petetty....
Sain juuri tietää että miehelläni oli ollut toisen naisen kanssa sängyssä noin vuosi sitten. Nyt on kovat itse syytökset päällä ja tilanne on todella hankala. Hän sanoo yhä rakastavansa minua ja ei tahdo että me erotaan ja että otan lapset, mutta minun on todella vaikeaa uskoa tämän jälkeen. Tuntuu että kun kaikki yhteinen aika oli vedetty viemäristä alas. Rakastan häntä kovasti yhä vaikka en ymmärrä miksi hän sen teki. Tämä toinen nainen on meidän yhteinen tuttava joka on tulossa käymään tässä pian en oikein tiedä miten oikein kestän hänen kohtaamisen. Hän ei tiedä että mieheni on kertonut minulle heidän " yhteisestä yöstää" mikä tietysti hankaloittaa tilannetta.
Jos jollakin teistä on kokemuksia saman kaltaisesta tilanteesta niin kertokaa kuinka olette päässeet asiasta yli vai oletteko päässeet ollenkaan?
Kommentit (4)
Meillä ei tilanne ole ollut noin paha, mutta kriisissä olemme myös olleet. Me pääsimme yli omasta solmustamme hakemalla välittömästi ulkopuolista apua. Muualle oli jonoja, mutta onneksi pääsimme kirkon perheneuvontaan. Neuvonta auttoi meitä suuresti eteenpäin vaikeassa tilanteessa. Kävimme siellä puolisen vuotta. Aluksi viikottain, myöhemmin harvemmin. Tapaamisissa keskusteltiin kaikista asioista, mitä mieleen nousi. Oli todella hyvä, että keskustelulle oli varattu selkeä aika ja paikka elämässämme ja että keskustelua ohjasi ihminen, joka hienovaraisesti näytti tietä eteenpäin, tuputtamatta kertaakaan uskoaan. Neuvonnan loppuessa omasta toiveestamme koimme olevamme valmiita jatkamaan tietä eteenpäin omin voimin. Jos joskus tulee vastaan tilanne, jossa emme osaa edetä itse, haemme uudelleen apua.
Ei mikään ihmissuhde kestä ilman kolhuja läpi elämän. On aivan hirmuisen törkeää, että toinen rikkoo luottamuksen, tavalla tai toisella. On surullista, että yhteinen elämä sortuu. Kaikki se, jonka varaan on rakentanut, tulee uhatuksi. Silti se on vain inhimillistä. Ei ole ihmistä, joka ei tekisi virheitä jossakin vaiheessa elämäänsä.
Olen hyvin pahoillani, että joudut näin karulla tavalla kohtaamaan miehesi inhimillisyyden. Ymmärrän, että tunnet tuskaa/surua/raivoa/pelkoa ja ties mitä muuta. Elät nyt kriisin sokkivaihetta, johon kuuluvat hyvin monenlaiset tunteet. Kun haet netistä tietoa kriiseistä, huomaat ehkä moniakin tunnusmerkkejä täyttyvän kohdallasi.
Jos nyt kuitenkin kohtaatte miehesi kanssa tilanteen avoimesti, on teillä mahdollisuus ajan kuluessa saavuttaa jotakin vielä enemmän. Luottamus ei palaudu nopeasti. Se vie suunnattoman paljon aikaa. Riittävän ajan mentyä teille voi kuitenkin käydä ehkä yhtä onnekkaasti kuin meilläkin. Suru ja haikeus eräällä tapaa voi jäädä pitkäksikin aikaa, mutta samalla sitä ymmärtää, että ehkä juuri me tarvitsimme " herätyksen" . Täysin toimivaan parisuhteeseen kun ei mahdu edes hetken hairahduksia.
Sen luottamuksen ja varmuuden tilalle saatte ehkä ajan kanssa tietoisuuden siitä, että kumpikin suhteessanne on vain ihminen. Kumpikin toivottavasti tajuaa myös sen, että hyväkin suhde on erittäin haavoittuvainen. Suurin osa oppii virheistään eikä toista niitä. Mikään ei raasta enempää kuin nähdä rakkaansa kärsivän oman hölmöilyn takia ja muistikuva siitä ohjaa tietä eteenpäin ihan uudella tavalla.
Itse koin, että kriisiin saakka oli ollut helppo rakastaa. Toki oli ollut parempia kausia ja huonompia kausia. Kriisi kuitenkin ensimmäistä kertaa nosti esiin kysymyksen siitä, riittääkö rakkaus silloin, kun toinen ei olekaan niin rakastettava. Rakastanko oikeasti myös niinä huonoina päivinä? Kuljenko rinnalla alamäissä, vastoinkäymisissä? Päätin kulkea. Päätin rakastaa. Ja rakastinkin. Rakkaus on jossakin määrin myös tahtoasia. Tahdotko sinä antaa anteeksi? Tahdotko uskoa huomiseen? Tahdotko elää miehesi rinnalla vielä vanhana mummona?
