Miksi kasvatatte lapsestanne kaksikielistä?

Meilla lapset kaksikielisia. Tytöt ovat nyt 5,5v ja 2,5v. Asumme mieheni kotimaassa. Minun lisakseni suht harvoin muita suomenkielen puhujia tyttöjen seurassa. Esikoisemme aloitti aikaisin puhumisen. Ensimmaiset sanat tulivat jo 11kk suomeksi ja heti peraan unkariksi. Vajaa kaksi vuotiaana lapsi puhui jo sujuvasti pitkia, monimutkaisiakin lauseita. Toinen tyttaremme alkoi puhumaan paljon myöhemmin, mutta nyt 2,5-vuotiaana hankin jo puhuu sujuvasti ja kunnon lauseita.



Joskus tytöt ilmaisevat joitain asioita " hassusti" , kuin ajatellen toisella kielella - ei juuri puhumallaan kielella. Se, kumpi on vahvempi kieli vaihtelee paljon. Esimerkiksi Suomessa oleskelun jalkeen suomi on vahvempana, kuten myös vieraitten taalla kaytya. Pitkan kotimaassa oleskelun jalkeen on asuinmaamme kieli himpun verran vahvempi.



Keskenaan tytöt puhuu paaasiassa suomea, vaikka olisivat " toisen kielisten" parissa. Kumpikaan tytöista ei koskaan puhu " vaaraa kielta, vaaralle henkilölle" , tosin olen lahipiirin kaksikielisten lasten aideilta kuullut, etta se on aika yleista. Meilla kaksikielisyys on ollut aina itsestaan selvyys ja luonnollinen asia, niin meidan perheelle kuin lahiymparistöllemme.



Tarhaan menon " pelkasin" huonontavan isomman lapsemme suomenkielta, mutta niin ei kuitenkaan kaynyt. (Pienempi tyttömme menee ensi syksyna myös tarhaan, saa nahda kuinka hanen kanssaan asia sitten menee) Mielenkiinnolla odotan mita kouluun meno tuo tullessaan. Tarkoituksenani on opettaa molemmat tytöt lukemaan ja kirjoittamaan myös suomeksi. Saa nahda mita tuon asian kanssa sitten kay kaytannössa;-)





Sitten kysymyksiin:



Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?



En tieda onko haluamisesta vai muusta kyse;-) Koska perheessamme on aidin ja isan kieli niin ei ole mitaan luonnollisempaa, kuin etta lapsi/lapset ovat kaksikielisia. Oman kielen puhuminen on seka miehelleni, etta itselleni itsestaanselvyys!



Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?



En ajattele koskaan " kasvattavani" lastani kaksikielisyyteen. Molemmat kielet tulevat luonnostaan. Työlaaksi en kaksikielisyytta kutsuisi. Joskus toki tulee tilanteita, jolloin joudun omaa puhettani " tulkkaamaan" , esimerkiksi jos isomman tyttömme kavereita on kaymassa meilla tms. Puhun lapselleni suomea ja sanon saman toisella kielella peraan. Mieheni ei osaa suomea, jos haluan seka mieheni, etta lasten ymmartavan yhdella kertaa jotain, voi se joskus tuntua työlaalta kun sanon kaiken kahdesti...mutta kaikkeen voi tottua;-)



Millaisia ongelmia olet kohdannut?



En tunne kohdanneeni minkaanlaisia ongelmia!



Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?



Ei ole koskaan tullut mieleenikaan koko ajatus kahden kielen valiin jaamisesta! Itse pidan huolen tyttöjemme suomenkielesta ja ymparistö hoitaa toisen kielen;-)



Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?



Suomi on meilla heikommassa asemassa. Saannölliset vierailut Suomeen ja suomesta tulevat vieraat aina kun siihen mahdollisuus. Harvakseltaan kaydaan suomalaisten maassamme asuvien tapaamisissa. Luen lapsilleni paljon suomeksi kirjoja. Apuna myös " paljon parjatut" lasten dvd:t. Kuuntelemme satuja cd:lta. Ja ennen kaikkea PUHUN ja pyrin puhumaan lasteni kanssa suomea paljon ja lisaksi aina kun jaksan, " tarkkailen" oman kieleni laatua lapsilleni puhuessa. (Kuulostaa työlaalta, mutta on jo tullut ihan automaattiseksi) Kun missa tahansa tilanteessa tulee uusia sanoja vastaan, selitan lapsilleni sanojen merkityksen jne.





Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?



Niita on TODELLA monia! Kaksikielisyys on meilla itsestaan selvyys. Molempien isovanhempien/sukulaisten kanssa keskustelu sujuu omilla kielilla. Kun lapsella jo valmiiksi kaksi kielta on uusien toisten kielien oppiminen helpompaa (tieteellisesti todistettu). Ja lapselle ei ole outoa, jos joku puhuu vierasta kielta. Lapselle kaksikielisyys ei ole taakka vaan vain etu.

pidin kaksikieliseksi " kasvattamista" heti alusta alkaen. Tyttö on nyt 1.8v ja minä puhun suomea ja isänsä puhuu vain omaa kieltään. Kumpaakin kieltä puhuu muutamia sanoja, mutta ymmärtäminen tuntuu olevan täydellistä. Ainakin ymmärtää mitä isänsä puhuu, samoin miehen sukulaiset. Nyt on menossa kausi, että yrittää toistaa kaikkia sanoja, oli ne sitten kummalla kielellä tahansa sanottu. Äidinkin kutsuminen tapahtuu hyvin molemmilla kielillä.



Meillä käydään samoja kuvakirjoja läpi omilla kielillämme ja katsomme välillä telkkarista isän maan lastenohjelmia.



Tärkeetä on mielestäni se, että kumpikin pitää vain sen oman kielensä, eikä ala puhumaan sekaisin, koska sillon sekoittaa myös lapsen pään. Usein mieheni kaverit alkavat puhua automaattisesti tytölle huonoa suomea, jolloin sanon, että puhu vain omaa kieltäsi. Moni on ihmetellyt asiaa. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä.



Näin lapsi oppii myös ymmärtämään isänsä sukulaisia ja pystyy hyvin leikkimään isänsä puoleisten serkkujen kanssa, koska ymmärtää kielen. Samoin pystyy, toivottavasti, keskustelemaan myös joskus tulevaisuudessa isänsä puoleisten isovanhempien kanssa.

On monta syytä kasvattaa lapsestaan kaksi- tai useampikielinen. Ensinnäkin perheen sisäiset syyt: On kamalaa jos joutuu puhumaan omalle lapselleen itselleen vierasta kieltä, joka ei ole oma tunnekieli ja jota ei koskaan tule hallitsemaan kunnolla. Lapsikaan ei silloin pääse kunnon kontaktiin.

Toiseksi jokainen normaali lapsi oppii vaikka 3 kieltä ( normaalilla tarkoitan ei dysfaatikkoja ymv). Oma tyttöni aloitti puhumaan suomea ollessaan 10kk ja arabiaa ollessaan 1,5v. Nyt 2,5v osaa molempia vaikka suomi on toistaiseksi vahvempi. Aion laittaa hänet ranskankieliseen päiväkotiin jossain vaiheessa. Tutkimusten mukaan kaksikielisten lasten on helpompi omaksua myös muita vieraita kieliä koulussa. Suomen kielihän ei myöskään tunnetusti ole mikään maailman kieli, eli opiskeluvaiheessa ja työelämässä lapsellesi avautuu aivan toisenlaiset mahdollisuudet vaihtoehtoihin kuin pelkällä suomenkielellä. Miksi joku haluaisi lisääntyä eri kielisen kanssa, jos ei kunnioita puolisonsa kieltä ja kulttuuria niin, että haluaa sen ilman muuta myös lapselleen, jossa on puolet kumpaakin?

enkä voi kunnolla kommentoida asiaa. kerrompahan kuitenkin sen että yhden perheen tiedän, jossa yksikieliseksi opettaminen onkin ollut huono juttu. eli perheen isä on englanninkielinen, äiti suomalainen, asuvat englanninkielisessä maassa. äiti puhuu lapselleen englantia, vaikka ei osaa sitä itsekään oikeasti kunnolla. lapsella on vaikeuksia ymmärtää äitiään, joka puhuu tuttua kieltä, mutta " väärin" . kaikkien asioiden selittäminen ei onnistu ja välillä äiti ei ymmärrä lastaan, joka osaa kieltä häntä paremmin... en heitä kunnolla tunne, mutta sanoisin, että parempi ja helpompi olis ehkä kuitenkin ollut kasvattaa lapsi kaksikieliseksi.

