Miten nukutatte 1-3kk:n ikäiset vauvanne?

tyttö 3kk. ilta velli,pikkasen jutustellaan,ilmakylpyjä olkkarin lattialla,röyhyttelyt,kapaloon ja hyvän yön suukot ja omaan sänkyyn.meillä hämärhuone ja käyn näyttää joka ilta ennen nukkumaan menoa. sitten tyttö nukahtaa sänkyynsä. 1-2kk oli iltasin huutoa ja se oli yhtä taistelua saada nukkumaan mutta oon tän huone himmeeksi jne rutiinin vauvasta asti tehny ja nyt on itkut jääny.

Pojulla ikää kohta 6 viikkoa ja iltaitkut tuttua. Taitaa olla enemmän tai vähemmän joka vauvalla tässä vaiheessa tuollainen meininki. Meilläkin jo tuttua esikoisen ajalta. Meillä toteutetaan myös rutiineja. Klo 20-21 aletaan iltapuuhat eli pepun, naaman ja käsien pesu (tai kylpy jos on kylpyilta). Sitten vauvahieronta ja yöpuku päälle. Sitten alkaa maidottelu, himmennetään olkkarin valoja ja telkkaria pienemmälle. Meillä maidotellaan tunti tai pari riippuen miten väsynyt kundi on. En nukuta syliin vaan vien unen rajamailla olevan poitsun sänkyyn. Voi yleensä nukkua hetken ja sitten alkaa karjuminen heti... Jos tiedän että masu on täynnä, niin käyn nostamassa ja sylitellään hetki, sitten sänkyyn. Mikäli karjunta jatkuu (kuunnellaan yleensä jonkin aikaa, ei sännätä heti hyssyttämään) tarjoan maitoa ja tämä maidottelu tapahtuu jo makkarissa. Sitten sama rumba uudestaan ja... Meillä on kolmen tunnin karjuntamaraton kutistunut noin 1-1.5h mittaiseksi. Joskus vahinko käy ja urvahtaa ilman itkuja.

Samoin päivällä meillä on rutiinit eli ekat päikyt aamupäivällä vaunuissa, sitten omassa sängyssä (nukkuu tosi huonosti ja karjuu ennen kuin nukahtaa), iltapäivä päikyt taas vaunuissa ja ilta torkahtelua sitterissä, sylissä, missä sattuu olemaan - ja tietenkin paljon seurustelua. Meillä poju virkistyykin alkuillasta ja valvotaan pikku torkuilla kolmisen tuntia kunnes alkaa iltarutiinit.

Rutiineillä kerrotaan vauvalle, mitä milloinkin on tapahtumassa. Kyllä ne iltaraivoamiset helpottaa ajan myötä, kun itse vain jaksaa olla johdonmukainen ja ei stressaa itkuista. Jokaisesta tirinästä ei todellakaan kannata olla hyssyttämässä. Meilläkin on esikoinen 4 vuotta ja hyvin on tottunut vauvan iltakarjumisiin, ei herää olleenkaan (nukkuu omassa huoneessa).



MA ja poju

Meillä tuolla kakkosella oli koliikki vauvana, ja tehtiin kyllä ihan kaikki että nukahtaisi. Meillä annettiin nukahtaa syliin, tissille, sitteriin, liinaan, ergoon, vaunuihin, rattaisiin, kapaloon, ihan mihin vain sattui rauhoittumaan. Sitten kun jatkuva huuto alkoi vähenemään (meillä vasta puolen vuoden iässä), vähitellen siirrettiin sänkyyn. Eli ensin annettiin vanhaan tapaan nukahtaa UNIPUSSIinsa mihin vain ja sitten siirrettiin omaan sänkyyn, sitten siitä vähitelleen aiemmin ja aiemmin: ensin horroksessa, sitten nukahtamisvaiheessa ja lopulta vietiin nukahtamaan omaan sänkyyn. Vaati toki usean viikon jakson, jotta vauva tottui omaan sänkyyn.



Missään vaiheessa emme omaan sänkyyn totuttelussa antaneet vauvan yhtään itkeä yksin, vaan sitten otettiin hetkeksi syliin aluksi, sitten vain oltiin vieressä ja siliteltiin, sitten vain vieressä olo rauhoitti ja viimein ääni ovelta riitti (" shh, kaikki hyvin, olet omassa sängyssä, pistä päät tyynyyn, nyt on nukkumisaika" ).

