vaikeat lapset...
Mulla on varmaan maailman vaikeimmat lapset, tai sitten ainakin mun lapsilla maailman vaikeimmat uhmat. Toisaalta he saattavat tietenkin olla vain mielikuvituksellisia ja kekseliäitä kuten mummoni tapaa sanoa...=)
Esikoisen (5v) mielestä kun on oikein mukavaa valella pikkuveli (2,5v) siirapilla ja kehottaa häntä sit menee aikuisten sänkyyn pomppimaan...
Ja tämän nuoremman mielestä on kivaa äidin silmän välttäessä tuoda kaikki legot olkkariin, siinä ohimennen matkalla ehtii vetäistä neljän vaatekaapin vaatteet lattialle, ja kun tämä on tehty niin täytyy tietenkin, mites muutenkaan, juosta keittiöön tyhjentämään jääkaappi ja levittämään kilo sokeria lattialle. Mehutiivistettä kun lorauttaa kunnolla mukaan niin lattiasta tulee niiiin ihanan tahmea... Sivusilmällä voi kehua isoveljen keittiön seinälle tekemää maalitussi taideteosta.
Virikkeitä löytyy, rytmit on säännölliset, ei riidellä ukkelin kanssa useinkaan ja muutenkin perusasiat ok.
Jäähyt on kokeiltu ja huomattu toimimattomiksi, karkkipäivät peruttu useasti ja jälkkärit jääneet tulematta.
Jopa lelut on otettu viikoksi pois kokonaan (oli pakko toteuttaa kun heikkona hetkenä uhkasin)
Eli siis lahjonta, kiristys ja uhkailu aika toivotonta meillä.
Kunnes kokeilin tarrajuttua, tietenkään ei toiminut jos sai koko päivän kilttinä olosta illalla yhden tarran. Eihän iltaan asti jaksa odottaa, ja jos jotain pientä pahaa, kuten vaikka kaataa kaikki shampoot ja saippuat viemäriin, tekeekin, niin ei se äiti sitä varmaan illalla muista. Ja iltaa kohtihan voi olla vaikka kiltimpi ja pehmitellä äitiä...
Eli siis ajattelin ettei tämäkään toimi meillä kunnes tajusin et päivän mittaan täytyykin tarroja antaa aika useasti, monista eri asioista.
Ja arvatkaapa kuinka paljon niitä meni hukkaan kun jotain ei niin kivaa tehtiin, niin revin irti paperista niitä tarroja, jotta tajuavat että menettävät tarran aina kun käyttäytyvät epäsopivasti.
Ja nyt sit siihen varsinaiseen asiaan, pitkän kaavan kautta...=)
Liimatkaa niitä tarroja leivinpaperille, ne saa siitä helposti ehjänä pois ja laitettua takaisin tarra-arkkiin, josta se onnellinen lapsi sen uudelleen saa tehtyään jonkun asian hyvin.
Kommentit (6)
Meillä myös erittäin kekseliäitä pieniä herroja talossa kaksi. Esikoinen 3v4kk ja kuopus 1v2kk.
Esikoinen on ollut kyllä sellainen älynväläys, että ei voi kun miettiä, mistä se keksiikin noita tempauksiaan!!!
Kuopusta odottaessa levitti meidän yläkerrassa vähän suihkusaipuaa... aloitti sieltä kylppäristä edeten käytävää pitkin meidän makkariin. Sitten kun siinä vielä vähän pyöri niin olipas mukavaa isin ja äidin sänkyyn mennä peiton alle.
Nyt taannoin ei oikein päikkäreillä tullut pojalla uni silmään ja jäin kuuntelemaan, mitä ihmeen nitinää meidän huneesta kuuluu. No, oli myllännyt meidän sängyn ja keksinyt että siinä petarissahan on vetskari... sen kun avaa löytyy superlonia. Siitä sitten repi ison lämpäreen ja " pesi sillä ikkunaa" .