Silifasu:

Minua kiinnostaisi tietää vanhempien motiiveja lapsen kaksikielisyyteen.

Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?

Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?

Millaisia ongelmia olet kohdannut?

Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?

Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?

Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?

Miksi: Kaikkein luonnollisin vaihtoehto meilla: isa puhuu omaa kieltaan lapsille, aiti omaansa, isa ja aiti puhuvat keskenaan kolmatta kielta ja tarhan kieli on neljas. En osaa kuvitella miten voisimme _olla kasvattamatta_ lapsiamme monikielisiksi tassa tilanteessa. ;-)

Onko tyolasta: en osaa sanoa koska en ole koskaan yksikielista kasvattanut onko tyolaampaa. ;-) Me arvostamme kirjoja, aaneen lukemista, tms. kulttuuria muutenkin joten sellainen tulee aika luonnostaan meidan perheessamme.

Ongelmia: ei mitaan erityisia ongelmia koska ymparistommekin on suurimmaksi osin monikielinen, tilanne on siis tuttu muissakin perheissa, tarhassa jne. eli aika vahan olemme tormanneet paivittelyyn, tai esimerkiksi hyvaatarkoittaviin neuvoihin vahentaa kielia.

Kielten valiin jaaminen: en pelkaa. Tahan taytyy lisata etta monikielisyys EI ole sama asia kuin yksikielisyys, ja jos odottaa monikielisen lapsensa olevan kaytannossa kahdella tai useammalla kielella yksikielisen tapainen, pettyy varmasti. Miehen suvussa on jo aikuiseksi kasvaneita monikielisia, mies itsekin, ja ystavapiirissammekin naita on paljon. En ole tahan saakka tavannut ketaan jolle monikielisyys olisi tuottanut suurempia ongelmia aikuisenakaan, pain vastoin on esimerkiksi avannut tyomahdollisuuksia.

Heikomman kielen vahvistaminen: meilla tilanne on eri koska ympariston kieli ei ole mikaan kotikielista, eli kaikki kielet ovat aika tasoissa. Valiin esimerkiksi Suomen reissun jalkeen mennaa aika vauhtia eteenpain suomen osalta ja usein yllattavaa kylla samaan aikaa muissakin kielissa.

Hyvia puolia: mahdollisuus kommunikoida vanhempien ja suvun tunnekielella, abstraktin ajattelun kehittyminen jo varhaisessa vaiheessa (koska lapsi ymmartaa etta saman kasitteen ts. abstraktion voi ilmaista useammilla sanoilla), tyomahdollisuudet laajenevat.

Meillä on 2-4 kieltä , kotona pääasiassa puhumme suomea ja isinkieltä ja aika usein englantia vieraiden kanssa. Lapsemme käyvät ruotsinkielistä koulua jossa kieli on aika lähellä isinkieltä ja siitä ei ole tullut ongelmia.

Oikeastaan eniten minua on mietityttänyt se että vaikka lapset oppivatkin puhumaan kaikkia kieliä oppivatkohan he ilmaisemaan ihan oikeasti tunteitaan ja yleensä itseään. Olen pohdiskellut tätä siksi että tunnen erään ikääntyneen henkilön joka tunsi erään jo kuolleen presidenttimme adjutantin joka puhui 10kieltä. Ystävämme oli kerran ihastellut kielten osaamista tuolle adjutantille ja hän oli tokaissut " olisipa ne siellä Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa opettaneet vain yhden kielen ja senkin niin että osaisin ilmaista itseäni"

Mä luulen, että kielten omaksuminen kaksi- tai monikielisessä perheessä on lapselle luonnollista, jos siitä ei tehdä ongelmaa. Ts. lapselle on itsestään selvää, että ihmiset voivat puhua erilaisia kieliä ja että samalla asialla on monta nimeä.