Meillä ei ole onneksi tarvinnut juurikaan nukuttaa tätä kuopustamme ja ainakin luulemme sen johtuvan osittain siitä, että annoimme hänelle heti alusta alkaen joka ruokailun yhteydessä Disflatyl-vatsalääkettä suositusten mukaisesti. Esikoisella emme sitä tajunneet ennen kuin ehkä n. 1kk iässä emmekä silloinkaan antaneet joka ruokailun yhteydessä. Esikoisella oli selvästi enemmän vatsavaivoja ja sen myötä myös kipuitkua nimenomaan iltaisin ja öisin. Suosittelen siis ensisijaisesti kaikille Disflatyliä!



Toiseksi meidän molemmat lapset on saatu parhaiten " taintumaan" unille reippaasti rasittavan ja kuitenkin toisaalta rentouttavan iltasuihkun/-kylvyn jälkeen. Molemmat ovat tykänneet siitä tosi paljon ja heiluttaneet käsiään/jalkojaan niin vauhdikkaasti, että ovat väkisinkin väsyneet sopivasti iltaunia varten :-) Kylvyn jälkeen vielä rauhoittava tisutteluhetki, niin ei ole tarvinnut edes tuttia laittaa nukkumaan mennessä! Uskoisin tämän toimivan lähes kaikilla vauvoilla ainakin vähäsen - tosin meidän kumpikaan vauva eivät ole kärsineet koliikista, joten kaikkipätevä tämäkään keino ei varmaan ole :-)



Tsemppiä kaikille!!!

Kylpeminen auttaa! Meidän vauva ei edes polski siellä eikä viihdy 2-3 minuuttia kauempaa, mutta jostain syystä se tehoaa silti! Oon alkanutkin nyt kylvettää joka ilta, kun säästyn sillä kaikelta nukuttamiselta :)



Eli illalla seiskan aikaan vauva on yleensä hereillä ja tankkaa ruokaa aika taajaan koko illan. En estele koska täysi vatsa takaa meillä ainakin pitkät unet. Vähän ennen yhdeksää alan tarkkailemaan josko neitiä haukotuttaa.



Kun vaikuttaa väsyneeltä, vien kylpyyn, sit yöpuku päälle hämärässä makkarissa, syöttö sängyllä ja siitä omaan sänkyyn. Joskus harvoin nukahtaa rinnalle, yleensä nostetaan hereillä ollessa sänkyyn.



Meillä on kehtolaulu-cd jota kuuntelin jo raskausaikana. Laitan sen soimaan, taputtelen tyttöä pepulle ja yleensä nukahtaa tosi nopsaan. Useimpina iltoina vaatii vielä tutin avuksi.



Nukutan mahallaan ja sekin auttaa pidempiin yöuniin. Vauva nukkuukin jo 5-7 tunnin pätkiä! Ja ihan ilman lisämaitoja tms.



Muutamana iltana on ollut mahavaivoja ja silloin ollaan nukutettu vaunuihin. Vaunuja pystyy työntelemään jalalla telkkaria katsoessa niin että pyörät töyssyy maton reunaa vasten... Tällä systeemillä nukahtaa nopeaan. Myös kantoliinaan nukahtaa parissa minuutissa, sitä en tosin keskellä yötä jaksa koskaan alkaa asentamaan.



Myös syliin keinutellen ja kanniskellen olen välillä nukuttanut jos ei mikään muu ole auttanut. Tässä on vaan se ongelma että herää kun laittaa sänkyyn.



Kannattaa muuten opettaa vauvalle uniloru, jota toistelee aina nukkumaan mennessä! Vauva oppii nopeasti yhdistämään lorun ja nukahtamisen.



Suosittelen tosiaan tankkaamaan vauvan täyteen ruokaa ja käyttämään tuttia apuna, sekä sitten vaunuja, kantoliinaa jne. Ja ne RUTIINIT on tärkeitä. Meillä on auttanut myös piiitkät päikkärit ulkona.