Pienempää yllyttää pahantekoon lähinnä availemalla kaappeja ja eikös tuo pienempi sieltä vedä kaiken alas, minkä vain yltää :(
Yllyttää myös kiipeilemään ja sensellaiseen ei niin turvalliseen hommaan.
Seinäkellon saivat tässä taannoin alas omasta huoneestaan... purkivat tottakai niin pieniin osiin kun vain mahdollista oli. Enpä olis uskonu, että siitäkin niin monta irtoovaa osaa löytyy!
Meillä ei onneksi vielä kamalasti tuhoa ole saaneet aikaan... lähinnä sotkua ja sellaista korjattavissa olevaa vaan. Mutta ei kyllä mene omaan järkeen, mistä nuo ideat niihin pieniin päihin löytyy?!?!?!?!
Saippuat ja kaikki pesuaineet meillä nosteltu poikien ulottumattomiin. Käsisaippuaakin menisi varmaan litra päivässä kun sen kanssa on niin kivaa löträtä. Mutta onneksi keittiön kaapit saaneet aina olla rauhassa! *koputtaa puuta*
mistä moinen aktiivisuus kumpuaa. Meillä ei tuollasita ole ollut. Toki lapset rakentelevat leikkejä ja hyödyntävät kaikkea mikä käteen sattuu, mutta esim. ruoka-aineisiin ei koske, eivätkä muutenkaan tee mitään " päätöntä" . Eli jotenkin tuntuu että on kuitenkin järki mukana (yleensä).
En nyt tarkoita että kumpikaan tapa toimia olis mitenkään parempi tai huonompi, hienoahan se on, että mielikuvitusta löytyy. äitinä pitää varmaan olla kuitenkin tyytyväinen että on säästytty pahimmilta sotkuilta ja tuhoilta.
meillä luultavasti se että tuolla esikoisella on yliaktiivisuutta, keskittymishäiriöä ja jotain häikkää motoriikassa ja hahmotuksessa. Ei kuitenkaan diagnosoitua adhd:ta vaikka epäily olikin. Eskarin jälkeen tutkitaan sitten uusiks ja mietitään että lykättäiskö koulun aloittamista vuodella. Toisaalta etuna on se että kun on kevätpuolella syntynyt niin normaaliaikaan koulun aloittavanakin olisi jo 7 vuotias.
Tällä kakkosella taas nuo pahanteot luultavasti on vaan turhautumisen purkamista, hän kun ei puhu kuin vasta viisi sanaa. Ymmärtää kyllä sitäkin selkeämmin. Osittain saa kyllä itsensä ymmärretyksi muilla keinoilla mutta ei läheskään niin usein kuin pitäisi. Tästäkin syystä varmaankin hieman liian omatoiminen tapaus. Nyt meillä jo lähete puheterapiaan piilevän sanavaraston kartoitukseen, ja jos ei keväällä vielä puhetta enempää tule niin sit enempi tutkimuksia.
Itse en kauheasti jaksa alkaa veikkailee mistä vois olla kyse koska silloin alan apäilee kaikkea, enkä mitään...=)
Mielenkiinnolla odotan et millainen tästä meitin kolmosesta kasvaa, eri sukupuolta kun on...
Tiedä sitten onko tuo tarrajuttu liian raaka, mutta tää puhumatonkin tapaus sen on kuitenkin ymmärtänyt ja tämä tapa tuntuu oikeasti meillä toimivan (koputtaa puuta).
Nyt on jo kaksi kokonaista päivää mennyt ilman suurempia sotkuja, joten toivoa siististä kodista on jonkin verran...=)
Meidän pikkumiehellä on ikää 1 v 8 kk, eikä äiti meinaa perässä pysyä, vaikka kuinka yrittää. Käymme paljon ulkona ja kerhoissa. Meillä etenkin ulkoilu on tosi hyvä apu vilkkauteen ja uhmaan. Läheisestä leikkipuistosta onkin tullut meille melkein toinen koti.
Meilläkin on uhmakkaat mielikuvitukselliset lapset...
Kaupoissa muuten myydään tarrakirjoja, joissa on sellainen pinta josta saa myös ne tarrat irti.