Tällainen kielen omaksuminen vuorovaikutuksessa läheisten ihmisten kanssa poikkeaa kielen opiskelemisesta, varsinkin, jos kieltä opettaa joku, johon ei ole erityisempiä tunnesiteitä.

Dagmar3:

Oikeastaan eniten minua on mietityttänyt se että vaikka lapset oppivatkin puhumaan kaikkia kieliä oppivatkohan he ilmaisemaan ihan oikeasti tunteitaan ja yleensä itseään.

Unohdin mainita oman tilanteeni:) Yritämme kasvattaa pienestä pojastamme kaksikielistä. Poika ei vielä paljon puhu, mutta tulevaisuutta varten olisi kiva lukea ajatuksianne ja vinkkejänne.

Silifasu:

Minua kiinnostaisi tietää vanhempien motiiveja lapsen kaksikielisyyteen.

Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?

Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?

Millaisia ongelmia olet kohdannut?

Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?

Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?

Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?

Mulla on ensimäinen lapsi oppinut englannin kielen isäpuoleltaan. Mies puhui niin huonoa suomea, sillon kun tavattiin, niin käskin puhua vain englantia tytölle. Tyttö oppi noin 3v ikäsenä puhumaan englantia 9kk aikana. Tyttö on nyt 13v ja puhuu suomen lisäksi ihan sujuvaa englantia. En koskaan kokenut sitä jotenkin raskaaksi tai työlääksi. Mutta tosia asia on se, että tytön suomenkieli oli jo aika vahva sillon.

Nyt minulla on vähän reilu 3v poika, jonka puhe on hidastunut kun hänellä 3 eri kieltä. Pojan isä (olemme eronneet) puhuu hänelle lingalaa, poika näkee isäänsä joka toinen viikonloppu ja puhuu tätä kieltä hänelle. Poika ymmärtää,mutta ei kuulemma kaikkea ja muutamia sanoja tulee.

Mieheni puhuu hänelle englantia ja minä suomea. Poika puhuu jonkun verran englantia ja ymmärtää hyvin. Suomi on vahvin kieli. Lääkärin mukaan liikaa kieliä ja sen takia hidastunut kielellinen kehitys. Ehdotti jopa että ainakin 1 kieli jätettäisiin pois. Mutta ei me nyt aleta jättelee pois. Käydään pojan kanssa puheterapiassa nyt.

Miehelläni ja minulla on 1 yhteinen lapsi hän on vasta 4kk ikänen, mutta mies puhuu hänelle englantia ja minä suomea. En ole koskaan kokenut työlääksi tai vaikeaksi. Pidetään vain huoli että 1 kieli per naama.

Minusta monikielisyys on rikkaus lapselle! Tuskin siitä mitään haittaa ainakaan lapselle ole ja eikö ole aika itsestään selvää, että lapsen vanhemmat puhuvat sitä omaa äidinkieltään lapselle. En edes ole ajatellut, että mieheni pitäis alkaa sönkkää lapsille suomea...Hyvä näin! Helpompi koulussakin ja maailmalla kun osaa englantia!

Silifasu:

Minua kiinnostaisi tietää vanhempien motiiveja lapsen kaksikielisyyteen.

Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?

Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?

Millaisia ongelmia olet kohdannut?

Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?

Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?

Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?

Vastaan vaikka lapsi vielä masussa onkin. Mutta aikomuksena on kasvattaa lapsesta kaksikielinen. Minusta on tärkeää, että isä puhuisi lapselle omaa äidinkieltään ja minä suomea, että lapsi oppisi molemmat. Äidinkieli on kuitenkin tunnekieli, helpottaa isän ja lapsen keskinäistä kommunikointia. Vaikka mies suomea osaakin, ei kuitenkaan monesti löydä niitä oikeita sanoja suomeksi. Olisi myös lapselle hyvä, että pystyisi kommunikoimaan isänpuolen sukulaisten kanssa. Siinä ainakin minun motiivini.