Ja nykyäänkin on iltasin tuntikausien rumba nukahtaa, herää, nukahtaa herää, perhepedissä ollaan juuri sen vuoksi oltu alusta asti kun homma on toiminut siinä parhaiten mutta usein tyttö iltasin nukahdettuaan heräilee (usein, siis lähes poikkeuksetta) ja sitten saattaakin olla yhtäkkiä pirtsakka. Samaa rataa on ollut tämän melkein 4kk ajan ja itse olen nukuttanut niin olkapäällä kuin sylissäkin, jos se on huutamisen saanut lakkaamaan. Kerkiää tuo sitten isompana siellä omassa sängyssä nukkua. Ja sinänsähän homma menee ihan hyvin, jos tyttö nukahtaa puolen yön paikkeillakin (nyt on tosin toista viikkoa venynyt jopa kahteen) niin toki hän sitten nukkuu aamulla pitempään, eiköhän se nukkumaamenokin sitten aikaistu kun typy alkaa enemmän liikkua yms. jotta väsähtää, nykyään ei auta vaikka kuinka riekuttais ja kylvettäis iltasin tai päivisin (ja vaikka olis vain puolen tunnin päikkärit takana), jos ei nukuta niin ei nukuta :)

elikkäs iltapuuhat aloitetaan iltapesuilla/kylpy, sitten vähän aikaa ilmakylpyjä, yökkäripäälle, himmennetään valoa, ilta velliä johon sekotettu äidinmaitoa tai sitten tissiä. tämä tapahtuu makuuhuoneen sängyllä. sitten maakaan vieressä vähän aikaa, ja vauva nukahtaa melkein. juuri kun on nukahtamassa lähden pois, n. 1päästä herää menen viereen annan rintaa..nukahtaa, ja siirretään omaan sänkyyn. meillä vauva syö päivällä tuttia..mutta illalla ja yöllä ei tarvitse.

ja nukahtaa aika hienosti omaan petiinsä jo, siihen on totuteltu jo vastasyntyneestä saakka. Ainahan se ei mene ihan kommervenkeittä, esim. eilen neiti oli joulujuhlissa käynnin jälkeen selkeesti ylikierroksilla eikä normaalit vippasen auttanu, joten nukutin kapaloituna syliin.



Normaalivippasina meillä on käytetty peittoon käärimistä ( eli kapaloon, silloin kun kädet/jalat viuhkaa hurjasti vaikka selvästi jo väsyttää), joskus neiti kaipaa vaan rauhottavaa kosketusta ja koska meillä on kaksi muutakin lasta menossa nukkumaan illalla samoihin aikoihin, koskettamiseen käytetään rotinoiksi saatua uniriepulelua, asetan sen vaan pään päälle (päälaen,en siis naaman päälle, älköön kukaan ymmärtäkö väärin :) ), siinä on myös kätevät tupsukat kulmissa ja niistä neiti joskus pitääkin kiinni nukahtaessaan ja pienempänä meillä käytettiin myös äidin käytettyä yöpaitaa kapalona/peittona, huijattiin kuvittelemaan että äiti on lähellä, vaikka tosiasiassa esim. suihkuttelin isompia lapsia. meillä isä on usein iltaisin töissä/harrastuksissa, joten vippaskonstit on yksinäiselle tarpeen.



Minjuska ja nti 3kk

että otsan ja nenän varren silittely tainnuttaa myös pienokaisen.



Kovasti siis koetamme noudattaa rutiinejamme viimeseen asti, mutta aina josksu tarvitaan jotain pientä ekstraakin ja se pienelle sallittakoon, kunhan ei tule tavaksi, että joka ilta pitäs kapaloon otsaa silitellen nukuttaa.

Eli täysimetin 2kk, ja sen jälkeen sitten vauva on saanut korviketta. Vauva nukahti aina rinnalle tai pullolle, josta siirsin sitten sänkyynsä nukkumaan. 8kk iässä valittelin lääkärineuvolassa, että alkaa pikkuisen väsyttää nuo jatkuvat yöheräämiset, jolloin lääkäri käski lopettaa pullon kertaheitosta, joten samalla lopetettiin sitten myös nukuttamiset pullolle. No, tosiasiassa, tuo venähti sinne 9-10kk ikään asti, ennen kuin päästiin pullosta pois, koska flunssat sekoitti öitä niin kovasti. Eli vasta 9-10kk iästä lähtien vauva on nukahtanut itsekseen sänkyyn.