Voi olla vaikea nyt katsoa kauemmas. Katso silloin lähelle. Ota vastaan tämä hetki, kaikki tunteet, joita nyt tunnet, mieleen juolahtavat ajatukset. Katso rohkeasti itseäsi, tutustu mieheesi ihan uudelleen. Hakekaan apua ja antakaa avun tuoda ajan kanssa helpotusta elämäänne. Puolen vuoden päästä näyttää toivottavasti jo erilaiselta.
Tämä kriisi on kasvukriisi. Ei kasvaminen ole aina mukavaa. Mitä enemmän koskee, sitä enemmän luultavasti kuitenkin kasvaa. Aluksi voi tuntua, että enemmän särkyy kuin kasvaa, mutta ajan kanssa huomaa tapahtuneen toisin. Mutta vain, jos kriisin nyt käy läpi. Nämä ovat niin isoja juttuja, ettei niitä kannata antaa mennä ohi. Tämä on mahdollisuus, johon kannattaa tarttua.
Voimia!
Tituliini, joka on sitä mieltä, että nyt ei kannata olla yhtään hellämielinen tuttavaakaan kohtaan. Aluksi saattaa tuntua, että kohtaamista ei kannata välttää ja niin voi ollakin, mutta itse uskoisin, että nyt on syytä asettaa tiukat rajat. Jos tuttavuussuhde on todellista ystävyyttä tai muuta säilyttämisen arvoista, sen näkee ajan kuluttua ja haavojen parannuttua. Todellinen ystävyys kestää, kaikki muu saakin hävitä. Teillä on miehesi kanssa ihan riittävästi selvitettävää ihan kaksinkin, ilman että tarvitsee luovia kenenkään muiden tunteiden sekamelskassa.
Itse olen suhteessani kärvistellyt toukokuusta asti ja tunne on vieläkin, etten selviä eteenpäin, vaikka terapiassa ollaan käyty. On terapiasta apua ollut, mutta niin usein vielä ahdistus kuristaa ja kyyneet vaan virtaa, enkä haluaisi enää tuntea näin. Sun kirjotus oli todella osuva. Sain siitä kyllä hirveän paljon. Joten lämmin kiitos ajatuksistasi. Sain siitä kyllä voimia porskuttaa jälleen eteenpäin!
Ensinnäkin se nainen harrasti seksiä SINUN miehesi kanssa..Joten ennen kun hän tulee käymään reilusti sanoisin sen hänelle, ja kertoisin kuinka loukkaantunut olet..Mies on kuitenkin pää syyllinen.Miehesi varmasti rakastaakin sinua ja lapsianne ja ei halua erota, koska syy siihen on se että miehet oikeasti ajattelevat vain sillä hetkellä SITÄ!!
Eli asia käsittelyyn , kerro naiselle kerro miehelle ja jos homma ei lopu tai tunnet edelleen itsesi petetyksi, niin sitten nostat kytkintä!!
Hyvät neuvot perus setti!! Pettäminen on perseestä, trust me I know...
Siis mieskö kertoi vuoden jälkeen sinulle, vai muualta?
Ja miksi kertoi vasta nyt? Onko vierailulle tuleva nainen sitten ollut tulossa kertomaan asiasta sinulle?
Nyt kissat pöydälle, vitut miehen ja tuon naisen tunteista,
sinun täytyy saada asiat selville.
Siis mikäli jotain selvitettävää panon kulusta on.
Mitään et pidä sisälläsi, mikä sinua vaivaa.
Ja kerrot miehellesi, että anteeksi luultavasti voit antaa, koska
et halua, että perheesi rikotaan. Mutta tuskin unohdat.
Ja ihan rautalangasta väännät, että tulet muistamaan tämän aina,
etkä missään vaiheessa halua kuulla, että asia on puitu jo loppuun.
Tietenkään, kun haavat tuosta vähän paranevat, ei kannata paskoja muistella tieten tahtoen. Mutta jos jotain kysyttävää tulee tulevaisuudessa, niin kysyt.
Voi että mua suututtaa ihmiset, jotka oman halun takia pilaavat suhteen, perheen, toisen mielen.
Mulla meinasi ihan oikeasti mieli järkkyä, kun viime kesänä mies petti minua yhden illan panolla, ja minä onnellisesti raskaana viikolla 30.
Ja juuri jäämässä äitiyslomalle nauttimaan! Voi perkele, kyllä siinä
oli kestämistä. Mutta meillä on asiaa vatvottu, voin kyllä sanoa, ettei asia enää itketä, mutta mieheeni en luota kännissä karvan vertaa.
Mutta olen saanut oman itsetuntoni kyllä jo takaisin. Jee!
Nyt mies koville vain! Ja se akkakin! VOIMIA