Silifasu:

Minua kiinnostaisi tietää vanhempien motiiveja lapsen kaksikielisyyteen.

Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?

Äidinkieli on tunnekieli niinkuin joku sanoikin jo. lapsen identiteetti ei mielestäni ole vahvasti kummankin vanhemman maalainen jos lapsi osaa vain toista kieltä ja toisen kielen poisjättäminen olisi mielestäni toisen kulttuuriperinnön kieltämistä lapselta.

Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?

Meidän vauva ei vielä puhu selkeitäö sanoja tai lauseita mutta ihan kuin sanoisi isi isänsä kielellä ja äte suomeksi ;o)

Millaisia ongelmia olet kohdannut?

Välillä on vaikea olla johdonmukainen sillä en osaa hyvin mieheni kieltä ja keskenämme puhumme suomea ja englantia. Siksi mieheni saattaa puhua lapselle suomea tai englantia jotta minäkin ymmärrän. Lisäksi itselläni on kaksi muuta kieltä joita kotonamme kuulee päivittäin ainakin musiikissa, mutta en usko että se haittaa lapsen kielen kehitystä.

Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?

En.

Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?

Isän hommaa. Ei sitä muuten pysty kuin juttelemalla paljon, laulamalla, kirjoja lukemalla. Onko muita hyviä ideoita vauvalle??

Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?

Tuntee itsensä hyvin, kummankin identiteettinsä kanssa sinut. helpottuu muiden kielten oppiminen, avaa maailmankuvaa, sillä kieli on tapa nähdä maailma.

eli uskon, että lapsi osaa kommunikoida ihan eri tavalla isän kanssa kun voi tehdä sen kielellä, jota on oppinut aivan alusta asti - uskon siis, että suhde isään on vahvempi näin.



Ja kun menee käymään isän kotimaassa, niin pystyy osallistumaan maassa elämään paremmin ja ehkä näin tuntee kuuluvansa lujemmin maan kansalaiseksi (edes puoliksi) - identitetti vahvistuu, kun ei kuitenkaan koskaan ole ' vain' suomalainen.



Lapsi ei vielä osaa kuin suomea ja pari sanaa isän kieltä. Ymmärtää molempia kieliä. Tässä vaiheessa en osaa sanoa ongelmista ja keinoista ratkoa niitä mitään. Komennan isän lukemaan samoja kirjoja kuin itse luen suomeksi (siis lähinnä kuvia ja mitä kuvissa on) ja käyttämään AINA omaa kieltään. Nyt helpottaa jo, kun mieskin on huomannut, että lapsi alkaa ymmärtää (siis tuo komentelu).









Zahra:



' Vastaan vaikka lapsi vielä masussa onkin. Mutta aikomuksena on kasvattaa lapsesta kaksikielinen. Minusta on tärkeää, että isä puhuisi lapselle omaa äidinkieltään ja minä suomea, että lapsi oppisi molemmat. Äidinkieli on kuitenkin tunnekieli, helpottaa isän ja lapsen keskinäistä kommunikointia. Vaikka mies suomea osaakin, ei kuitenkaan monesti löydä niitä oikeita sanoja suomeksi. Olisi myös lapselle hyvä, että pystyisi kommunikoimaan isänpuolen sukulaisten kanssa. Siinä ainakin minun motiivini.

[/quote]

'

Ei mielestäni ole työlästä tämä kaksikielisyys, koska itse puhun vain suomea ja isä vain omaa kieltään. Enkä usko, että lapsi jäisi kahden kielen loukkuun, ettei oppisi kumpaakaan kunnolla. Voi olla että isän kieli ei ole niin vahva kuin suomi, mutta eihän tuo tenava nyt ihan tyhmä ole oppimaan asioita.

Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?



- Lasten isällä on oma äidinkielensä. Yksikielisyys olisi vaikeaa, sillä mies puhuu suomea vain ok-tasolla. mutta ei mitenkään esikuvallisesti - ymmärtää toki paljon enemmän.





Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?