Poitsu kärsi koliikista ja oli tosi itkuinen aina iltaisin. Nukkuminen kuitenkin onnistui aina hyvin kun vain sai itkut ensin itkettyä pois alta. Ja sillä tavalla siihen asennoiduinkin (muutenhan olis tullut hulluks). Onneksi itki jo klo 18-20 välisenä aikana, jonka jälkeen yleensä rauhoittui ja hoidettiin iltarutiinit. Kylpy, sängynpäällä kuivattelu ja yökkäripäälle tuutulaulun soidessa ja kapalointi, jonka jälkeen iltamaito. Huuto aikana huomasin, että itse kestän sitä paremmin jos lähden ulos lenkille (oli onneksi kesä) vauva kantoliinaan ja koiran kanssa puistoon. En välittänyt mitä muut ajattelivat huutavasta lapsesta... kaipa naapurit tajusivat että taitaa olla koliikki... tosin kylllä eräs naapurini kerran sanoi luulleensa ääntä kissatappeluksi.



Kapalo helpotti todella ja rauhoitti nukkumista. Meillä oli käytössä Uniliina, joka on muotoon ommeltu tarroilla varustettu kapaloliina. Oli hyvä, koska poitsu sai nukkua siinä koko yön ilman että tuli kuuma ja pysyi hyvin päällä. Kapaloituna poitsu ei välittänyt vaikka siirsin omaan sänkyyn.... eikä edes tuttia tarvinnut kapalossa, kun taas ilman kapaloa oli aivan tuttiriippuvainen. Kapalointia jatkoi joka yöksi tuonne 3-4 kuiseksi saakka ja sen jälkeen vain tarvittaessa. Aina kuitenkin on kapaloss nukkunut pidempiä unijaksoja ja rauhoittunut hyvin nukkumaan.



Lisäksi ollaan käytetty aina turvarättiä, jonka läsnäollessa poitsu nykyisin (nyt 6kk) rauhoittuu ja alkaa hakea unta. Rättiä ei koskaan pidetä poitsun ollessa virkeä tai leikin touhussa vaan aina nukahtamis tai rauhoittumis tilanteissa.

Meillä myös käytössä Ninnin mainitsema Uniliina. Vauva nukahtaa parhaiten siihen ja nukkuu myös parhaiten siinä. Jos tuntuu että asiat on vähänkin huonosti, niin siihen olen vauvamme lykännyt ja muutaman suukon olen poskelle tuikannut ja unten maille on vauva jo siirtynyt. Tämä johtuu varmaankin siitä että Uniliinaa on käytetty syntymästä lähtien, joten siitä on tullut nukahtamislupa.



Aikaisempien lastemme kanssa olen käyttänyt unilauluja, huonolla menestyksellä. Se enemmänkin virkisti pikkuista. Lapsen kasvaessa hän myös alkoi minua kauniisti kehoittamaan seuraavall tavalla: Elä äiti laula, mä en kestä sitä (kädet korvilla). Siirryimme rauhoittavaan unimusiikkiin cd:ltä.



Olen pitänyt lasta myös paljon sylissä, kainalossa .... mutta ongelmani on aina ollut se, että kun lapsi nukahtaa, hän herää kun nousen hänen vierestään. Edes vessaan en välillä päässyt, kun jo lapsi huusi täyttä kurkkua. Monetkohan kerrat olen vauvaa raahannut vessaan mukaan jotta isäntä on saanut nukkua. Kapalointi on poistanut meillä tämän nolon ongelman.

kunhan vaan tilitän..



eli meidän 2kk tyttö on alkanut varsinaisen nukutusrumban. meidän erikoisuus on koko ajan ollut, että periaatteessa nukahtaa 20-21.30 aika hyvin, mutta herää seuraavasta syötöstä, joka osuu noin klo 22-24. tyttö tapittaa ensin silmät teelautasen kokoisena, ja alkaa pikkuhiljaa saada hepulia, eli sohia käsillään ja sätkiä, ja loppujen lopuksi alkaa itkeä väsymystään.



ollaan yritetty rutiini-tapaa nukkumaan menon opetteluun, eli valojen himmennys ja juttelun ja leikin lopettaminen, yöpuvun laitto päälle, tutti suuhun ja rauhoittuminen lattialla omalla viltillä. tästä puolinukuksissa sänkyyn ja mukahtaa sinne. jos ei tunnu nukahtavan, niin heilutus pyllystä nukuttaa. tällä selvitään joinain iltoina.



ongelma on, että mitään " rutiineja" ei voi tehdä enää kakkossyötöllä, eli silloin auttaa vain pyllystä heilutus, kanniskelu, juttelu, rauhoittelu ja odottelu..



nyt nukutusrumbaa on kaiken lisäksi saanut tehdä ensin kahdeksan aikaan ja sitten uudestaan 22-23 aikaan. ollaan vähän kyllästyneitä.



piti vähän purkautua.



a.

