viereen' . Nostan pojan viereeni, jonka jälkeen poika välittömästi pudottautuu uudestaan lattialle itkemään: ' äidin viereen' . On kulunut toinenkin tunti. Nousen ylös. Poika seuraa perässäni olkkariin. Viikkaan hieman pyykkiä. Poika heittäytyy väsymyksestä lattialle itkemään: ' äidin syliin' . Nostan syliin ja vien sänkyyn. Nukahtaa sinne. Aikaa kulunut ensimmäisestä sänkyyn viennistä kaksi tuntia ja vartti.



Tunnistan tuossa sen, että kyseessä ainoa lapsemme. Jos olisi vauva kuvioissa, ei moinen äidin pompotus toimisi. Vaan millä keksiä ratkaisun avain, kun muita järkevämpään toimintatapaan pakottavia lapsia ei ole (lienee ehkä hyväkin, että on ainokainen, kun olen näin surkea tämän yhdenkin kanssa.)



Kyse lienee auktoriteetin puutteesta, vaan millä sitä voi lisätä? Jos minulla olisi enemmän auktoriteettia, uskon että jotkut muutkin arkipäivän asiat sujuisivat helpommin. Vaan tuo nukuttaminen on nyt iso ja pitkään jatkunut ongelma. Olen aikaisemminkin valittanut tällä palstalla, että saan kantaa pojan nukkumaan vaikkapa 32 kertaa peräjälkeen. (olen pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa.)



Puolisollani ei ole vaikeuksia nukuttamisessa. Hän tekee tietyt jutut (potatukset, juoman tarjoamisen jne.) ja poika juoksee sänkyynsä iloisesti, isä käy peittelemässä ja poika nukahtaa sinne. Puolisoni sanoo, että minun kanssani lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi, koska en ole jämäkkä. Niin se varmaan onkin, vaan miten voisin toimia jämäkämmin? Esimerkkinä se, että lapsi tulee pois nukkumasta, koska on jano, pissihätä tai sitten muuten vain haluaa juoksennella ympäriinsä.





Mitä teen väärin? Mitä voisin tehdä toisin? Rautalangasta vääntäen, kiitos.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
28.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli jos olet jotain päättänyt niin tee se sitten myös niin.

Mummi on lastemme kanssa samanlainen ja ei tosiaan saa heitä nukkumaan. Kyseessä aivan sama eli hän tekee niin kuin lapset tahtoo, eikä pidä heille komentoa.



Eli koeta olla päättäväinen.

--> koeta ennakoida todennäköisimmät viivytykset ennen nukkumaan menoa. Tarjoa juotavaa, käytä vessassa jne.

--> Vie sänkyyn ja sano että nyt nukutaan.

--> Jos tulee pois niin sitten viet takaisin ja sanot aina uudelleen että nyt nukutaan.

--> älä ryhdy mihinkään muihin kuvioihin tai esitä erilaisia nukkumapaikkoja

--> Älä huomioi lasta sen suuremmin, palauta vain aina sänkyyn ja sano että nyt nukutaan.



Jos homma ei toimi, niin mieti päivärutiineja eli onko toinen oikeasti väsynyt? Pitäisikö unia siirtää myöhemmäksi tai muutoin säätää ohjelmaa?

Vierailija
2/5 |
28.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kun ennakkoon kerta tarjoat esim. juotavaa niin lapsella EI ole oikeasti jano enää nukkumaan mennessä.

--> Älä siis anna vettä vaan vie takaisin sänkyyn ja sano että nyt nukutaan. Unien jälkeen syödään/juodaan.



--> Äläkä anna lapsen tuohuta omiaan ja kierrellä huoneessa vaan palauta aina takaisin omaan sänkyyn.



--> Istu sitten vaikka alkuun sängyn vieressä jos sängystä tullaan koko ajan pois. Siitä voi sitten aina tasaisin väliajoin kommentoida, että silmät kiinni ja pää tyynyyn.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
28.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjota ensiksi itsellesi vaikka lappu, miten haluaisit että nukutus menee. Kun asia on paperilla ja olet päättänyt että nyt on toinen ääni kellossa niin siitä on myös helpompi pitää kiinni.



Katso, että lapsi ennen nukkumaanmenoa juo, käy potalla ja tekee muutkin toimet. Sitten tiedät, ettet pidä lastasi janossa.



Tämä liittyy tuohon listaan mutta päätä miten haluat että lapsi nukahtaa. Haluatko että hän nukahtaa kokonaan yksin vai nukutatko vieressä, vai luetaanko ensin satu ja sitten istut viisi minuuttia vielä vieressä. Tärkeää ei sinänsä ole mikä konsti sinulla on käytössä vaan että se on sitten aina se sama!