- Se on ollut vain yksi osa-alue lasten kasvatuksessa, ei sen helpompi tai työläämpi kuin muutkaan aiheet. Meillä esim. kaksi uskontoa perheessä tuo enemmän " säpinää" arkeen. Joskus pännii, kun lapset eivät kuuntele suomea minulta, mutta isän komennot menevät heti jakeluun.





Millaisia ongelmia olet kohdannut?



- 1. Kielen puhujia on suhteellisen vähän, ja näiden perheiden lapset esim. puhuvat useimmiten ulkona suomea. 2. Isä edustaa vain itseään eikä osaa tietenkään välittää esim. tytöllemme kaikkia hienoja naisten perinteeseen kuuluvia juttuja kielestä. Tästä voisi luulla, että tyttö omaksuisi minulta helposti naisten kielen mukana loputkin identiteetistä, mutta esim. uskonnon kohdalla näyttää siltä, että tyttö on valinnut islamin - mutta tämä voi olla vähän ennenaikaista pohdintaa, tyttö on 6-v.





Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?



- En pelkää. Lapsemme ovat osoittautuneet kielellisesti lahjakkaiksi. Esim. ekaluokkalainen poikamme on jo kauan osannut lukea ja kirjoittaa suomeksi, ja toisella kielellä taito pulpahti esille muutaman oppitunnin jälkeen koulun alettua.





Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?



- Ekaluokkalainen osallistuu siis toisen kotikielen opetukseen koulussa. Ja nuoremmat seuraavat sitten perässä. Lapset käyvät myös Koraanin opetuksessa, jota annetaan tällä kielellä, ja samalla nähdään kavereitakin. Kirjastosta kannetaan toisen kielellä kirjoitettuja lasten kirjoja, netistä etsitään lasten materiaalia, kuunnellaan musiikkia isän kotimaasta.





Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?



- Se on meidän perheemme koodistoa, ilman olisi kummallista olla. Olemme myös huomanneet, että kahden kielen käyttö stimuloi lapsiemme ajattelua mukavasti.

- Kaksi kieltä antaa heille mahdollisuuden kulkea taitavasti kahdessa maailmassa, ja ehkä yhdistää niistä jotain uutta ja omintakeista. Ja siitähän seuraa vain lisää juttua ja pälpätystä:)

En ole koskaan ajatellut että joku miettii miksi kasvatamme lapsistamme kaksikielistä. Se on niin luonnollinen juttu kun vanhemmat puhuvat eri kieltä. Vaikea on olla kasvattamatta kaksikielistä kun perheemme arkeen kuuluu kaksi kieltä :)

No mutta vakavasti ottaen, meillä on tilanne että mieheni puhuu 4 kieltä " äidinkielenään" . Lasten mummo puhuu eri kieltä kuin ukki. No koska mieheni vanhvin kieli on englanti niin otimme sen kieleksi jota isä puhuu lapsille. Näin kaikki isovanhemmat ymmärtävät lasta (kaikki heistä puhuu sujuvasti myös englantia). Juuri miehen suku onkin suurin tekijä miksi haluan lapsemme olevan kaksikielisiä. On mukava käydä kylässä kun kaikki pystyy kommunikoimaan toistensa kanssa (myös sukulaislapset osaavat englantia).



Vaikeuksia meillä ei ole ollut, kun alusta asti ollaan oltu johdonmukaisia siinä että äiti puhuu suomea ja isä englantia. Kirjoja ja elokuvia on molemmilla kielillä ja tämä on mielestäni ollut se avain siihen että molemmat kielet ovat yhtä vahvoja.

Kielen kehitys on hieman hitaampaa alussa, mutta kolmen vanhoina ovat olleet samalla tasolla muien kanssa. Tai siis samalla tasolla kahden kielen kanssa kuin " tavalliset" yhden. Meillä ainakin kolmen vanhasta alkaen on ollut selkeää että mikä sana on mitäkin kieltä ja osaavat vaihtaa puheen ihmisen mukaan.

Kolmen vanhana olemme myös laittaneet lapset englanninkileliseen hoitoon ja peruskoulukin käydään englanniksi. Tämä siksi että asumme Suomessa ja haluamme pitää molemmat yhtä vahvoina kielinä.

vaikka asia on vasta edessä, vauva syntyy kesäkuussa.



