MILLAISIA RAIVAREITA UHMAIKÄISELLÄ?
Eli olisin vähän kysellyt, miten teidän muiden uhmaikäiset käyttäytyvät saadessaan raivarin?
Meillä on 2v3kk vanha tyttö, joka on vauvasta saakka ollut temperamenttinen ja vilkas.
Uhmaikä hänellä alkoi jo 1,5v. Ne olivat silloin hirveää itkua,kiljumista ja raivoamista, eikä ollut mitään asiaa ottaa tyttöä syliin. Jos sen tein niin kohtaus kesti pidempään. Alkuun tyttö aivan tärisi ja nyyhkytti tuon raivokohtauksen jälkeen.
Nykyään hän saa hieman harvemmin noita raivareita(muutama viikossa) ja ne ovat lähinnä kiljumista/huutamista, jaloilla maata polkemista ja pään ravistelua. Ja maahan heittäytymistä.
Olis tosi kiva kuulla saman ikäisten, mutta myös vanhempien lapsien uhmakohtauksista, niin tietäisi vähän mitä on tulossa vielä... :)
Kommentit (3)
Eli miten toimitte eri-ikäisten uhmakohtauksien kanssa?
Millaisia rauhottamiskeinoja teillä on?
Mun kuopus on 2v4kk ja aika samaa mitä mainitsit eikä tosiaan kannata ottaa syliin. Poika aloittaa ensin korviahuumaavan huudon ja itkun, huitomisen, potkimisen, selkäkaarella karjumisen. Parempi pysyä kaukana. Kohtauksen edetessä kysyn pojalta, " halataanko?" ja se kieltäytyy siitä jonkun aikaa, sitten kun menee tietyn pisteen yli niin vaikka huutaa ja sätkiin, niin huutaa " halataan" - sitten sitä saa ihan tosissaan pitää sylissä tiukasti vaikka sätkii ja huutaa edelleen, mutta se haluaan että pidetään tiukasti. Siitä pikkuhiljaa se rauhottuu ja yritän keksiä muuta ajateltavaa, katsellaan vaikka ikkunasta autoja tms. Ja hytkyttelen hieman ja halataan niin kauan kuin on tarvis.
Esikoseni (tyttö) oli pahin vasta 3 v. ikäisenä kun olin viimeisilläni raskaana. Kerran piti kauppareissulla viedä lapsi autoon ja ovet kiinni kkun potki minua mahaan. Yritti sitten laittaa raivoissaan auton sisukset säpäleiksi. Onneksi ei onnistunut. Mutta oli kuin vesikauhuinen koira. aivan pelottava kokemus....
Kai siinä paras tapa on seurata tilannetta, ettei lapsi satuta itseään tai muita ja olla läsnä kun lapsi tarvitsee turvaa ja syliä. Onhan tuollainen tunteiden raivokas palo lapsellekin pelottava kokemus - rauhallinen aikuinen lähellä luo tunteen, ettei ole hätää vaikka itsellä on mennyt kontrolli. Tosin joskus olen huomannut isommalla lapsella auttavan kun tietyssä pisteessä sanoo napakasti vaikka " riittää" ja ottaa lapsen syliin. Sitten lapsella on lupa rauhoittua ja vanhempi ottaa tilanteen haltuun. Mutta tovi pitää lapsen saada raivota.
Saattaa,purra ,potkia ,lyödä huutaa ja kiljuu minkä pystyy ja joskus yrittää jopa heitellä tavaroilla,mutta nykyään niitä kohtauksia on vain muutama pahempi kuukaudessa.
Poika on luonteeltaan muutenkin todella itsepäinen ja menettää malttinsa helposti.
Eli äkkipikainen luonne muutenkin,onneksi ei kuitenkaan ole kovin pitkä vihainen eli rauhoittuu myös yhtä äkkiä kuin alkoi kohtauskin,eli puolessa tunnissa viimeistään tuo on ohi.
Ja koskaan nuo uhma kohtauset eivät ole kohdistuneet sisaruksiin eikä muihin aikuisiin paitsi äitiin ja isään.