2,5 v pelkää muita lapsia??
Hei,
meillä on 2,5v vuotias poika, ainoa lapsi. Hän on kotihoidossa ja luonteeltaan ehkä hieman arka. Koko viime vuosi käytiin pari kertaa viikossa avoimessa päiväkodissa leikkimässä, ja sama juttu olisi tarkoitus aloittaa nyt syksyllä, mutta hän ei halua mennä päiväkotiin. Siis, sinne hän ei jää yksin vaan vanhempi on mukana. Kesällä meillä kävi paljon lapsiperhetuttuja ja näiden lasten kanssa hän leikki mutta aina sattui joku pieni juttu, esim. toinen lapsi läppäsi lelulla päähän tai vauva alkoi yhtäkkiä parkumaan, joten luulen, että hänelle jäi kesän lapsista negatiivisa, pelottavia kokemuksia.
Miten pitäisi nyt menetellä? Aloittaa vaan päiväkotikäynnit ja näyttää ettei siellä ole mitään pahaa? Vai, olla menemättä? Jos lapsi saa nyt tahtonsa läpi, ettei mennä, niin vaikeutuuko meneminen vaan turhaan???
Aikuisten seurassa poikamme on reipas.
Olisko vinkkejä??
Kommentit (5)
meillä on vähän nuorempi, rauhallinen ja erittäin hitaasti lämpiävä poika. Aikuiset ja isommat lapset (5-6 v ->) hyväksyy helposti, mutta varsinkin itseään pienempiin, riehuviin tai kovaäänisiin lapsiin suhtautuu lähinnä kauhistuneesti. Jos puistossa tai kerhossa on uusia lapsia, siirtyy helposti vain tarkkailemaan muiden leikkejä sen sijaan, että puuhailisi itse omia juttujaan, saati leikkisi muiden kanssa. Ilmaisua muiden lasten pelkääminen en kuitenkaan käyttäisi, muksulla vaan kestää tavallista kauemmin sopeutua vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin ja sitten, kun on sinut tilanteen kanssa, menee kyllä reippaasti mukaan. Tämä vain kestää...
Meillä alkoi taas syksyllä muskari; ohjaaja, lapset ja vanhemmat ovat olleet samoja vauvamuskariajoista lähtien. Eka kerta oli aivan järkyttävä, muksu hoki lähes koko puolituntisen (sylissäni), että haluaa kotiin. Seuraava kerta meni paremmin (suostui jo istumaan osan ajasta omalla tuolillaan) ja seuraava taas paremmin. Vieläkin kyllä kotona ilmoitti, ettei halua lähteä, mutta paluumatkalla sanoi spontaanisti, miten kivaa oli ja jutteli innostuneena soittimista, kotona tapaili muskarissa laulettujen laulujen sanoja jne. Luottavaisesti suhtaudun siihen, että tämäkin syksy harrastuksineen taas tästä liikkeelle lähtee.
Sinun tilanteessasi menisin sinne päiväkotiin ja olisin niin kauan muksun lähettyvillä kuin hän vain tuntuu tarvitsevan. Vaikka sitten sylissä pitäen ja kahdestaan leikkien huolimatta muiden kummastelevista katseista. " Karaisuun" en tässä asiassa usko. Sitäkin on meillä yritetty ja nopeasti luovuttu. Yrittäisin tunnustella tai jotenkin aistia (ei lapselta suoraan kysymällä), mikä kerhossa pelottaa. Mä yritän esim. tuolla muskarissa valita istumapaikan " rauhallisemmalta" puolelta, samoin leikeissä. Eli kaikessa ollaan mukana, mutta lapsen luonnetta ajatellen. Turha on lasta laittaa sen kaikkein villeimmän viikarin viereen, jonka yksikin riemastunut huudahdus jähmettää oman muksun paikalleen ja saa kauhun nousemaan silmiin. Yritä itse suhtautua päiväkotiin positiivisesti ja juttele lapsen kanssa niistä kivoista jutuista. Ja yritä nollata oma pääsi niin, ettet ajattele, mitä muut lapsestasi ja sinusta miettivät, vaan luotat siihen, että tunnet itse lapsesi ja hänen tarpeensa parhaiten.
Muutama viikko sitten täällä oli todella mielenkiintoinen keskustelu isomman lapsen sopeutumisesta eskariin. Jos vain on aikaa, etsi ketju ja lukaise läpi, vaikka pitkähkö onkin. Siinä tuli paljon hyviä näkökulmia, vinkkejä ja vertaistukea. Ja jos et ole Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoihin tutustunut, kehotan lainaamaan kirjastosta.
-Tintti
Minusta sinun kannattaa vaan ottaa ja mennä sinne avoimeen päiväkotiin. Anna lapsen olla lähelläsi ja katsella rauhassa tilanteita vaikka sylistä. Ajan kanssa kyllä varmasti rohkaistuu menemään leikkeihin mukaan.
Itselläni on ujo ja arka esikoinen. Hän on luonteeltaan hitaasti lämpenevä, nyt kylläkin ajan myötä kovasti rohkaistunut. Ikää tytöllä on nyt 4 -vuotta ja on juuri aloittanut kerhon, josta on jo kahden kerran perusteella tullut kehuja tytön kauniista ja rauhallisesta käyttäytymisestä.
Minäkään en usko karaisuun tässä asiassa. Ole lapsen mukana hänelle haasteellisissa tilanteissa ja näytä omalla käytökselläsi, että ei ole mitään pelättävää. Minusta kannattaa myös olla lapsen kuullen puhumatta arkuudesta tai ujoudesta. Minun vaikio vastaukseni ei aina niin hienovaraisiin ihmettelyihin oli: " x katselee vähän aikaa rauhassa ja tulee sitten leikkimään kun haluaa" .
Tämän tyyppistä olen itsekin ajatellut, että mennään sinne ja vanhempi pysyy lapsen vierellä tai mennään vähän rauhallisempaan paikkaan, jossa ei ole kovaa meteliä. Pikkuhiljaa lapsi oppii huomaamaan, että siellä onkin ihan kivaa.
Erityisesti kovempi äänisten lasten melut usein säikkäyttävät ja hän nimenomaa " jähmettyy" paikoilleen eikä jatka edes omaa puuhastelua.
Kiitos kovasti kommenteista, ja välillä sitä kovasti kaipaa vertaistukea.
Mollie
Ja mielellään vielä niin, että äiti ei ole mukana. Alkuun saattaa olla huutoa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että huuto loppuu, kun äiti katoaa näkyvistä. Mulla on 3 v poika joka on kanssa aika arka muiden lasten kanssa. On nyt ollut kaksi vuotta päiväkodissa ja siellä leikkii hyvin muiden lasten kanssa, mutta esim. tuttavaperheen tytön (2,5 v) kanssa on alkanut leikkimään vasta ihan nyt tänä kesänä. Ja muuallakin, jos leikkii jollain lelulla ja joku muu lapsi tulee viereen leikkimään samalla lelulla (brio junarata) niin heti kuuluuu " äiti toi tuli leikkimään mun junalla" Ja taas saa äiti selittää.
Jostain syystä nyt kesäloman jälkeen on ollut vähän vaikeaa tuo päiväkotiin meno (on jotenkin jäänyt äitiin kiinni), mutta uskon, että kyllä se tuosta taas iloksi muuttuu.
Sinulle... ei muuta kun rohkeasti vain muiden lasten kanssa leikkimään, siitä se lähtee.
t.aran pojan äiti