Miksi haluat lapsesi olevan kaksikielinen?

Meille on ollut itsestäänselvyys, että isä puhuu äidinkieltään lapselle, asiaa ei ole edes mietitty. Meille on tärkeää, että lapsi oppii asioita isänsä kotimaasta ja pystyy kommunikoimaan sukulaistensa kanssa. Lapsen isä puhuu hyvää suomea, minä en osaa isän äidinkieltä yhtään.

Ainakaan vielä.



Oletko kokenut kaksikieliseksi kasvattamisen työlääksi?

En tiedä vielä, mutta miksi siinä olisi mitään erityistä " kasvattamista" ?



Pelkäätkö lapsesi jäävän kahden kielen " väliin" (ts. ei osaa kumpaakaan kunnolla)?

En, koska yhteinen kielemme on suomi.



Millä keinoilla vahvistat lapsellesi heikommassa asemassa olevaa kieltä eli kieltä, jota ympäristö ei puhu?

Jää paljolti lapsen isän ja hänen maanmiestensä=perhetuttujemme harteille.Hommataan kirjoja isän äidinkielellä ja annetaan kielen kuulua telkkarista, radiosta.Jospahan sitä oppis itsekin:-)



Mitä hyviä puolia kaksikielisyydessä mielestäsi on?

Vastasin oikeastaan jo tuolla ekassa. Lisäksi kielitaito on arvokas lahja nykymaailmassa. Toivon, että lapsella olis kielipäätä oppia muitakin kieliä ajan myötä. Itse ottaa pattiin, kun olen lukenut englantia,ruotsia, saksaa ja venäjää, kirjoittanut niistä M-L ja nykyään enkku on ainoa, jolla pystyn kommunikoimaan kaljan tilaamista enemmän.

Meillä on 3 kielinen poika joka on 2.5v. Hänellä on alkanut vasta nyt kehittymään puhe. Hän sanoo suomeksi ja ruotsiksi 2 sanan lauseita ja bashtoksi hän ei kait osaa sanoa kuin yhden sanan.



Ymmärtäminen on sujuvampaa ja on hyvällä mallilla kaikilla kielillä.



En ota stressiä siitä kuin kauan menee ennen ku oppii puhumaan, kunhan vaan oppii puhumaan ennen kouluun menoa. Sillä mielestäni on tärkeempää että lapsi oppii 2-3 kieltä lapsena vaikka se puhe vähän viivästyiski kun että lapsi oppii aikasemmin puhumaan mutta vain yhtä kieltä.



Mä suosittelen että puhutte molemmat teidän omaa äidinkieltänne ettekä anna periksi. Kyllä hän sit oppii molemmat kielet ajan mittaa.

Meillä on oikeastaan lähdetty isän oikeudesta kommunikoida lastensa kanssa omalla kielellään. Lapset sitten omaksuvat isän kieltä sen verran mitä omaksuvat. Onhan se kielitaito ihan avainasemassa kulttuurin ymmärtämisessä ja sukulaisten välisessä kanssakäymisessä, joten toivomme, että lapsemme oppisivat molemmat kielet hyvin.



Lapsemme kuulevat suomea niin paljon enemmän, ja kun isäkin ymmärtää suomea, 3-vuotias esikoinen ei jaksa/viitsi puhua isän kieltä, ellei erikseen muistuteta. Ja sitä taas vanhemmat eivät aina jaksa. Mä ymmärrän isän kieltä, joten pysyn kärryillä.



3-vuotias ymmärtää isän kieltä ongelmitta, vaikka puhuu vähän. Meillä on isän kielellä kirjoja ja musiikkia, mutta se ei riitä. Tarvittaisiin enemmän kontakteja isän kieltä puhuviin ihmisiin. Toiveissa olisi päästä ensi vuonna käymään isän kotimaassa. Uskon, että siellä isänkielistä puhettakin alkaa tulla, kun suomea eivät muut kuin vanhemmat ymmärrä.