MIELIPITEENI ET NS.KOLIIKIT ON 98PROS.NÄLKÄITKUA....ILLAL VAUVAN ITKEE KU TANKKAA YÖKSI,JA JOS IMEE JA IMEE JA EI TULE TAI TULEE MUT LAIHAA MAITOO NI KYL ITKISIN ITSEKKI JOS NÄLKÄ OLIS...ET RUOKKIKAA VAUVAANNE ILTASIN USEASTI,MEIL SYÖDÄÄN TUNNIN VÄLEIN 6 JÄLK...ANNAN KORVIKETTA KUN ILLAL KUN TOUHUNNU ON PVÄN NI MAITO VÄHENEE ILTAA KOHDEN JA ITKUA PIISAIS,MUT EN KIUSAA LASTANI JANNAN PULLOSTA NI SAAN ITSEKKI KUNNON YÖ UNET...EIKÄ SE OMA MAITO SIIT VÄHEHE PÄINVASTOIN KUN SAA LEVÄTÄ NI MAITOA PAREMMIN VIRTAA...EI SE IMETYS KETÄÄN SUPERÄITIÄ TEE,VAIK ITE LUULIN KANS ENNEN....

Tämä on herkkä aihe: kolautit heti minua ja pakko rustailla tekstiä vaikkei sillä sinun mielipiteeseesi varmaan ole mitään vaikutusta.



Meillä esikoisen oli tissillä iltaisin klo 16-22 tauotta (mies toi minulle ruokaa ja piti sen aikaa vauvaa että kävin vessassa). Ei ollut koliikkia eikä mitään muitakaan ongelmia.



Kakkonen taasen oli eri mieltä. Ainakaan ei nälkää ollut, hän oli ensimmäiset 4kk kaiket illat myöskin minun sylissäni ja huusi :) Ja tissiä tarjosin max 30min välein (kuvittelin jotain auttavan, kun isompi asui tissillä siinä iässä kaiket illat). Meillä ei ainakaan mikään muu kuin aika auttanut kakkoseen.



Kakkonenkin sitten heti kun koliikku-itkuista päästiin, on nukkunut koko ajan omassa sängyssä ja jäänyt parin viikon totuttelun jälkeen itsekseen nukahtamaan sänkyyn eikä heräile öisin. Mitään negatiivista vaikutusta ei siis ole mielestäni ollut sillä että lapset ovat olleet täysimetyksellä suositusajan ja että heitä kanniskeltu, hytkytelty, kapaloitu ja vaikka mitä temppuja tehty. MUTTA-olemme kyllä olleet koko ajan tarkkailemassa milloin vauva voisi alkaa nukahtaa omaan sänkyyn ja heti kun siltä on alkanut vaikuttamaan, aloitettu totuttelu omaan sänkyyn.



Kumpaakaan lastamme ei ole tarvinnut koskaan " Nukuttaa" , vaan molemmat nukahtavat itsekseen omaan sänkyyn. Nuorempaa piti kyllä rauhoitella illat kun huusi sen 3-4h/ilta yhtä soittoa. Sen huutamisen jälkeen kyllä unikin sitten maittoi.



Koliikkiahan on kovasti tutkittu ja epäilty syiksi mm. liikaa ruokaa, liian vähän ruokaa, ilmavaivoja, suoliston kehittymättömyyttä jne jne.



Olen itse sitä mieltä, että harvoin kukaan osaisi syöttää vauvaa liian vähän: kun tissiä tarjoilee usein (kyllä-tuossa muutaman kk iässä puolenkin tunnin välein), ei nälkää kyllä vauvalle tule.



Sen sijaan, liikaa varmasti tuputtaa monikin: ensin tissit ja kun vauva vielä huutaa äkkiä pullosta saman verran. Vauva-raukat sitten ähistelevät täysien mahojensa kanssa ja oksentelevat kaaressa.





Tälläisiä ajatuksia herätti sinun kirjoituksesi ja olen 100% varma ettteivät lapseni ole koskaan täysimetyksellä nälkää nähneet :) Esikoisen kasvoi +20 käyrällä ja toinenkin +10 käyrällä.



Ja siis toisella oli koliikki-itkua kuukausitolkulla (selittämätöntä tauotonta itkua tuntitolkulla iltaisin).

