Muutan lasten kanssa pois kotoa -tarinani

Asumme yhteisessä rivitalossa, mies jää siihen ja minä muutan lasten (6v ja 3v) kanssa kerrostaloon vuokralle.

Mistä saan rahallista tukea elämään? Aion hakea asumistukea ja sosiaalitoimistoon varasin ajan. Onko jotain muuta mitä voin saada?



Tarina miksi meille kävi näin:



Olemme olleet naimisissa kohta 8vuotta. Alku oli onnellista aikaa. Sitten veljeni erosi ja appivanhempani, olimme heille tukena, se oli raskasta. No sitten yllättäin miestäni syytettiin työpaikalla tapahtuneesta tietovuodosta ym. sitä oikeustaistelua käytiin silloin tällöin 5vuotta, mieheni todettiin syyttömäksi mutta korvauksia emme saaneet. Mieheni työura kärsi kovasti, pelko oli hänen mukanaan ja uusien paikkojen lomautukset eivät mieltä kohottaneet.



Jossain vaiheessa anoppi oli kimpussani syyttelemässä ja huorittelemassa minua ym, se oli kuluttavaa, mutta en raivonnut hänelle takaisin.



Isäni kuoli 2,5vuotta sitten, sairauden uuvuttamana, ymmärsin sen.



Mieheni sairastui yli vuosi sitten masennukseen/uupumukseen, lopetti työt heti, ei jaksanut, ei yhtään, ei mitään. Olen vuoden kuunnellut hänen pahaa oloa, valitusta,tuskaa, ahdistusta, väsymystä. Hän on käynyt psykiatrilla mutta ei ole saanut siitä apua, lääkkeet eivät minusta juurikaan auta.



Itse olen ollut kotona lasten kanssa 6vuotta. Vuosi sitten minun oli pakko aloittaa työvoimapoliittiinen koulutus koska olisin seonnut mieheni kanssa, lapset menivät hyvään hoitopaikkaan. Sain koulutuksessa hyviä ystäviä ja tukea millä jaksoin.



Viime kesänä kuulin myös yllättävän uutisen että minulla on velipuoli, josta en ole 32vuoteen ollut tietoinen, en ole ehtinyt sitä asiaa pahemmin käsitellä kun mies vaatii kaiken huomioni.



Mieheni on ollut rauhallinen mutta joku päivä olin myös sukkasillani pihalla kun miehellä pimahti tai olen kuunnellut kun hän on huutanut tuskaansa ulko-ovellamme ulos, nähnyt kun hän ei jaksa aina kuunnella lasten melua ja itkua, olen siinä sitten juossut ees taas ja yrittänyt hyssytellä lapsia ja tukea miestä.



Yllättäen sain tosi hyvän työpaikan tämän vuoden alusta. Se on antanut voimaa mutta vapaa-ajalla haluaisin tehdä muutakin kuin puhua mieheni kanssa aina ne samt ahdistavat asiat päivä toisensa jälkeen. Voin sanoa että kukaan ei voi tietää millaista on elää todella masentuneen ihmisen kanssa kuin ne ihmiset jotka ovat sen kokeneet.



Olisi kiva kuulla jos jollakin on myös vastaavia kokemuksia. Olen itsekin tarvinnut psykologin apua ja hän on sanonut että kaikkeni olen yrittänyt mieheni kanssa mutta että minun pitää huolehtia myös itsestäni että jaksan hoitaa myös lapsiamme.



Viime syksynä aloin jo muuttoa miettiä ja nyt olen löytänyt sopivan asunnon. Haluaisin jäädä lasten kanssa kotiin ja että mieheni muuttaisi pois mutta kun hän ei jaksa kerta kaikkiaan mitään. Tämä on hänelle kova pala kun muutamme pois mutta enää en voi ajatella vain häntä ja hänen vointiaan koska alan itsekin olla tosi väsynyt ja voimaton mutta periksi en aio antaa ja uskallan kokeilla eteenpäin yksin lasten kanssa.



Minulla ei ole hyvä olo ollut enää pariin vuoteen kotona, mieheni luonne kun on vielä hieman sellainen narsistinen niin se on tehnyt oman lisänsä kaikkeen. Mieheni yrittää kääntää päätäni mutta nyt en enää anna periksi koska silloin minä masennun ja ahdistun myös.



Mieheni on minulle tärkeä ja minä hänelle, olemme toki jatkossakin yhteydessä jo ihan lastenkin vuoksi, mies toivoo että palaamme takaisin joku päivä, nyt tuntuu siltä että haluan vain kauas hänestä, ahdistus tarttuu. Haluan myös nauraa, haaveilla, iloita pikku asioista ja olla lasten kanssa oma hassu minä.



Itku tulee tässä kirjoittaessani kun huomaan että mitä kaikkea tuskaa sitä on oikein tullut koettua näin kun sen sanoiksi laittaa. Onneksi lapset ovat terveitä.



Kiitos jos voitte kertoa mielipiteitänne.