Edellytys nukahtamiselle on luonnollisesti se, että lapsi on väsynyt, pirteä lapsi ei nukahda. Yritä siis löytää juuri se kellonaika mikä on teille otollisin. Jos päätät että nukutat lapsen, niin kun sänkyyn on menty niin sieltä ei enää nousta eikä äiti ole palvelija joka noutaa lapselle kaiken. Valot pois ja hyvät yöt. Sanot että nyt ei enää puhuta. Jos lapsi " tippuu" sängystä niin nostat takasin vaikka sen sata kertaa ilman mitään tunteiden ilmasua tai jutustelua niin ettei lapsi saa minkäänlaista ns. palkintoa käytöksestään.



Samalla voit jämäköittää koko teidän päivärytmin ja ottaa käyttöön sellaiset rutiinit kuin itse toivot ja mitkä sopivat juuri teidän perheelle.



Pääsisitkö tällä edes jotenkin alkuun...

Vierailija
4/5 |
28.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on aina nukutettu niin, että nukuttaja(yleensä minä)makaa vieressä niin kauan, että tyttö nukahtaa. Tosin tämäkin voi kestää kauan, pahimmassa vaiheessa 1,5-vuotiaana tähänkin vierähti tunti. Nyt kun ei nuku päikkäreitä, yleensä menee 5-10min iltasadun ja valojen sammuttamisen jälkeen. Nyt meille on tullut vauva, ja tämä on tietysti tuonut oman lisänsä kuvioihin. Nyt en pysty pötköttelemään välttämättä vieressä(en osaa imettää vauvaa makuulla), vaan istun sitten, mutta tämäkin on ollut nyt ihan ok.



Minä käsken tytön pissalle ennen nukkumaanmenoa, jos ei suostu niin laitan vaipan(yleensä pelkkä uhkaus vaipan laitosta riittää...). Vesimukin otan myös mukaan, koska sitten ei ole mitään syytä nousta sängystä. Kun sänkyyn meillä käydään niin sieltä ei sitten enää lähdetä minnekään, tästä on kyllä aikanaan väännetty kättä kovasti ja jouduin toimimaan ihmisesteenä ettei häipynyt. Meillä on sängyt vierekkäin ja makasin sitten omalla paikallani ja nappasin aina kiinni kun meinasi livahtaa...Taisi olla silloin alle 2v. Meillä tämä on toiminut hyvin, mutta en osaisi kyllä kuvitella että edes yrittäisin saada tyttöä nukkumaan niin, etten itse olisi vieressä. Jos herää illalla enkä ole vielä itse tullut nukkumaan, niin etsii aina kyllä minut ja pitää mennä palauttamaan unten maille

Vierailija
5/5 |
28.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa lukea kaikkia saamiasi vinkkejä joten saattaa tulla samoja.



Usein käy niin että vanhemmat on liian kilttejä ja " lepsuja" lastensa kasvatuksen suhteen, oli kyseessä sitten uni, ruoka tai muut rajat. Tee ensin selväksi itsellesi että lapsi ei mene rikki, traumatisoidu tms. vaikka asettaisit hänelle tiukat rajat. Päinvastoin, usein lapsi tuntee olonsa paremmaksi.



1." Varoita" lasta etukäteen mitä tulee kohta tapahtumaan: Pian mennään nukkumaan, kohta harjataan hampaat, luetaan vielä hetki ja sitten mennään potalle jne. Ennakoi jano ja vessahätä etukäteen.

2. Ole päättäväinen: Sängystä ei tulla pois muuta kuin vessaan (sinnekin vain sen kerran jos hätä tosiaan on).

3. Jos silti tulee sängystä, vie takaisin ja sano että nyt nukutaan. Uhkaa viedä jotakin lapselle tärkeää jos hän ei tottele: Otan unilampun pois jos et pysy sängyssä.

4. Ole valmis toteuttamaan uhkaus, jos lapsi tulee sängystä niin otat sen unilampun, selität vielä miksi teet niin että varmasti ymmärtää mitä teki väärin. Lamppua et vie takaisin vaikka saisi millaisen kiukkukohtauksen tahansa. Sanot että jos et nyt pysy sängyssä niin otat unipupun (tai vaihtoehtoisesti laitat arestiin ellei se ole lapsesta vain mukavaa yöllä).



Kuulostaa kovalle, tiedän. Se ei silti vahingoita lasta vaan auttaa tätä ymmärtämään että yöllä nukutaan.

Jos sinusta tuntuu ettei ole kanttia tähän " taaperon unikouluun" niin kokeile jotain muuta, saattaa toimiakin, meillä vain tämä auttoi.



Rauhallisia öitä :)