Meillä nyt neiti 3,5kk ja oli kanssa tuo 3kk koliikki. silloin kun oli ilta-itkut, niin tehtiin kaikki kikat, eli mikä vaan vauvalle oli mieluisin. Eli nukutettiiin vauvakeinuun, syliin, tissille, tai siis ihan missä vaan hänellä milloinkin helpointa.



Nyt koliikki helpottanut ja nyt yritetään pitää kiinni pivä rutiineista, että nukkumaan meneminen olisi helpompaa, sekä vauvalle että meille isoille;)



Koliikista on jäänyt meillä vauvalle toi sylissä kantaminen tavaksi, eli haluaa olla sylissä.. siksi ollaankin hankittu kantoliina helpottamaan elämää ja on TOSI HYVÄ tällaselle sylivauvalle. Vauva on myös tottunut perhepetiin ja ihan ok, kun kuitenkin tissittelee vielä yöaikaan.



Eli meillä nukutussysteemi nyt sellainen, että vauva roikkuu kantoliinassa illat ja samalla voin touhuilla omia juttujani.. nukahtaa kantoliinaan, siirrän siitä omaan sänkyyn ja himmenn valot.. siellä nukkuu noin tunnin.. sillä aikaa kerkiän tekemään omat iltapuuhani ja kun vauva herää, menen itsekin nukkumaan ja otan hänet tissille viereeni.. Vieressä nukkuu, omassa sängyssä ei:/ mutta ei haittaa, mielelläni hänet siinä pidän.



ja nimim. SUURPERHEEN ÄIDILLE voin sanoa, että eiköhän ne lääkärit olisi keksinyt koliikkin " lääkkeen" jo ajat sitten jos se muka nälästä johtuisi? Kyllä se meillä ainakin oli ihan selvä vatsavaiva.. masu pinkeenä kuin ilmapallo, ilmaa tuli valtavasti ja kakka ihan vihreetä. ei auttanut maitohappobakteerit, cuplatonit, disflatylit, vyöhyketerapiat eikä muutkaan poppakonstit. Ja kyllä, kokeiltiin myös korviketta oman maidon lisäksi / tilalle sekä myöskin omaa pumpattua maitoa pullosta.. mutta eipä vaikutusta. Kyllä se koliikki johtuu siitä, että vauvan suolisto on joillakin yksilöillä jotenkin herkkä / kehittymkättömämpi, ettei osaa käsitellä sitä ruokaa ja sitten vatsa kipeänä. Eikä siihen auta kuin aika. Meillä kesti 3kk.. ja tissimaidolla mennään edelleen.. tuskin se nälkä niinkuin yllättäen sitten olisi helpottanut jos siitä olisi ollut kiinni!!!



terkuin marlis ja neiti

ja vielä lisäys edelliseen.. kokeilin myös maidottoman ja gluteiinittoman ruokavalion, ja karsin vaikka mitä omasta ruokavaliosta (siis kaikki vähänkin mahd. ärsyttävät kuten kaalit ja palkokasvit, mausteet jne...).. mutta ei siis niilläkään vaikutusta. koliikki kesti aikansa.

Näinhän on helppo ajatella, jos tapaa yhden tai pari koliikkia jolle löytyy syy (sinun kohdalla nälkä). Syitä on kuitenkin monia. Itse olin pitkään sitä mieltä että 98% koliikkien taustalla löytyy allergiat. Meillä ja siskoni lapsilla näin on ollut. Niin ja kyllähän aika yksinkertainen äiti täytyy olla, että kolmeen kuukauteen ei kokeile ruokkia lasta. Nyt en sano, etteikö laps voisi nälkäänsä itkeä. Kyllä varmasti voi, mutta se itku harvoin kestää kolmea tuntia putkeen (väsymys tulee aikaisemmin). Kolmen kuukauden aikana pienen koliikki vauvan vanhemmat varmasti kokeilevat kaikki keinot...



Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että vauvat eivät huuda " koliikin" takia vaan olen varma että jokaisella vauvalla omat syynsä huutaa. Yksi huutaa mahakipua, toinen on aistiyliherkkä, kolmannella on niskakipua, neljännellä nälkä.



No koliikista on tapeltu iät ja ajat... mielestäni koko sana pitäisi polttaa roviolla. Mielestäni ei ole mitään syytä miksi lapsen hädälle pitäisi keksiä nimitys jonka varjolla voidaan jättää syy selvittämättä.